Pian on tämä omituinen vuosi lopuillaan ja uusi vuosi ja uudet kujeet...
Haen kuumeisesti omaa paikkaani tässä maailmassa ja sitä miten voisin parhaiten auttaa ihmisiä ja tehdä sitä mihin on sydämen polte.  Olen tänä vuonna putsannut itsestäni pois kaiken mikä ei enää tuntunut oikealta, olen kasvanut ihmisenä taas vuoden verran, käyttäytynyt kuin estoton lapsi, hullaantunut, nolanut itseni ja ties mitä. Heikkoina hetkinä olen hävennyt itseäni ja käytöstäni syvästi, murehtinut mitä muut minusta ajattelevat ja pohtinut tämän kaiken syvempää merkitystä ja tarkoitusta.   Kuitenkin olen sisimmässäni tuntenut johdatuksen kulkea tätä matkaa tulevaan elämäntehtävääni, tiennyt että se vie minua sinne minne kuuluukin.

Kun suljen silmäni ja unelmoin siitä mitä haluaisin tähän maailmaan tuoda on ensimmäinen ajatukseni rakkaus.
Mutta miten? Miten toteuttaa työtä nimeltä rakkaus? Sanonko ihmisille ammatiksekseni rakkauden lähettiläs tai ammattilainen (heh) vai miten voi toteuttaa tätä poltetta. Sain joulun aikaan jotenkin potkun persuuksille ihanilta auttajiltani että rupeappa tyttö nyt hommiin. Nykyajan ihmisillä on kaikkea mitä kuvitella saattaa, aineellisesti kaikki mahdollinen on saatavilla. Silti useimmilla meistä on huutava tarve rakkauteen, osaamme tehdä teknisesti lähes mitä vain mutta etsimme ja janoamme rakkautta. Olen kuunnellut ja nähnyt surullisia tarinoita perheiden hajoamisesta, eronnut itse nähnyt paljon tuskaa. Rypenyt itse sisimpäni sonnat pohjamutia myöten läpi ja oivaltanut että...

A. Ensin täytyy eheyttää itsensä kyetäkseen rakastamaan itseään, vasta sitten voi rakastaa jotakuta toista ehdoitta
B. Todellista rakkautta saa toivoa ja etsiä se on yksi ihmisen suurimmista perustarpeista
c. Vedät puoleesi sitä mitä itse sisimmässäsi olet, ei ole syyllisiä tai syyttömiä on vain kehittymishaasteita ja oppiläksyjä

Ajattelen käsitystä uusi maailma ja uusi aika niin että jokaisella on mahdollisuus tehdä sisimmässään valinta ajattelutavan muutoksesta. Alkaa perustaa kaikki ajatuksensa ja tekonsa rakkauteen, hyväksyä toinen toisensa juuri sellaisena kuin on, ymmärtää että jokaisella on vastuu vain omasta itsestään. Siksi uudenajan parisuhde ei perustu sille että kasvatamme toinen toisiamme tai että yritämme jotenkin muuttua toinen toisillemme sopivimmiksi.
Etsimme oikeaa kumppania fyysisillä silmillä koska muut aistit ovat jotenkin hukassa tai tukossa ja juuri siksi on vaikea tunnistaa kuka olisi minulle sopiva kumppani.Sain ajatuksen siitä että miksei intuitiivisuutta ja selvätuntoisuuutta voisi käyttää hyväksi niinkin ihanaan asiaan kuin rakkauteen, eräänlainen "rakkauskoulu" joka auttaisi ihmisiä käsittelemään ensin haavat sisältään ja sitä kautta olisi helpompaa löytää itselleen sopiva kumppani. Uskon että sitä kautta erotkin vähentyisivät kun "oikenlaiset" energiat ja ihmiset löytäisivät toinen toisensa.

Tärkeää on myös vetovoimanlaki, jos etsit ja haluat jotain muista käyttäytyä kuin olisit jo saavuttanut unelmasi, haa mielikuvitus lähti heti lentoon. Sitähän voisi leikkiä että unelmien kumppani on jo elämässäsi...kävisitte yhdessä lenkillä, elokuvissa, ravintolassa syömässä. Ikäänkuin harjoittelisi minkälaista se sitten olisi. Muilla ihmisillä saattaisi olla ihmeteltävää kun juttelisit tämän näkymättömän prinssin/prinsessan kanssa...nauraisit ja pitäisit hauskaa ja olisit kamalan onnellinen ja rakastunut. Mä oon tehnyt tätä jo joku aikaa ja voin kertoa että toimii! Hehkut kuin vastarakastunut ja ihmiset ympärilläsi alkavat kysellä mitä sinulle on oikein tapahtunut, ilmiö alkaa laajentumaan ja kaikki haluavat rakastua. Ihan sama vaikka jo olemassa olevaan puolisoon tai itseensä tai vaikka naapurinkoiraan, pointti on RAKKAUS! Ja se mitä se saa meissä aikaiseksi.

Loppuun muutama ajatelma Paulo Coelholta...

Rakkauden lisäksi ei ole mitään. Se pitää maapallon pyörimässä ja tähdet taivaalla.

Puhun rakkaudesta. Kaiken etsintäni tarkoitus on ollut alusta saakka se, että rakkaus minussa tulisi esiin ilman esteitä, täyttäisi tyhjät tilani, saisi minut tanssimaan, hymyilemään, löytämään elämälleni tarkoituksen, suojelemaan lastani ja veisi minut yhteyteen taivaitten, miesten ja naisten, kaikkien niiden kanssa jotka on asetetettu tielleni.

Toivon ensi vuonna meille kaikille uutta kokemusta rakkaudesta ja siitä että se on paras vitamiini ihan kaikkeen, sen puute on paljon tuhoisampaa kuin mikään mitä tiedämme. Hyvää rakkauden vuotta 2013 juuri sinulle ihana ainutlaatuinen kaunis ihminen.

