keskiviikkona





Ootko hereillä? Vai nukutko vielä, elät elämää joka ei täysin tunnu omalta mutta et uskalla tai osaa muuttaa sitä sellaiseksi että olisit onnellisempi, tyytyväisempi, iloisempi.
Uneksitko asioista joita toteutat sitten kun...lapset ovat isoja, lainat on maksettu, olet eläkkellä, kun aika on oikea. Mitä jos sulle sanottaisiin että nyt on se aika. Nyt on se hetki jolloin sulla on lupa olla sitä mitä olet. Elää juuri niin kuin haluat ja koet oikeaksi. Että kaikki ovet joita uskallat avata aukeavat ja saat kaiken mistä olet unelmoinut. Kuin enkelin siivin nopeasti ja helposti. Se mitä se vaatii on rohkeus, kuunnella omaa sydäntään. Hiljentää järki ja mielen pulina ja uskaltaa. Uskotteko että jo nuorisomme ja lapset ovat sairastuneet tautiin nimeltä suorittaminen, järki ohjaa valintoihin jotka eivät tunnu sydämessä hyviltä.
Kohtaan nuoren asiakkaan joka sairastaa bulimiaa, syö masennus ja nukahtamislääkkeitä ja pelkää joka hetki mitä muut hänestä ajattelevat. Mietin että eikö mikään saa meitä heräämään mihin nyky-yhteiskunta ihmiset ajaa. Haluammeko että nuoret tuhoavat elämänsä ennen kuin se alkoikaan. Naisten ulkonäköpaineet vievät järjettömyyteen, hitaaseen itsemurhaan.  Koskaan ei ole tarpeeksi kaunis, laiha, täydellinen.
Tälläisen maailmanko haluamme jättää jälkeemme?
Tää on rakkauden vallankumous, muuta oma elämäsi tai jonkun joka apua tarvitsee. Älä enää sulje silmiäsi vaan uskalla rakastaa.

sunnuntaina






Mä oon siivonnut ja lajitellut koko päivän...lankoja, ompelutarvikkeita, kankaita, maalaustarvikkeitä, elämää, itseäni. (jälkimmäisiä päässä siinä touhutessa)
Mä luulen että mä oon keksinyt elämän salaisuuden. Ai, mikä se on? No se on jokainen itse. Minä hullu ainutlaatuinen oma itseni, ihmeellinen olento joka ylitän jopa oman ymmärrykseni ja käsityskykyni. Miten on voinut sattua että juuri minä saan seikkailla tällä mahtavalla pallolla ja olla se kuka olen.
Nähdä elämän kaikki puolet, oppia asioita ja kohdata toinen toistaan ihanimpia ihmisiä. Niinku eilen...lähdin ystäväni syntymäpäiväjuhliin viimeisen päälle laittautuneena. Kireä kotelomekko. korkkarit, tukka hienosti, huulet punaisina.
Alla punainen mini. Tullessani Helsinkiin kytkin hajoaa ja auto jää keskelle ratikkakiskoa. Hieno fiilis muuten. Viereinen puisto täynnä niin sanottuja oman alansa ammattilaisia. Juoksen kireässä mekossani ja huudan apua, tulkaa pliis työntämään mun autoa. Puolen kymmentä hm. ei niin selvää miestä säntää auttamaan ja työntää autoni...minnekäs muuallle kuin kirkon eteen.
Siinä mä istun ja ootan hinausautoa ja hihittelen. Pisteenä iin päälle kirkonkellot alkavat soimaan. Pääsen vihdoin juhliin ja kotiin palaan bussilla.
Bussissa kohtaan miehen, ystäväni tutun joka haluaa tula viereeni istumaan ja juttelemaan. Aistin miehen tuskan,tajuan sekunnissa että kohtalo heitti mut auttamaan tätä miestä. Niinpä mä istun tunnin bussimatkan ja pidän kättä miehen sydämellä.
Enpä oo ennen bussissa energiahoitoa tehnytkään.
Kyyneleet valuvat miehen silmistä eikä mullakaan ole kaukana. Emme puhu montaakaan sanaa.
Sanat ovat turhia.
Kiitos auto että hajosit, ilman sitä mä en olisi olisi ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan :)

keskiviikkona








Vihjaileva kuvasarja jonka on tarkoitus viestiä siitä että unelmat alkavat muuntua todeksi. Löimme luovat päämme yhteen rakkaan naapurini kanssa joka pyörittää liikettä alakerrassani. Ajatuksena on olla pieni tuotantoyhtiö joka tuottaa rakkautta, unelmia, mielikuvitusta ihmisille. Voimauttavaa valokuvausta, vintage-meikkejä ja kampauksia. Hyvän olon hoitoja.
Maalipensselit heiluvat ja ajatukset lentävät. Näillä olis aina tosi hauskaa. Ne menis kesken päivän jäätelölle ja pitkälle lounaalle. Ne ostais paketti-auton jonka ne maalais vaaleanpunaiseksi. Sisustais sen hassusti ja tekis sillä retkiä ihmisten kanssa jotka ovat kyllästyneet harmaaseen mustaan ja beigeen. Ihmisten kanssa jotka ovat valmiita elämään oikeasti.

