maanantaina





Niin se sitten tuli...se prinssi jota odotin. Se joka kummitteli vuosia unissa, näyissä, tuntui sydämessä. Yhtäkkiä kaikki vain toteutui. Palaset loksahtelivat yksi kerrallaan oikeille paikoille. Omituiset tuntemukset ja ajatukset tavoittivat todellisuuden. Nyt niitä on kaksi...tai kolme. Nainen mies ja pieni tähtipoika jotka löysivät kodin toistensa sydämistä. Änkeytyivät pieneen asuntoon vanhan puutalon yläkerrassa ja sanoivat toisilleen tahdon. Rakastaa jokaisena päivänä.  Sovittaa askeleet samaan tahtiin.
EN tiennyt että on mahdollista rakastaa sillä tavalla, tuntea niin suuri yhteys toiseen ihmiseen. Jakaa samat unelmat, luovuus, ihan kaikki. Se että toinen jopa näyttää siltä mielikuvitus satuprinssiltä jota odotit on täysin käsittämätöntä. Nipistän itseäni useita kertoja päivässä todetakseni että ne on yhä siinä. Ihmeellinen mies ja tähtipoika. Ne joille ei tarvitsee vääntää omaa omituista olemustaan rautalangasta. Ei ne tajuaa ihan kaiken koska ne ovat ihan samanlaisia, yhtä herkkiä intutiivisiä kuin sinäkin. Suurin joululahja ikinä.
Perhe ja rakkaus. Mitä muuta voisit toivoa kun olet odottanut ja ikävöinyt. Tuntenut yksinäisyyden ja erillisyyden. Menettänyt kaiken jotta ymmärtäisit arvon sille miltä tuntuu kun ihmisellä on ihan kaikki..