torstaina



 Noin kaksi vuotta sitten Minnan elämä pysähtyi. Tammikuun lopun sunnuntai aamu päivä. Käynti jossa poliisit kertoivat perheen yhdeksäntoista vuotiaan tyttären kuolleen. Kaunis pärjäävä tyttö. Minnan silmäterä oli ottanut kotibileissä ekstaasi pillerin ja menehtynyt. Huumeita tyttö ei tiettävästi ollut käyttänyt, ehkä kokeillut muutamia kertoja. Monan kohtaloksi koitui huume jonka seassa oli myrkkyä. Epäpuhdas sekoitus joka tappoi hetkessä. Kuolema tuli ja pysäytti kaiken, koko elämän. Ensimmäiset hetket jopa hengittäminen teki kipeää. Selviytyminen elämästä. Tutustuin Minnaan ystäväni välityksellä. Uskomattomaan vahvaan naiseen joka taisteli joka ikinen päivä selvitäkseen, pystyäkseen olla äiti kahdelle muulle lapselleen.  Ensimmäisen vuoden Monan kuoleman jälkeen tapasimme saannöllisesti energiahoidon merkeissä. Ystävystyimme ja teimme ristiretken Ikeaan Minnan pakettiautolla. Hämmästelin tätä upeaa naista jolla on loputon kyky organisoida asioita, nähdä pienimmätkin yksityiskohdat ja selvitä. Ihan mistä vain. On tullut aika kertoa. Antaa kasvot tarinoille nuorista jotka kuolevat huumeisiin. On aika puhua suoraan miten turhaa on suorittaa elämää, murehtia turhista. On tullut aika tehdä yhdessä parempaa tulevaisuutta lapsille. Levittää tietoa. Olla rohkea.


 Muutama päivä ennen Monan kuolemaa Minna osti kaikki Jack Sparrow dvd:t joita suunnitteli yhdessä tyttärensä katsovan. Kaikki jäi...kasetit odottavat edelleen. Moni asia tekee vielä kipeää.
Niinpä oman voimahahmon miettiminen oli helppo valinta. Merirosvo. Vanhan ajan nostalgiaa tuotuna tähän päivään. Mystiikkaa voimaa. Saada leikkiä ja voimaantua.











Unelmatuotanto tekee paljon työtä auttaakseen nuoria. Uusin erilaisin tavoin. Ihmisiä jotka ovat valmiita käyttämään aikaansa ja rakkautta mahtuu mukaan idoimaan ja tekemään. Tehdään yhdessä parempi maailma. Perustetaan se arvoille jotka ovat meille tärkeitä. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuutemme. Emme halua hukata enää ainuttakaan polulle joka vie päihteisiin ja syrjäytymiseen.
Tämä on vallankumous kohti uutta rakastavaa paikkaa meille kaikille.

keskiviikkona








Elämä on...uusi kamera. Kohtaaminen vieraan ihmisen kanssa joka on edellisenä yönä nähnyt sinut unessa. Mainostoimiston kaunis keijunainen joka tajuaa heti mistä unelmatuotannossa on kyse. Ruusu sille jota rakastat. Viisaita nuoria jotka muuttavat elämänsä ymmärrettyään ettei ole ainoaa oikeaa tapaa elää. On vain yksi ainoa sääntö, anna sydämesi kuljettaa sinua, reittejä joita järki ei koskaan kulkisi. Polkuja jotka haastavat sinut kehittymään ihmisenä, tulemaan tietoiseksi ja olemaan sitä mitä  oikeasti olet. Unelmatuotanto haastaa jokaisen tekemään tänään sitä mikä tekee onnelliseksi. Tavoittelemaan kauneimpia tähtiä taivaalta ja uskomaan että on aika noutaa omasi. Kotiin.







Terkkuja haaremihousutehtaasta...tais lähteä vähän lapasesta. Mä näen varmaan kohta uniakin haaremihousu kuoseista. Rajattomia mahdollisuuksia, väriyhdistelmiä ja mikä tärkeintä älyttömän mukavat jalassa. Sopii erityisen hyvin meditoimiseen jos malttaa ompelun lomassa hetken istahtaa ;)

Välillä istun koneella ja kirjoitan romaania jota aloin työstämään muutama päivä sitten. Ideaa olen kypsytellyt pitkään sisälläni mutta nyt vasta se alkaa ilmentymään tekstinä. Kertoo yllättäen rakkaudesta, kaksoisliekeistä jos olet koskaan törmännyt kyseiseen termiin. Kaksoisliekki on korkein kumppanuuden muoto. Sielunkumppaneista seuraava ja koska tämä termi on pitkään kummitellut omassa ja monen monen elämässä päätin että on aika.  Tuoda ihmisille kertomus jossa on huimaa seikkailua, henkisyyttä ja ja rakkautta. Puhtainta ja kauneinta maailmassa. Suuntaan kirjani erityisesti nuorille (toki kaikille muillekkin) Nuoret ovat tulevaisuutemme ja on aika palauttaa puhdas yksinkertainen ajattelu ja toiminta tälle sekopäiselle planeetalle. Ei enää kouluampumisia, masentumisia, päihteitä, vain omaan napaan tuijottamista. Vaan yhteiseen hyvään puhaltamista, toinen toisensa hyväksymistä, kunnioittamista ja rakastamista.