lauantaina




Mietitkö koskaan millaista olisi elää maailmassa jossa kaikki perustuisi iloon ja rakkauteen. Maailmassa jossa jokainen ottaisi vastuun omasta itsestään. Ei surisi muiden huolia, ei tuomitsisi toisen valitsemaa polkua
vaan keskittyisi omaan sisäiseen oloonsa ja ymmärtäisi että kaikki ulkopuolellasi on vain heijastusta sisäisestä maailmastamme.
En mäkään ole aina pelkkää päivänpaistetta tai aurinkoa, joskus mieli on  musta peikko ja pelottelee hirveillä uhkakuvilla. Entä jos sua on huijattu luulemaan että kaikki perustuu rakkauteen. Entä jos kukaan ei rakastakkaan sua kun olet niin outo. Entä jos maailma onkin ihan paska paikka. Entä jos mielikuvitus on ihan turha ja petyt ankarasti.  Hetken mä istun ja kierin itsesäälin syövereissä jonne on niin helppo eksyä. Sitten mä sanon itselleni tiukasti nyt riittää LOPETA! Ja koska mä olen kouluttanut itse itseni mä lopetan heti. Tiedän että rangaistukset ovat ankaria jos en tottele. Mun pomo on niin armoton.
Se saattaa vielä muuttaa mut normaaliksi ja tuhota mun mielikuvituksen jos alan liian vakavaksi ja sitä mä en kestäis...se olis mun kuolemantuomio.

keskiviikkona


Vietin tässä muutaman päivän erittäin haastavassa seurassa. Pojan 12v. kanssa joka on ilmeisesti syntynyt maailmaan kyseen-alaistamaan ihan kaiken ja herättämään meitä aikuisia. Tälläisen yksilön kanssa kasvatus keinojen täytyy olla erittäin viisaita, mitään lässynläätavaraa on turha yrittää. Niinpä olin ovela enkä huomauttanut tavallisia reittejä paheksuvani tietokoneella pelaamista, shipsejä ja limua vaan piirsin herättelevän piirroksen. Hihitin hiljaa itsekseni että siitäs sai kun poika katseli piirustustani ja näin että perille meni. Se mitä en osannut odottaa näkyy seuraavassa kuvassa...tuli myös lapsen näkemys sitten hyvin selväksi...




Haastoimme toisiamme omien mukavuusrajojemme ulkopuolelle ja yritin muistaa hetkellä jolloin meinasin pimahtaa...kultaisen säännön. Mitä tämä ihminen on tullut minulle opettamaan, mihin osuu sisälläni se ettei tämä poika kunnioita näkemyksiäni. Egoon vastaa sisäinen viisaani, sydämeni kyllä ymmärtää tämän voimakkaan oman tiensä kulkijan. Olenhan itse ihan samanlainen kapinallinen. Egoni jonka voisin jo kuopata tarpeettomana huutaa että katseletko sä että pikku jätkä hyppii sun nenille ja on monessa asiassa jopa viisaampi kuin sinä...


Niinpä mä hörpin tyynenä kahvia tästä hienosta mukista ja yritin näyttää arvokkaalta.


Seuraavaksi sain kaverikseni karvaisen lapsenlapseni...tässä on se hyvä puoli että se ei puhu. Saa nähdä ymmärränkö silti mitä se on tullut minulle opettamaan?

perjantaina

Olen kirjoittellut tälläistä viime aikoina. Laitan sen yleiseen jakoon kaikille teille rakkaille ♥ tekstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä ja ulkoasu on vielä puutteellinen. Se ei ole kuitenkaan tärkeistä vaan tärkeintä on herätellä ajatuksia, sydämiä. Uskaltaa ilmaista ajatuksiaan ♥
 http://maria.stableservers.eu/
https://www.facebook.com/SydamenPolku?fref=ts

torstaina

Sinä olet oman elämäsi johtaja. Se jolla on vastuu, mutta myös vapaus valita. Sinulle ovat kaikki mahdollisuuden ovet avoinna, ovet joista vain omat pelkosi estävät sinua menemästä sisään. Kysy tänään itseltäsi mikä on pahin pelkosi, kohtaa ja voita se.
Usko siihen että sinä olet mestari, se joka tietää mikä on sinun polkusi. Kuuntele rohkeasti tuota sisäistä viisastasi ja anna sen viedä sinut sinne minne olet aina unelmoinut.

keskiviikkona



Jos ei mummikaan oo ihan normaali ei oo kyllä tää pikku vintiökään. Ihan uskomaton ilveilijä ja hauskuuttaja tää meidän pieni My. Aurinko paistaa tän lapsen touhuja katsellessa, tyttö ei osaa vielä kävelläkkään kunnolla mutta tansii ja hyppii mummin kanssa ja vain musiikkia jossa on kunnon meininkiä.