Juhlimme tänään mummoni 90v. syntymäpäiviä. Mummi on fyysisesti aika reippaassa kunnossa mutta muisti on jättänyt hilpeään tilaan. Iloinen kuin mikä naureskelee vain ja hämmästelee että keitäs te olette. Ei suostunut pyörätuolin kyytiin vaan lähti suunnilleen juosten karkuun ja käski meidän istua itse siihen tuoliin :) Oli liikuttavaa nähdä kun mummi kohtasi siskonsa jota ei ole nähnyt pitkään aikaan....silmiin syttyi ihan käsittämätön pilke ja nimi muistui heti mieleen Martta! Naureskelivat ja riehuivat kuin pikkutytöt, Martta yritti silittää mummin poskea ja mummi väisteli ja huudahteli iloisenä että älä lyö. Martta ojensi lahjaksi kirjekuoren jossa oli 50 euroa ja mummi päivitteli että mitä minä tällä teen? Johon Martta vastasi että se on matkarahaa....mummi sai myös jalkahoitolahjakortin jota ihmetteli monta kertaa, miksi jalkoja pitäisi hoitaa kun ei niissä ole mitään vikaa? Mä näin niin mielessäni itseni siinä hekottelemassa vanhoilla päivilläni. Sukulaiset järjestämässä vuosipäivää ja minä juoksen karkuun punaiset saparot päässä. Hahaa.
Näppärä siskontyttöni sai mut taas naurun partaalle sarkasmillaan juhlissa, lapsukaiset keskustelivat keskenään siitä olenko mä hipsteri? mitä lie tarkoittaakaan ja mä kysyin miksi mä oon teidän mielestä hipsteri? Kuulemma siksi kun mulla on punainen tukka itse tehdyt mummo vaatteet olen kasvissyöjä...jne...
Valittelin siinä jutellessamme että hitsi kun on kuuma, kainalot ihan hiestä märkänä johon neiti 14v. pyöräytti silmiään ja tokaisi: siis ootsä lopettanut nyt sitten deodorantinkin käytön ja perään syvä huokaus...

On tää ihmeellistä tää pienen ihmisen matka näiden suurien asioiden äärellä. Riemuitsen niistä sisäisistä löydöistä joita teen omien oivallusteni suhteen, koen että suuri hauskuus ja riemu asuu myös "henkisessä" elämässä mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Aistin ympärilläni pelkoa ja jopa vihaa niissä jotka luulevat tästä touhusta jotain hyvin kummallista. Ihmisiä jotka ovat intuitiivisiä ja selvänäköisiä usein pelätään ja kuvitellaan että luet ihmisiä kuin avointa kirjaa, että kuljet ikäänkuin antennit pystyssä koko ajan ja janoat nähdä salaisuuksia joita kunkin sisimmässä on. Ja että haluat kaikkien muiden katsovan elämää ja maailmaa sinun silmilläsi. Minulle sydämen asia on kannustaa jokaista kohtaamaan itsensä, löytämään vastaukset kaikkiin tunteisiin joita muut sinussa herättävät sisältäsi. Kun joku ihminen jonka kohtaat herättää sinussa esim. vihaa, käänny sisäänpäin ja tarkastele miksi näin on? Mihin osaan tämä ihminen sisälläsi osuu. Puhdistamalla oman sisimpäsi saattaa tämä kohtaamasi henkilö alkaa tuntumaan jopa siedettävältä jollei jopa mukavalta. Toimimme toinen toisillemme ikäänkuin peileinä ja autamme puhdistamaan ja käsittelemään myrkkyjä pois sisältämme. Olemme kaikki yhtä arvokkaita kaikkine tunteinemme, elämä ei ole  kilpailua siitä kuka on oikeassa vaan opettelemista hyväksymään toinen toisemme.

Kuten paikallinen  86vuotias  mies jonka kohtasin paikallisella kirpputorilla, esitti erittäin vihaista ja pelottavaa. Huuti ja möykkäsi kaikille ja kaikesta, istuin kahvipöytään sedän kanssa ja ymmärsin sekunnissa yksinäisyyden joka taisi olla aika kipeä asia. Pyysin lupaa laittaa kädet sydämelle ja kuuntelin joulusuunnitelmia...ei ole ketään on vain minä ja kissa. Kukaan ei tule. Lähetin rakkautta ja hyväksyntää siinä kirpputorin kahvipöydässä miehen sydämeen, tunsi miten olemus pehmeni kosketuksesta. Mies katsoi minuun, pyyhki servetillä suupieltään ja totesi: Tästä tulee avioliitto! Nauroin ja lupasin siinä hetkessä itselleni että tasan tarkkaan muistan jouluna tätä herraa jotenkin. On kuulemma käynyt kyselemässä useamman kerran kirppiksellä onko Mariaa näkynyt ja miettii jo nyt mitä minulle pitää tarjota kun tulen kylään. Kiitos näistä ihanista joita lähetätte polulleni mikään maailman viha tai epäily ei saa minua lopettamaan sitä koen oikeaksi tehdä. Tarkennan vielä maailmankaikkeudelle toivettani rakkaudesta toivon noin ikäistäni elämänkumppania, vaikka olenkin avoin aika monen asian suhteen jännitän odottaako setä mua pyhäpuvussa ja aikoo kosia? Hehe ;)

Vähän pölinää energiahoitamisesta ja muusta...


Istuin eilen pikku- My lapsenlapseni kanssa kahvilassa ja kuuntelin sivukorvalla vieressä istuvia nuoria. Puheenaihe oli vakava...keskustelivat viimeisimmästä surullisesta ampumis välikohtauksesta Jenkeissä.  Heräsin taas siihen miten meidän nuoremme ja lapsemme kantavat sisimmässään todella isoja huolia ja kysymyksiä. Koko maailman arvomaailma on anteeksi vaan ruma sanavalinta ihan perseestä! Mulla on ensimmäisen kerran elämässäni jopa joulu-ällötys juuri siksi että se tuntuu samalta kahmimiselta kuin kaikki muukin. Tavaraa tavaraa lisää kaikkea turhaa....sisällä huutaa voimakas ääni joka käskee lopettamaan kaiken vanhan. Uudistamaan omatkin ajatukset vielä kerran täysin...suosittelen jokaista antamaan tänä jouluna itselleen aivan erityisen lahjan. Pysähtymään omaan sisäiseen viisauteensa ja kuuntelemaan sitä mitä todella toivoo ja haluaa. Näkemään oman ainutlaatuisuutensa ja kauneutensa, jakamaan sisältään kumpuavaa hyvää toinen toisillemme. Annetaan joululahjaksi läheisillemme rakkautta ja aikaa kuunnella toinen toistamme.
Kohtaan energiahoitaessani lapsia ja nuoria jotka ovat todella stressaantuneita ja ahdistuneita ja vuodattavat helpottavaa itkuaan kun joku näkee intuitiollaan sisimpään ja kertoo asioita joita ei uskalla tuoda itsestään esiin. Näiden viisaiden tulevaisuuden maailman luojien mielessä on huoli jostain ihan muusta kuin omasta itsestään, usein huoli liittyy omiin vanhempiin jotka ovat niin kiukkuisia ja stressaantuneita, ystävien pahoinvointiin, maailman tapahtumiin...ollaan todella suurten asioiden ja kysymysten äärellä. Tulee kysymyksiä kuolemasta, uskosta ihan kaikesta.
En todellakaan kuvittele olevani joku suuri guru joka tietää kaiken vaan koetan omalla kokemuksellani ja sisäisellä viisaudellani jopa huumorilla tuoda näkemystä siitä ettei elämä ole kärsimystä ja suorittamista. Sitä että omat pelot vain lisäävät omaa huonoa oloa ja että meidän aikuisten tehtävä on kantaa päävastuu kaikesta, että lasten kuuluu saada olla lapsia.
Ja kuka käskee aikuisiakaan elämään pelossa ja stressissä, valinta on täysin vapaa. Ihan samaa elämää ja kaikkia velvollisuuksiaan voi hoidella myös sisäisen rauhan kera, kun vain uskaltaa etsiä sisältään tuo taikakalun. Mikään ei ole ulkopuolellasi kaikki tulee sisältäsi, hukkaamme vain kyvyn kuunnella omaa viisauttamme. Olemme itse oman elämämme luojia ja vetovoiman laki todellakin toimii...Ajattelin kokeilla ilmaisemalla maailmankaikkeudella että olen valmis siihen tehtävään joka minulle on annettu, teen töitä vaikka kellon ympäri kunhan saan toteuttaa sisäistä kutsuani tehdä työtä paremman maailman eteen. Palkaksi toivon rakkautta ja paljon suklaata ;)

