perjantaina

On tullut aika hypätä pois tutusta ja turvallisesta raottaa ovea johonkin uuteen
ja erilaiseen. Samaan aikaan pompin innosta ja hikoilen kauhusta...uskallanko onko musta
siihen miten kaikki järjestyy? Sisimmässä on kuitenkin niin suuri polte että sitä ei voi olla kuuntelematta.
Elämässä ei saa mitään jos ei uskalla, oon vahvistanut pitkään "siipiäni" ja nyt testataan niiden lentokestävyys.
Salaperäistä tekstiä en vielä paljasta enempää mutta voin luvata että pian, pian mä kuulutan sen koko
maailmalle. Muutos on välttämätöntä uudelle täytyy tehdä tilaa mä raivaan sitä aikamoisella
puskutraktorilla a`la Maria.

Posted by Picasa

tiistaina

On tää ihmeellistä tämä elämän ja itsensä tutkiskelu...monta vuotta mä etsin
henkisyyttä ja elämän tarkoitusta vaikka mistä oppaista erilaisista kokeiluista
(myös ulkoisista) kuvittelin että se on asia jota opiskellaan hartaasti, muututaan
itsekin jotenkin pyhäksi. Luulin että henkinen ihminen näyttää hipin ja intiaanin
risteytykseltä ja pukeutuu kaikkiin sateenkaaren-väreihin. Jostain on hiipinyt matkan
varrella mun sisimpään suuri rauha ja luottamus siitä että kaikki asiat tapahtuvat juuri
oikeaan aikaan olen ikäänkuin kaikella sillä häröilylläni puhdistanut sisimpäni.
Mulla on suuri muutoksen tarve ja rohkeus tehdä niitä ja mistä nainen muusta aloittaa
kuin vaatekaapista (; olipas puhdistava kokemus! Mun rauhallinen ja seesteisempi uusi minä
paineli vaatekauppaan ja osti uskomatonta kyllä yksivärisen hempeän asun...
Katselkaa ympärille mitä maailmalla tapahtuu, eikö juuri nyt ole se hetki kun pitää uskaltaa
päästää vanhasta irti ja alkaa elää niinkuin haluaa ei niin kuin täytyy.


Saa nähdä mihin mun rohkeus mut vie...lähipiiri varmaan ainakin repii
tukan päästään mun touhuani seuratessa...



Seuraavalle hippiäiselle olis aikamoinen kasa tavaraa...hih


Posted by Picasa

sunnuntaina

Essutehtaan tuotos no.2...

Sain vinkin mummunhuushollin Pepiltä että voisin arpoa yhden essun...
Mulle ei vaan jostain sovi tapa tehdä asioita niinkuin muut, pakko aina tehdä
omalla tavallani. Olen kokenut voimakkaasti että yksi mun elämäni tarkoitus on levittää iloa ja
rakkautta muille ja tehdä niitä pyyteettömiä tekoja. (jotka kyllä usein meinaavat unohtua...)
Siispä aloin ommella tätä kukka-iloittelu versiota ja tiesin jo heti kenelle se on...
touhu-tädille jonka positiivisuus ja energia ja elämänilo saa mut haukkomaan
henkeä. Joka rakastaa hempeitä värejä kukkia...sytyttääkö yhtään? No se on tietysti
Pepi itse (: mä nään jo silmissäni tän touhu-tädin uudessa pikku villassaan essu edessä.