Ja koska prinsessat rakastavat kaikkea vaaleanpunaista vessapaperia myöten...haluavat ne myös olla vähäkarvaisia...tai niin kuvittelin. Sain kuningasidean (siis prinsessa) kokeilla itse poistaa säärikarvani vahalla...
Tuskan huudot kiirivät pitkin pihapiiriä (naapureille tiedoksi se olin minä)
mietin tätä hulluutta tehdessäni että ei ihme että miehet haluavat olla karvaisia, aivan järjetöntä puuhaa. Innostuin tahmeasta mönjästä ja laitoin sitä reilusti kinttuuni,,,ja haah...kiskaisin karvoja irti. Jälkeenpäin katselin lopputulosta...toinen jalkani rupesi kuumentumaan ja turpoamaan täynnä sinisenpunaisia näppylöitä. Juoksin hädissäni pitkin pihamaata ja mietin kuumeisesti mitä vanha kansa tekisi tässä tilanteessa, nappasin ratamonlehtiä, laitoin vähän kookosrasvaa alle ja rukoilin että pliis parantakaa mun jalka. Että mä en koskaan enää tee mitään näin typerää jos autatte. Hetken päästä otin lehdet pois ja riemuitsin Helpotti!

Ilmoitin itseni eilen autokouluun ajamaan nyt sitten sitä prätkäkorttia josta olen aina haaveillut. Pelottaa niin vietävästi, jos mä kaadun tai ajan kolarin tai kuolen. Tän karvaepisodin mua ei pelota enää ollenkaan. Mä tiedän nyt että voi olla kamalampiakin tapoja kuolla! 

sunnuntaina

opettavaisia tarinoita


Olipa kerran tyttö joka otti aurinkoa rannalla...nukahti siihen jä näki hassua unta...

Satumaasta jossa oli niin kaunista, todellisuus kuin unta.



Siellä oli ihmeellinen taikajoki...uskomattomia sen asukkaat koki.


Elämä oli pelkkää iloa naurua, kaikki rakastivat toisiaan ja luontoa.


Kunnes paikalle saapui hurja lauma joka yritti tuhota satumaan ja taikajoen...

 
                                  Niillä oli hurjia sotureita


                                          Pelottavia laitteita


                       Merirosvoja täynnä olevia paatteja....


Silloin päätti tyttö kasata joukkonsa, viisaimmat tonttunsa. Julisti me voitetaan tää sota.


 Nähdessään hurjan joukon pötkivät pakoon mokomat melskaaja rosvot.
Palasi rauha satumaahan.

 Tarinan opetus lienee,,,kannattaa harkittaa kenen kameraan luottaa.
 Voi kuvaaja kuvistaan mitä tahansa tuottaa.


Pienen kylän jokitapahtuma...hullut asukkaat lautoillaan, mukana mun tytöt. Aivan kahelia porukkaa nauroin niin että vieläkin on posket kipeänä. Ja kun eivät pyytäneet mua mukaan kellumaan, vain kuvaamaan ajattelin kostaa...
tällä oudolla opettavaisella tarinalla ;) Haa!

torstaina

Rikkaistodellisuus










Oletko koskaan miettinyt mihin katoaa sukat pyykkiä pestessä, miten toinen pari voi kadota mystisesti? Voisiko pesukoneen sisällä olla rinnakkaismaailma johon sukat katoavat? Toisella puolella tyypit pitelevät luukkua auki ja jonottavat sukkia...jihuu taas saatiin uusi pariton sukka. Tai mihin kukat katoavat, ostat upeita vaalenpunaisia pelargonioita ja hetken päästä kukat ovat mystisesti kadonneet? Jäljellä on vain vihreät osat jotka näyttävät upeilta mutta kaipaisit kuitenkin niitä kukkia...
Tai mihin kaikki vaatteet joita raahaat kaupasta tai kirpparilta katoavat? Koskaan ei ole mitään päällepantavaa vaikka juuri hankit monta uutta mekkoa?  Niillä on myös tyyppi nimeltä aikavaras. Rinnakaistodellisuudessa eletään runsaudessa kun kaikki kadottamamme on paremmassa käytössä, tyypeillä riittää sukkia, kukkia, mekkoja, aikaa, rahaa, terveyttä, rakkautta.
Jatkan taistelua ja ompelen lisää mekkoja, essuja, maalaan satuja ja kirjoitan runoja. Paljastan teille salakavalat varkaat jotka huijaavat ihmispoloja.