Vietin muutaman päivän ihan mahtavassa seurassa, nuoren viisaan miehen jonka kypsyys ja elämänkatsomus häikäisevät! Olemme kuin kauan sitten toisensa kadottaneet sisko ja veli jotka vain jatkavat siitä mihin joskus jäivät. Villitsemme toistemme sisäiset lapset, nauramme laulamme käyttäydymme kuin vallattomat pikkulapset...kehittelemme hauskoja teemoja yhdessä niin tylsään maailmaan. Teemme intuitiivisiä lauluja kaikesta ympärillä...kokkaamme myös maailman parasta pizzaa...
Pohja tehdään itse jauhetuista ruisjauhoista vedestä ja ruususuolasta.

Tomaattikastike jossa on tuoretta tomaattia, luomutomaattipyrettä, punasipulia, intiaanisokeria, suolaa, tuoretta pinaattia ja vuohenjuustoa...
Saan samalla koulutusta näin teroitat tylsän veitsen kahvikupin pohjaan...vanhakin koira oppii siis uusia temppuja...

Pizzaan tulee myös parsakaalia, gojimarjoja ja parmesan-juustoa...

Pizza nautitaan kynttilän valossa hyvän luomupunaviinin saattelemana...en ole koskaan syönyt niin hyvää pizzaa ja riemuinnut niin paljon siitä että maailmassa on sielunkumppaneita joiden kanssa kaikki vaan on niin helppoa ja hauskaa. Rohkea ystäväni jatkaa matkaansa Meksikoon johon lähtee valtavaan rainbow-tapaamiseen kuukaudeksi...mukanaan teltta ja riippumatto jossa aikoo kuukauden siellä viettää. Vielä mäkin, uhoan sisimmässäni! Minäkin lähden seikkailulleni kun aika on oikea ja päämäärä selvillä...Ihminen on onnellisimillaan hyvin yksikertaisten asioiden äärellä, tärkeintä on tunne siitä että elää juuri niinkuin haluaa, ei niinkuin täytyy. Rakkautta ja halauksia tähän 12. 12. 12 päivään!

Täällä omituisen naisen omituisessa blogissa on aika hiljaista niin tekemisen kuin kirjoittamisenkin osalta. Elämä ja se ihmeet pitävät jotenkin niin touhukkaana ettei joulunäpertely tunnu nyt tärkeältä (mun suusta kuultuna todellinen ihme) Hyppelen siellä täällä, kohtaan lisää ihania uusia ihmisiä ja palan halusta aloittaa uusia hankkeita. Kuitenkin sisällä ääni kuiskaa ettei ole syytä kiirehtiä, jostain on tämän hosupetterin sisimpään hiipinyt syvä rauha ja luottamus sen suhteen että ovet uuteen aukeavat kun aika on oikea. Sisällä palaa tuli ja tarve auttaa ihmisiä, kohdata lisää samanhenkisiä sielunsiskoja ja veljiä ja laittaa pystyyn jotain ennennäkemätöntä. Näiden ihmisten kanssa on niin helppo olla tuntuu kuin pitkän matkan juostuaan tulisi vihdoin perille. Kotiin jota on aina etsinyt ja jonne on ikävöinyt ymmärtämättä mitä se tarkoittaa.
Nyt ymmärrän että se koti on oma rakastava sydän jossa on tilaa tärkeille asioille. Ihmisille olemiselle rakkaudelle, kaikki muu on toisarvoista. Kohtaan eri-ikäisiä miehiä joihin ystävystyn ilman painetta mistään muusta kuin ystävyydestä. "tarjoudun" äidiksi oman isäni ikäiselle miehelle jonka olemus huutaa äidinrakkauden kaipuuta, seikkailemme yhdessä  ja naureskelemme sille miten samanhenkisiä olemme. Vanhoja sieluja jotka molemmat rakastavat luontoa, metsää, kynttilävaloa. Sovimme yhteisestä retkestä metsään jossa istumme nuotion ääreen pohtimaan syntyjä syviä.
Tunnen että tämä on elämäni hienointa aikaa, tutkimusmatka siihen kuka ja mitä olen. Vasta itseni löydettyä olen valmis todelliseen elämäntehtävääni ja oikeaan ehdottomaan rakkauteen.
Teen illan pimeydessä lumienkelin ja riumuitsen siitä että olen elossa.

Oon ollut pitkään siis viime maaliskuusta jolloin muutin ilman sohvapöytää...perjantaina raahasin eteisessä olleen pikkupöydän sohvan eteen ja päätin että kyllä sohvapöytä voi olla korkeakin. Että missä sääntökirjassa sanotaan mikä korkuinen sen tulee olla? Sitäpaitsi  on paljon mielenkiintoisempaa esim. tarjota kahvia vieraille ja katsella miten joutuu nousemaan sangen matalalta sohvalta ylös ylettyäkseen kahvikuppiin. Ja samalla saa hyödyllistä liikuntaakin.