Ensi viikolla myös unelmatuotanto ottaa lisää tulta siipiensä alle. Ensimmäinen ryhmä on pian kurssinsa selvittänyt ja valmiina muuttamaan maailmaa. Omaansa ja kolmen läheisensä.
Yhteinen matka on ollut upeaa, oivallukset elämästä, itsestään. Siksi kai me tänne synnyimmekin.
Oivaltamaan todellisen itsemme. Ugh...

Ps. nyt minäkin sovin uusissa housuissani sisustukseen...mikä harmonia!

lauantaina








                                                        
 metodisti kirkko
                

                                         
  Paikallinen yrtti-ja rohto kauppa


                          
 ihan pieniä pipoja...pullon lämmikeeksi tai tosi pienille ystäville....
                                              

Usein intuitio yllyttää rikkomaan rajoja ja kohtaamaan pelkoja joita mieli tiellemme asettaa. Se tartummeko haasteeseen ja kohtaammeko rohkeasti rajoitteemme on täysin vapaa valinta. Voit jäädä siihen pisteeseen jossa olet haastamatta itseäsi henkisesti tai voit mennä pelkoosi kohdata sen ja huomata ettet kuollutkaan siihen. Nähdä että mielen asettamat esteet onkin helposti purettavissa...
Tästä aasinsilta omiin pelkoihini. Olen kuvitellut etten koskaan uskaltaisi matkustaa yksin, puutteellisen kielitaitoni, omituisten sattumien kerääntymis geenini ja tietynlaisen jännittämisen takia.
Sitten saan voimakkaan herätyksen luettuani kirjan autuaiden Saari (kirjoittaja Andrei Pajanne) ihan mieletön lukukokemus muuten! Herätyksen, äänen sisälläni joka kehoittaa minua matkustamaan Englantiin, Glastonburyyn johon liittetään kuningas Arthurin lisäksi Avalonin tarut ja paljon muuta kiehtovaa. Paikka täynnä mystiikkaa ja pyhiinvaelluskohteita joissa olen pitkään halunnut käydä. Hetken pohdittuani ja taisteltuani järjen (tuo pieni inhottava inisijä) kanssa tilaan matkan ja lähden. YKSIN. Selviän matkasta upeasti, eksyn useita kertoja ja kysyn rohkeasti apua ihmisiltä. Matkustan säkkipimeässä bussilla vajaat neljä tuntia Lontoosta Glastonburyyn ja nielen matkapahoinvointia. Ensimmäisenä aamuna kiipeän korkealle kukkulalle, hengitän nummilta tulevaa raikasta ilmaa ja vuodatan kyyneleen.
Minä uskalsin. Voitin pelkoni ja koin jotain aivan uskomatonta. Ei ole mitään mistä en selviäisi.
Kävellessäni takaisin kylään tulen ikivanhan kivirakennelman luo. Näen avoimesta ovesta luolan joka on täynnä kynttilöitä, pieniä vesiputouksia ja kukkia. Kaunis meditaativinen musiikki houkuttelee sisään. Paikka on suljettu mutta kuultuaan että olen Suomesta sisällä oleva nainen päästää minut sisään. Istun hetkeksi hengitän ja tunnustelen tätä ihmeellistä energiaa. Ymmärrän että olen tullut jonnekkin johon olen aina ikävöinyt. Henkiseen yhteisöön jossa on ihan sama mihin uskontokuntaan tai aatteisiin perustat elämäsi. Kaikkia paikalla olevia yhdistää rakkaus. Käsittämätön sisaruuden ja veljeyden tunne. Lämpimät hymyt ja tervehdykset joka puolella.
Ihmisten välinen rakkaus on kauneinta maaimassa. En tiedä sen korkeampaa henkisyyden muotoa.


sunnuntaina








Joskus koko elämä saattaa mennä ihan uusiksi. Pieni puro muuttua valtamereksi joka vyöryy ja muuttaa kaiken mennessään. Kuten tämä hurmaava uutuus lehti jonka raahasin kaupasta kotiini. Ensin selailen sitä ihaillen, huokaillen kauniille lapsikuville. Seuraavaksi peto minussa ottaa vallan. Huomaan että käteeni on ilmestyneet sakset ja liimapuikko leikkaan kuvia irti ja liimailen niitä taulupohjaan.

Sitten havaitsen ettei sisustus sovi enää tauluun ja muokkaan sen uusiksi. Peittoja tyynyjä, kynttilöitä. Käytän puuhaan useita päiviä sommitellessani kokonaisuutta.  Etsin täydellisiä kuoseja pitkin ja poikin. Joku ei vaan mätsää vaikka kuinka siirtelen tyynyjä ja muutan kokonaisuutta.
 Myn vierailu saa palaset loksahtamaan kohdilleen. Tarvitsin sohvalleni jonkun rakkaan iloisen henkilön. Jonkun joka saa kotini tuntumaan kodilta, niin ja sopii sisustukseen. Jonkun joka saa minut nauramaan kaikelle ja sotkee täydellisen järjestykseni. Jonkun joka painaa puuroisen naaman kiinni naamaani ja näyttää minulle mikä elämässä on tärkeintä.

Elämässä voi saavuttaa vaikka kuinka paljon ulkoista menestystä, materiaa. Opiskella tutkintoja ja luulla itseään viisaaksi. Väitän että vain se joka osaa nähdä maailman lapsen silmin,  uskaltaa rikkoa ja rajoja ja rakastaa, ymmärtää elämän salaisuuden.