En myöskään tiennyt minne ripustaisin hyvien uutisten joulupallot kun en aio (ehkä) hankkia kuusta tänne pieneen asuntooni... päädyin laittamaan ne tähän koriin...
koska kaikki perinteet on tehty rikottavaksi ja kuuntelen kauhulla ihmisten joulustressiä ja vihaa, myös tuon joulun-vietto perinteen voisi helposti rikkoa. Vietätkin joulua jo marraskuussa säästyäksesi muiden tohotukselta...ajatelkaa minkälaisia ilmeitä saisi aikaiseksi esim. sukulaisten naamalta kun kieltäytyisit kohteliaasti vastaanottamasta jouluvieraita  tai juoksemalla sadassa paikassa sanoen...että sori vietimme joulua jo marraskuussa ja jouluaatona olemmekin jo ihan muissa puuhissa ;)

Mun logiikalla silloin jouluna jo viettäisiin uutta vuotta ja saisit taas viettää sitä ihan omalla tyylillä ja rauhassa...räiskisit naapureiden iloksi pihalla raketteja kun muut ovat hartaissa joulutunnelmissa...hahaa

Taka-ajatuksena näillä provosoivilla ajatuksillani on se että tee ne asiat omalla tavallasi, älä niinkuin on tapana jos se ahdistaa. Me ihmiset luomme nämä tavat ja säännöt joista stressaannumme...sitäpaitsi joulun kaunis ajatus jeesus lapsen sytymäpäivänä ja koko maailman rakkausjuhlana on aika kaukana tämän päivän tohotuksesta.

Loppuun kuvatodiste...mun viherkasvii on edelleen elossa...aika harvan näköinen mutta sitäkin rakkaampi. Ehkä mä annan joululahjaksi tälle kullanmurulle vähän vettä kun olen unohtanut sitä syksyllä kastella...

Mietin usein miksi nykymaailma on sellainen kuin on ja millä keinoin saisimme tämän paikan siedettävämmäksi? Hauskemmaksi meille kaikille elää ja olla. Olen tullut siihen tulokseen pienessä päässäni että se että elämme järjellä, tappaa tehokkaasti ne viisaat ja hauskat olennot sisältämme. Järki laittaa meidät kuvittelemaan että elämän kuuluu olla raatamista päivästä toiseen, yhteiskunnan tiukkojen sääntöjen ja normien mukaan. Noudatamme kummallisia lakeja ja sääntöjä, maksamme kalliita lainoja, veroja maksuja. Mikään ei ole ilmaista. Ihminen ajetaan kierteeseen josta ulospääsy on mahdottoman tuntuinen. Olet systeemin "uhri" ja kuvitellaan että näin tän kuuluu mennä, että ei auta itku näillä markkinoilla.

 On upeaa huomata että yhä useampi meistä herää ja lyö kapulat rattaisiin ja alkaa elää niin kuin haluaa, ei niin kuin kuuluu. Ihminen ihmiseltä, kylä kylältä, maa maalta muutos alkaa jyräämään. Kyseenalaistamme vanhoja toimintamalleja kun toteamme ne vanhanaikaisiksi ja toimimattomiksi, alamme ymmärtää että sydän voi tehdä valintoja siinä missä järkikin ja valitessa sydämellä olemme onnellisia ja tyytyväisiä vaikka valintamme olisivatkin täysin "järjettömiä"... elämme kenties vähemmällä rahalla ja materialla mutta vapaampana ja onnellisempana. Ja mitä tekevät lapsemme? Voivat paremmin kuin koskaan huomatessaan että tämä elämä ei olekaan tiukkapipoista suorittamista vaan elämisen arvoista ja hauskaa. Perheet voivat paremmin kun luovumme kaikesta turhasta tekemisestä ja keskitymme siihen mikä on olennaisinta, rakastamaan toinen toistamme. Käytämme aikaa toisiimme ja siihen että vai olemme ja nautimme. Näen mielessäni miten vanhuksetkin lakkaavat odottamasta kuolemaa ja elävät täysillä loppuun saakka, koska kuka nyt viitsisi valittaa ja sairastaa kun on niin kiva olla terve ja säilyttää jalat tanssikunnossa.
Mummolachicin neuvo juuri sinulle joka pohdit  stressaavaa elämääsi on se että älä anna sen enää jatkua, ota oma voimasi käyttöön ja uskalla sanoa ei.
Kukaan muu ei päätä puolestamme suostummeko enää tähän hulluuteen... on aika laittaa ranttaliksi ja rakastaa tämä paikka paremmaksi. Liittyykö kukaan kapinallis-mummon joukkoihin? Täällä olis tosi leppoisaa ja hauskaa, olet sydämellisesti tervetullut  mukkan muuttamaan maailmaa...:)

Mummolaan on muuttanut tähtitehdas...enkä puhu nyt mistää nousevista kyvyistä (vaikka olishan niidenkin etsiminen kivaa puuhaa) vaan PAPERITÄHDISTÄ. Tää on mainiota puuhaa, voi hyödyntää tapetinjämät, askartelupaperit, kaikki mistä mielikuvituksellaan haluaa tähtiä tehdä. Olis kiva tehdä tähtiä vaikka tylsistä asiapapereista, saat vaikka parkkisakon ja teet siitä joulutähden...mahdollisuudethan ovat ihan rajattomat.

Mun teema on tänä vuonna ilo ja hauskuus ja VÄRIT!

Onhan tämä historiallinen joulu. Nimittäin pikku-Myyn ensimmäinen joulu ja siitä syystä ihan erityinen! Niin kuin jokaisen lapsen jokaisen joulu tulisi olla. Vastustan (taas) joulun kaupallisuutta ja kaikkea turhaa stressiä. Uskalletaan luopua kaikesta pakosta ja tehdään joulusta tänä vuonna oikeasti lasten juhla.
Jouluhan on täynnä ihmeitä ja satua kun löytää reitin sisältään nähdä kaikki lapsen silmin. Näetkö mielessäsi mitä sun sisäinen lapsesi tekee jouluna? Siivoaako? juokseeko ostoksilla?suorittaako? Vai hyppeleekö iloisena kaiken sotkun keskellä syö salaa suklaata ja vain nauttii siitä että on...
Pakko jakaa vielä kertomus siitä miten "tuhmia" oltiin siskojen kanssa lapsina joulun aikaan....
Perinteenä oli että ihan viimeisinä päivinä ennen aattoa vanhempien poissa ollessa tarkistettiin koko talo ja etsittiin mihin ihmeeseen lahjat on tänä vuonna piilotettu...Yksi piti vahtia ja muut etsivät. Eli tiedettiin siis jo etukäteen mitä saadaan lahjaksi. Aattona sitten availtiin lahjoja ja esitettiin tosi yllättyneitä avatessamme paketteja...
Eli jouluun liittyy paljon hienoja perinteitä, saattaa olla että mummi ja Myy tekevät tätä hienoa vielä joskus yhdessä. Toinen pitää vahtia ja toinen etsii ;)

Sain hauskan haasteen blogista nimeltä pupuleipomo. Suosittelen blogia kaikille niille jotka naureskelevat oudoille asioille kuten minä, ihan paras blogi! Mutta siis sain tehtävän vastata yhteentoista kysymykseen ja laittaa haastetta eteenpäin. Koska olen laiska toivon että lukijani laittavat tätä tunnustusta eteenpäin tai nappaavat sen itselleen näin halutessaan. Tässä visaiset kysymykset...katsotaan miten suoriudun ;)

Ensin piti kertoa 11 faktaa itsestään...hmm. tästä tulee mielenkiintoista...


1. Hukkaan itseni usein ja riemu löytämisestä on joka kerran yhtä suuri...

2. En ymmärrä ihmisiä joilla ei ole huumorintajua...en vai ymmärrä, tai
 he eivät ymmärrä minua?

3. Teen asioita hyvin spontaanisti musta tuntuu mutu tuntumalla...joskus se on pelottavaa.

4. Rakastan elää vapaana ja huolettomana kuin lapsi joka odottaa mitä kivaa tänään tapahtuu. Siskoni tunnusti kirjoittavansa koulussa draamaa elämästäni...mahtaa tulla aika kertomus. Opettaja on kuulemma ihan innoissaan ja varmaan miettii mistä sisko ammentaa tarinaansa...

5. Tärkeintä minulle on rakkaus ilman sitä ei ole mitään

6. Minulla on usein naurussa pitelemistä itseni kanssa, varsinki yleisillä paikoilla on vaikea pidellä pokkaa ja saan kummallisia katseita osakseni. Suomessa kun ei ole sopivaa naureskella itsekseen...

7. Vihaan negatiivisuutta jua sitä että ihmiset kohtelevat toisiaan huonosti

8. Minulla on kummallisia kykyjä/näkyjä mutta muuten olen terve ;)

9. En pidä valokuvien ottamisesta itsestäni...

10. Itken ja nauran usein

11. Rakastan elää suht ylellisesti matkustaa, syödä ulkona, pukeutua kauniisti. Nautin elämästä...saa nähdä mitä keksin sen jälkeen ;)

1. Mikä on ollut kuluneen vuoden paras ostoksesi?

Apua! Nyt pitää todella harkita...tähän ei olekaan helppo vastata... Kyllä se on Doreen Virtueen enkelikortit. Uskon voimakkaasti johdatukseen ja enkeleihin ja kyselen korteilta päivittäin viestejä itselleni ja muille. Kortit tuovat ihan käsittämättömän osuvia juttuja ja jos eivät, nostan uuden kunnes olen tyytyväinen ;) olen ostanut järkyttävän paljon kaikkea millä ei ole mitään merkitystä ja voisin lähteä autiolle saarelle näiden korttien kanssa...ne varmasti ohjaisivat selviämään sielläkin hengissä ;)

2. Paras luontoelämyksesi?

Läheisen joen rannalla sijaitseva nuori koivu johon käyn usein nojailemassa. Meditoin sitä vasten nojaten ja nautin joesta puista ja luonnosta...ohikulkijat katselevat hämmentyneenä ja toivon että tulisivat kokeilemaan miten kivaa on olla yhteydessä luontoon.

3.Paras syömäsi  jälkiruoka?

Varmasti useita. Lapseni tirskuvat kuullessaan sanan jäkiruoka koska traumatisoin heidät omituisilla keitoksillani jotka usein miellyttivät eniten wc-pönttöä... 

4.Mikä on ollut ikävin ihmiskontaktisi? (Pahantuulinen parkkipirkko tai tönivä ohikulkija?)

 Minä itse. Sisälläni asuva hurja raivotar jota pelkään itsekin, yritän pitää tämän kielen ja huonot käytöstavat kurissa

5.Miten tutustuit uusimpaan ystävääsi?

Energiakeskuksen ryhmämeditaatiossa. Sovimme saman tien lähtevämme yhdessä juhannusfestareille ja siitä se hulluus ja hauskuus alkoi :) SIELUNSISKO ihan mahtava kohtaaminen

6.Mikä on ollut pahin sairastamasi sairaus tai kehon heikoin tila ikinä?

Omituiset tajuttomuuskohtaukset joita oli viisi kertaa kun olin vielä suorituskeskeinen stressaaja...en suosittele sattuu päähän kun kaatuilee holtittomasti, toisaalta saattaa kolauttaa jotain paikaallenkin?

7.Ellei raha olisi este, mitä tekisit kaiket päivät kaikkein mieluiten?

Rakastaisin , kaikkea kaikkia, hymyilisi pitäisin hauskaa...eli sitä mitä nytkin :)

8.Jos saisit 100 000e sijoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, minne lahjoittaisit rahat?

Itselleni. Perustaisin lasten ja nuorten energiakeskuksen jossa autettaisiin uusin tavoin ja keinoin heitä löytämää itsensä ja tulemaan onnellisiksi  aikuisiksi. Paljon musiikkia, energiahoitamista, luovuutta, rakkautta luonnon kunniottamista ja ikiaikaista viisautta...

9.Mitä täytettä laittaisit kasvispizzaan?

Aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa, rucolaa oliiveja...rakkautta sillä tehtynä kaikki maistuu hyvältä!

10.Mitä haluat joulukahjaksi?

Että ihmiset lopettaisivat turhan stressamisen ja hötkyilyn ja muistaisivat mikä on tärkeintä. Toivon että saisin istua kynttilänvalossa hiljaa kuunnella musiikkia ja pitää rakkaimpaani kädestä.

11.Kerro kolme lempiväriäsi ja yksi inhokkivärisi.

Rakastan punaista oranssia sinapinkeltaista idigon sinistä...oho tuli neljä. Mustan vois kieltää monelta

Seikkailuelämää ja kaikkea kummaa osa....

Jos mun elämästä kirjoittaisi kirjan tai näytelmän voisin taata että tarina olisi niin hullu ettei mielikuvitus riittäisi keksimään mitä kaikkea voi pienelle ihmiselle sattua ja tapahtua.
Lähipiiri joko vaihtoehtoisesti naureskelee ja tai kauhistelee tätä kaikkea.
Usein kuulen varoituksen sanoja...joo ei toi hauskuus kauaa kestä varo vaan, kohta menee pieleen tai että ehkä sun pitäis olla vähän harkitsevampi tai järkevämpi.
MIKSI? Onko ihmisen elämäntehtävä tosiaan olla tylsä järkityyppi joka pohtii kaiken tekemänsä sillä perusteella että onko se turvallista ja viisasta ja kypsää.
Seikkailijan elämässä on se hauskuus että alat väistämättä vetämään puoleesi samankaltaisia ihmisiä...
Kohtaan lempipaikallani rautatie-asemalla samanhenkisen vanhan herrasmiehen...ystävystymme sekunnissa ja keskusteluun uppoaa helposti puolitoista tuntia. Pohdimme mikä nykymaailmassa mättää ja miksi ihmiset ovat niin tylsiä kaiken hienouden keskellä. Mihin hukkasimme vallattomat sisäiset lapsemme jotka syövät aamupalaksi jäätelöä koska se on kivaa? Kohtaaminen päättyy lämpimään halaukseen ja vaihdamme puhelinumeroita. Kerron lähimmille kohtaamisesta... osalla kulmakarvat muuttuvat varoittavaan asentoon...just et sitten ainakaan mene sen miehen kotiin ties mikä tyyppi ja että ei saa luottaa tolla lailla vieraisiin ihmisiin. Mun intuitio kertoo ihan muuta, tunnen voimakkaan sieluntoveruuden kohtaamani vanhan herran kanssa ja tiedän että meistä tulee ystäviä. Sovin uuden ystäväni kanssa treffit Suomenlinnaan jossa mies asustaa...päivä on ihan käsittämätön naurun täytteinen kahden samanhenkisen hullun kohtaaminen, kaiken huippu on että "varastamme" vahingossa polkupyörän ja se on muuten hauska tarina. Uusi ystäväni kuittaa että ei millään pahalla mutta sinun seurassasi tapahtuu kyllä todella kummia asioita.
 Nauramme mahat kippurassa hulluja juttuja ja tietenkin menen kylään miehen kotiin, kuuntelemme musiikkia ,syömme karjalanpiirakoita, juomme kahvia ja paranamme maailmaa. Tiedän että löysin itselleni ystävän jonka kanssa tulemme varmasti kokemaan hauskoja hetkiä yhdessä, kummallakin on polttava tarve auttaa lapsia ja nuoria ja löydämme yhteisen projektin joka on vain odottanut kohtaamistamme. On mahtavaa löytää polulleen uusia ihmisiä joiden kanssa on niin helppo olla koska ajatus-ja arvomaailma ovat samaa.
Iälläkään ei ole mitään väliä kun sisäiset lapsemme ovat samaa lajia...
Jään pohtimaan uuden ystäväni lausetta: Ilman unelmia ihminen ei ole mitään...

Huomenta! Terkkuja mummolan epätasapainoiselta omituiselta höpöttäjältä jonka elämä ja mielipiteet vaihtuvat noin kerran päivässä (tai tunnissa)
Siivottuani  koko elämäni olen ymmärtänyt että mähän en pidä siivoamisesta alkuunkaan...mun sisäinen prinsessani laittaisi paljon mieluummin jonkun muun tähän työhön...eksyin eilen ihanalla helsinki retkelläni hurmaavaan kaupaan nimeltään siivouskauppa ja voitteko uskoa heillä on siivousfirma nimeltään siivoustaivas..huh...kunhan rikastun palkkaan ehdottomasti.
Ostin joulun tuoksuista pesuainetta kun sitä kuulemma saa käyttää ympäri vuoden ja paikalla ollut hurmaava vanha herra suositteli sitä myös hajuvedeksi?

Ostin myös punaisen rimpsu-essun johon saa kätevästi kännykän taskuun siivotessa ja voi kuunnella lempibändiään samalla kun suorittaa tätä ikävää puuhaa. Toisaalta voi myös vain suihkia tätä tuoksua ympäriinsä ja  huijata siivonneensa...

Mun iloksi ja onneksi Virkkukkoukkunen on nyt myös helsingissä ja oli ihan pakko ostaa muutamia hurmaavia juttuja...olen lopettanut "köyhäilyn" kun ymmärsin ettei se ollutkaan kivaa...toivoin maailmankaikkeudelta runsautta ja sain sitä. Koska talous sallii taas hauskan elämän vieton kulutan ihan siekailematta. Annan taantumalle kyytiä ja ostan tavaroita joiden arvomaailmaa haluan tukea ja en suinkaan pidä kaikkea itse vaan annan niitä ihmisille joita rakastan ja ehkä jopa niillekin joita en niin rakasta.

Ja koska näköjään tää toimii että toivoo asioita ja kun uskoo ne toteutuvat...toivoisin itsellei urheiluautoa...ja murua kotiin. Olisi ihan mahtavaa olla mummo jolla on urheiluauto ja etupenkillä ihana mies. Että tervetuloa vaan molemmat. Tnim. olen valmis seikkailuun...hihii

Kuten elämä on tämä bloggaaminenkin minulle hauskanpitoa ja leikkiä...jos ihmettelette joskus tekstejäni muistutan että huumori ja sarkasmi on se joka pitää minut elossa ja oikella polulla. Jos juttuni menevät "yli hilseen" hymyilkää ja ajatelkaa että lapsethan ovat terveitä leikkiessään...tai sitten pitää tarkistaa lääkitys? Siis minun? Mulla on uusi kummallinen ja ihana harrastus...istun paikoissa jossa näen onnettomia ei niin hyväosaisia siskoja ja veljiä ja hymyilen...lähetän rakkautta ja kauniita ja ajatuksia niille jotka niitä eniten tarvitsevat. Koska työtä on paljon ja päivät ovat venyneet suht pitkiksi palkitsin itseni ostamalla itselleni tavaroita joita aikaisemmin en ehkä kokenut ansaitsevani tai tarvitsevani...hyvän mielen juttuja jotka saavat minut tuntemaan että ansaitsen vain parasta mahdollista...vaikka ovatkin vain tavaroita.
Kuten me kaikki ansaitsemme parasta mahdollista elämässä...se että olet joskus eksynyt polultasi tehnyt vääriä valintoja tai pahoja tekoja ei tee sinusta sen huonompaa. Meillä on kaikilla vapaa tahto valita niitä hyviä asioita, valoa, rakkautta, runsautta. Ainoa tehtävämme on muistaa kuka kantaa muutoksen avainta ja käyttää sitä.  One love

  Terkkuja mummolan iloiselta pikku-askartelijalta...seuraava purkki on täynnä hauskuutta naurua iloa,,,,istut vaan ja naurat typerille  jutuille ja saaja on takuulla onnellinen...sketsit toimii tähän hyvin, katselet vaikka you tubesta kummeleita. Mun lemppari on ne reppana- muusikot Speedy ja Sakke joilla ei aina mee hommat ihan putkeen...

Pieni feministi minussa haluaa myös askarrelle voima-purkkeja esim. kaltoin kohdelluille naisille. Mun mielestä saa myös näyttää negatiivisia tunteita mutta tyylikkäästi...tää on hyvä tapa. Seurustelet possun kanssa joka kohtelee sinua huonosti ja päätät lopettaa suhteen tyylillä hymyilet jouluna sievästi ja ojennat lahjan...
Entäs inhottava naapuri? Teet  sievän purkin ja kylkeen lappu vittumaiselle naapurille...hymyilet kauniisti ja toivotat hyvää joulua...mahdollisuudet ovat ihan rajattomat :) T.nim. askartelu on kivaa...ja sarkasmi...hahaaa

 
Kohta se on täällä... se jota mä rakastan eniten maailmassa. Nimittäin JOULU!! Harkitsin jättäväni joulun väliin ja  kuvittelin olevani hippimatkallani jossain kaukana, vastustamassa joulun kaupallisuutta. Kunnes välähtää eihän mun tarvitse kuin elää sitä omalla tavallani juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta. Lahjojen antaminen ja saaminen on tärkeää sitä mä en vain pysty ymmärtämään että koko vuosi kohdellaan toisiamme kaltoin ja sitten jouluna pyhitellään kalliilla tavaroilla. Mä aloitan lahjojen valmistamisen hyvissä ajoin koska haluan tuoda läheisilleni ja rakkailleni ajatuksia siitä mitä he oikeasti minulle merkitsevät. Joulu on mulle muutenkin merkillistä aikaa aloitan itkemisen jo lokakuussa ja jatkan sitä joskus jopa joulun yli. Kuuntelen kauniita joululauluja ja herkistelen. Toivon että kaikki rakastaisivat toisiaan ja maailma muuttuisi.

Aloitin kaikkein tärkeimmän henkilön lahjasta...tuunasin tyhjän kahvipurkin
kääreeksi...paperia pintaan ja decoupe-lakka päälle...käytin pullasutia kun ei sillä nykyään muutakaan käyttöä ole...

Jonkun mielikuvituksella purkki on tyhjää täynnä mutta mä täytin sen rakkaudella...oon istunut koko päivän purkin vieressä ja ladannut sinne energiaa...

Ja viimeisimmän postauksen matkalaukku- arvoitus ratketkoon...sydänhän siellä oli...

Hoi! Tai pikemminkin HAI!!! Nimittäin mun uudet kumisaappaat...elämä on ihan täydellistä! Kyllä hyvää jaksaa odottaa...oon jo kauan toivonut punaisia kumisaappaita ja kas kun uskoin ja luotin että kun aika on oikea ne saapuvat luokseni, näin kävi!

Kuuluisa seinätöhertelijä on myös vieraillut luonani...en tiedä mikä himo mulla on kirjoittaa seiniin mutten pystynyt estämään luovaa virtausta itsessäni ja toteutin haaveeni...siteeraan idoliani Marilyniä joka muuten oli paljon muutakin kuin aivoton hempukka...ja joo teksti ei ole ihan suora mutta mähän oonkin taiteilija enkä mikään insinööri...

Ostin myös itselleni uuden matkalaukun...tän voisi vaikka ottaa käsimatkalaukuksi ja tehdä syys reissun Pariisiin..toisaalta keväällä se vois olla vielä upeampi :) Koska rakastan arvoituksia jaan yhden...mitä on matkalaukussa? Viittaan ihanaan ballaadiin jossa pyydetään viemään kotiin...

Herää todellisuuteen, lakkaa uneksimasta ei elämä ole kuin satua kuulet ympäriltäsi lakkaamatta. Käperryt yhä enemmän yksin sisällesi ja elät satumaailmassa salaa hiljaa itseksesi. Yrität ajatella kuin muut olla kuin muut ja elää kuin muut. Muiden mielestä sinun tehtäväsi on herätä todellisuuteen, mutta mitäs jos kyse onkin siitä että muiden tehtävä on herätä satuun. Ymmärtää että kaikki muu ympärillä on valhetta, katala juoni jonka avulla meidät tehdään onnettomiksi.
 Painajainen joka on jatkunut läpi ihmiskunnan jossa meille on uskoteltu ettemme voi olla onnellisia ja vapaita kuin lapset ymmärtää että kaikki on mahdollista kunhan vain heräämme muistamaan keitä me olemme. Heräsin "henkisestä" unestani ja aloin uskomaan satuhin...siihen etten olekaan mikään tavallinen tyttö vaan prinsessa joka on laitettu pitkään uneen odottamaan prinssiään sitä yhtä ainoaa oikeaa joka suudelmallaan herättää sadun henkiin. Sadun jossa kaikki on mahdollista...jossa prinsessa saa prinssin ja puoli valtakuntaa (tämä on nyky-ajan tasa arvoa...) prinssi on viisas upea olento joka ei halua omistaa tai hallita prinsessaansa vaan elää tämän kanssa saman-arvoisena, elämä yhdessä on suuri seikkailu ja muutkin ympärillä alkavat herätä ja uskoa satuihin.
 Heräävät muistamaan etteivät olekaan keitä tahansa vaan löytävät sisäisen tuhkimon, lumikin, prinsessan, prinssin....todellisuus onkin mielikuvituksen luoma kirous joka on helposti purettavissa uudella suuntauksella. Ihmiset näkevät maailman uusin silmin ja alkavat luomaan omaan satuaan, käsikirjoittamaan omaa elämäänsä...kuten minä...kirjoitan satuuni onnellisen lopun jossa prinssi ja prinsessa ovat valmiita suudelmaansa.
 Jostain syystä nykyaikaisessa sadussa olisi kovin itsekästä kirjoittaa yksin onnellinen loppu, olisi paljon upeampaa jos kaksi ihmistä joita se koskee kirjoittaisivat sen yhdessä..ikäänkuin maalaisivat yhteisen taulun jossa kaikki unelmat käyvät toteen ja kaikki on mahdollista...kun vain uskoo

Sain ispiraation alkaa tekemään ylimääräisistä pikku tilkuista kukkasia...hakaneulalla vaan kiinni esim. laukkuun tai vaatteeseen tai ihan mihin mielikuvitus riittää...tulee hyödynettyä eripari napitkin...omellessani näitä somia pikkuisia mietin miten kaikesta roskasta ja jämästä saa tehtyä vaikka mitä kun vain viitsii ideoida. Nykymaailman kertäkäyttö tuhlaus kulttuurissa se tuntuu usein turhalta vaivalta kun kaikki paikat pursuavat halpa-tuotanto tavaraa ja mikään ei maksa juurikaan mitään. Välinpitämättömällä tuhlaus kulttuurilla kulutamme luonnonvaroja ja elämme ihan käsittämättömällä velalla koko ajan. Samoin on ihan kaikessa arjessa muutenkin...käydessäni eräänä päivänä kaupassa törmäsin nimittäin uskomattomaan ilmiöön...oli sähkökatkos ja kaupan henkilökunta tyhjensi kauppaa kiireellä kun hienoissa uusissa kassajärjestelmissä on sellainen jännittävä juttu että sähköjen mennessä liian pitkäksi aikaa kytkeytyy automaattisesti  turvasysteemit päälle, niin että kaupasta ei varmaan pääse uloskaan ilman sähköjä...ihmiset juoksivat ihan hysteerisinä ja yrittivät kerätä nopeasti ostoksensa. Seurasin sivusta hämmästellen miettien mielessäni että ajatelkaa kun iskee joku todellinen katastrofi niin mitä me sitten tehdään? Ihminen joka on järkyttynyt tajutessaan että mikroaaltouuni ei toimi ja ihmettelee miten saa syödyksi joutuisi keskelle tilannetta jossa ei ole saatavilla puhdasta vettä ei sähköä...kaupat olisivat kiinni ja yhteys ulkomaailmaan poikki.  Olemme kasvaneet niin eroon elämän perusasioista että hyvin nopeasti nääntyisimme nälkään ja janoon. Hienoja laitteita ja titteleitä on pilvin pimein mutta emme selviäsi yksinkertaisista alkukantaisista asioista mitenkään....
Tää ei nyt liity mitenkään mun ompeluun kunhan vaan huijasin teidät miettimään vähän näitä asioita...

Kasseja alkaa olla vino pino...toisaalta katastrofi-tilanteessa näistä saattaa olla se hyöty että voi nääntyä nälkään tai janoon tyylikkäänä...päivä motto: AJATTELE

Jaahas...tää on pitkä ja outo tarina mutta yritän jotenkin saada se niputettua kasaan teille rakkaille...
Uskon että meillä ihan jokaisella on salaisia haaveita ja unelmia, sellaisia mitä sisällään kantaa koko elämänsä, niitä pitää niin epätodellisina että ei kerro kenellekkään koska ne ovat niin pöhköjä ettei niitä uskalla paljastaa edes itselleen saati uskoa niihin... usein ne liittyvät jonkin luovuuden kanavoimiseen itsessään, voimakkaaseen tarpeeseen tuoda itsestään jotain esiin.
Mä oon tullut siihen pisteeseen jossa olen päättänyt jotenkin, jollain tavalla kohdata suurimman haaveeni ja pelkoni. Mun suurin unelmani liittyy musiikkiin, laulamiseen ja soittamiseen....hulluinta on se että en koe olevani lainkaan musikaalinen en ole koskaan soittanut enkä laulanut. Silti sisälläni on aina kytenyt ihan käsittämätön liekki musiikkiin. Ainoa mikä on estänyt toteuttamasta tätä haavetta on se että poden ihan järjetöntä esiintymiskammoa, enkä usko itseeni...yksin kyllä hoilottelen päivät pitkät mutta annas olla kun joku muu kuulee...koska olen hullu päätin sitten kohdata unelmani ja ottaa selvää mikä on sen todellinen merkitys itselleni...okei aloitin laulukurssin...ja uskomatonta mutta totta ostin itselleni kitaran. En ole koskaan soittanut mitään ja ihmettin tätä hinkua kitaraan....no tuumasta toimeen...ensin vain hiivin musiikki-kaupan ikkunan ohi ja huokailin nähdessäni kitara rivistön...seuraavana päivänä uskalsin jo sisäänkin. Voin kuvitella että tästä kummallisesta asiakkaasta keskusteltiin kaupassa vielä jälkikäteen...;) Nainen jonka ainoa toive kitaran suhteen on se että se on musta. Sedällä vähän kulmakarvat kohosi kun mä selitän että se olis tärkeetä että se on oikean värinen...noh ei tullu mustaa tuli ruskea, ostin sitten myös kaiken muun mahdollisen, virittimestä laukkuun...setä piirtää mulle kuvan miten mä hahmotan kielet ja mä lähden onnellisena kitara kainalossa kotiin. Samalla reissulla löydän second hand kaupasta itselleni upean esiintymisasun... kuvittelen että kohtahan mä osaan tän homman ja lähden keikalle ;) Kotona yritän opetella netin avulla soittamaan kitaraa...hitto ei olekaan ihan niin helppoa kuin kuvittelin tyydyn rämpyttämään sitä jotenkin omaksi ilokseni ja naapureiden järkytykseksi...löydän itsestäni intohimoisen virittäjän joka jatkuvasti virittää kitaraansa hienolla mittarillaan tuloksella : Yksi kieli poikki? Nauran päälle ja ajattelen että niinhän todelliset rokkarit tekevät? Hajoittavat kitaransa? (toki eivät ehkä virittämällä?) Olis ollu paljon tyylikkäämpää hakata se rikki?
Tän omituisen kertomuksen pointti taitaa olla se että mikä meitä estää toteuttamasta niitä asioita mistä unelmoimme? Annammeko pelkojemme ja rajouksiemme seistä asioiden edellä jotka saattavat olle meille elämämme suurimpia! Mitäs jos meissä jokaisessa asuu pieni muusikko tai mikä tahansa joka vain odottaa sitä että uskomme itseemme ja siihen että pystymme halutessamme ihan mihin vain? On aika uskaltaa kuunnella sisintään ja elää unelmat todeksi! Olispa kiva kuulla mikä on sun unelma?