Tällä hetkellä mun pää on niin pilvissä...mietin tulevaisuutta ja omaa polkuani...elämä on
ihan käsittämätön matka ja mä tunnen suurta syvää kiitollisuutta omastani jopa niistä
pimeistä vaikeista hetkistä joka kasvattivat mua kaikkein eniten.
Käytiin tänään
kälyni kanssa kummallinen keskustelu aiheesta mitä musiikkia haluaisit hautajaisissasi
soitettavan. Ensin kuunneltiin hänen valintansa ja itkettiin yhdessä surullista laulua.
Sitten tuli mun vuoro. Tiedättekö mikä oli mun valinta? Veikko Lavin ; ota löysin rantein
älä pingota ota vastaan mitä tarjoo elämä (;
Posted by Picasa

perjantaina

Muistatteko vielä mummolan mekko-tehtaan? Inspiraation hiipuessa loppui mekon-tuotanto kuin seinään...
kunnes löysin kirjakaupasta essu-kirjan...voi apua taisin siirtyä essu-tehtailijaksi....kirja on pullollaan ihania
tuotoksia.


Ensimmäinen inspiraation-lähde oli tää essu...en viitsinyt ostella uusia kankaita
kun paikat pursuaa jos jonkun näköistä tilkkua....



Taas alkoi kaava-helvetti...kirjassa kaavat ovat pienessä koossa...
lukee vaan että suurenna 400%...voi elämä. Koska en omista kopiokonetta painelin
kirjastoon ja pyysin nuorehkoa miespuolista kirjastovirkailijaa avukseni...ensimmäinen tenkkapoo
oli että kone suurentaa vain 200%. Onneksi tämä mieshenkilö omasi hieman enemmän teknisiä
taitoja kuin meikäläinen koska kaavojen suurentaminen ei oikeasti ollut ihan simppeli juttu.
Mä kannustin vieressä että ihanaa kun sä oot noin viisas ja kätevä ja autat poloista naista,
jäykähkön oloinen mies ynähteli vaivautuneena jotain vastaukseksi. Mua hymyilytti salaa
kun mietin mielessäni että onkohan tähän virkaan pyrkivillä jonkun näköinen jäykkyystesti?
Tälläinen räpätäti ei ikipäivänä pääsisisi moiseen hommaan. Tiskin takana istui myös nais-henkilö
jolle yritin odotellessani kopioita jutella mukavia...onpa täällä kuuma johon täti ymmm.
ja kiillotti kypsän näköisenä cd-levyjä...tajusin kerrankin että täällä ei ole suotavaa puhua ja
hillitsin itseni



Tässä ensimmäinen essu kylläkin kovin ryppyisenä...en voinut silittää koska koira puri
silitysraudan johdon rikki. Esittelin valmista tuotosta miehelleni : tästä tuli niin
hieno että sillä voisi mennä vaikka kaupungille johon mies pyöräytti silmiään sillä tavalla
että ymmärsin ettei se ole suotavaa...siispä päästin tarttua haasteeseen ja painella joku päivä
essussa ihmisten ilmoille...tiedätte sitten jos jossain tulee punapää esssussa ettei tarvitse huolestua
...se olen vain mä






Posted by Picasa

sunnuntaina

Tässä niitä huutokauppalöytöjä...
Mä en voi sille mitään että musta on ihan hirveän surullista kun vanhan-ihmisen jäämistö myydään
huutokaupalla. Väkisinkin miettii että eikö kukaan halua näitä tavaroita muistoksi rakkaasta ihmisestä?
Vai oliko kysymyksessä tosissaan niin yksinäinen vanhus että ei ole läheisiä? Nyt on vanhuksen talokin tullut myyntiin
20-luvun vanha hirsitalo jokinäkymin...pihapiirissä vanha saha ym. Mä joudun tukemaan korviin jotain isompaa kuin
sormet etten vaan mene katsomaan...eiköhän kolme vanhaa taloa ala piisaamaan yhdelle elämälle (;










EI sentään täällä on hyvä olla just tässä kodissa...kaikki rakkaat sopivan
lähellä. Voisiko sitä enempää
ihminen elämältä toivoa. Lämmin halaus ihan jokaiselle välitetään toisistamme
ja itsestämme (:

Luen parhaillaan jännää kirjaa...Nalle puh ja Tao jossa Nalle Puh kysyy nykyajan kiireiseltä
ihmiseltä mihin hän kiireellään ja tehokkuudella pyrkii? Elämä ei ole jossain edessäpäin se on tässä
ja nyt. Tiedättekö mikä on puhin lempiviikonpäivä? Se on TÄNÄÄN
Posted by Picasa

torstaina


Päivät menee sellaisella vauhdilla etten ole kerennyt edes blogia päivittämään...
Kotona projektina on ollut ulkotilojen siivousta tai lähinnä kaiken keräämämme romun inventoimista...
Mä en ymmärrä kuka on raahannut navettaan kaiken sen rojun mitä se on täynnä?
Mä en ainakaan myönnä mitään... jos tulevaisuudessa joku vihjaa vanhoista ovista tai ikkunoista tai
kunnostettavista kalusteista mä työnnän sormet syvälle korviin ja kiljun kovaa etten vaan rahaa
niitä enää lisää. Alla oleva lipasto on mummin peruja ja aloimme sitä tytön kanssa raaputtelemaan...
ihmettelin kun neito raapii sinnikkäästi tuntitolkulla auringossa pikku bikineissään kunnes tajusin...tyyppi on kierinyt
ällöttävän hajuisessa hawajin tropic öljyssä ja oon päättänyt ruskettua oikein kunnolla se oli siis motivaation avain no.1
ei se kaappi (;



joku on ilmeisesti maalannut kaapin paksulla lateksi-kerroksella ja kaikki maali
on saatava pois HUH!



Alla olevat ihanat vanhat tavarat ovat ystäväni isoäidin jäämistöä ja kun ystäväni
ei tykkää vanhasta "rojusta" arvatkaa kuka ne sai?












JEP! MINÄ! Herranpieksut miten iloiseksi mä tulin...uudet tavarat ei puhuttele
mua enää yhtään, tuntuu että on ihana saada tavaroita joilla on joku elämäntarina.
Kuten huutokauppalöydöillä joita isäntä oli huutanut viime lauantaina kylällämme
( niistä lisää myöhemmin) Mä olin matkalla siskojeni kanssa beibi-kutsuille
kun isäntä soitti että täällä on huutokauppa jossa myydään 90v. mummon koko jäämistö...
Mä huusin luuriin että ei voi olla totta! Ja mä oon muualla! Sisko säikähti kun luuli että
jotain vakavaa on sattunut... mutta hei mun mielestä se oli VAKAVAA! Etenkin kun kuulin mitä
kaikkea siellä oli myyty...t.nim. epätoivoinen romunkerääjä
Posted by Picasa
KESÄMOPOILUA JA MUUTA KIVAA


Olin pitkästä aikaa miehen kanssa moottoripyöräajelulla ja HERTSILEIJAA
miten kivalta tuntui! Oi sitä vauhdin hurmaa...onneksi pyörä putputtaa sen
verran lujaa että toinen osapuoli ei kuullut mitä mä takana touhusin...mä nimittäin lauloin
täysin palkein ELÄMÄ ON IHANAA KUN SEN OIKEIN OIVALTAA JA KUN LENTÄÄ SIIVIN
KUIN JOUTSEN! (Kyseinen pyörä on muuten myynnissä pienenä vinkkinä (: )




Mä riemuitsen myös siitä että yhtäkkiä tyhjä pesä on taas täyttynyt...kuvassa näkyvä neito
ja huah...koiranpentu palasivat äidin siipien suojaan vielä hetkeksi kasvamaan. Elämä
opetti kovalla kädellä mitä on huolehtia itse itsestään ja asioistaan ja todettiin yhteistuumin
että ehkä on parempi palata kotiin. Mahtavaa huomata oma kasvu miten erilailla mä osaan
suhtautua näihin meluisiin sotkeviin otuksiin jotka kääntävät vanhempiensa elämän ylösalaisin
kuulemma VAAN noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi...
Meinasin palata vanhoihin tottumuksiin ja suunnilleen harkitsin kuristavani toisen
lapseni joka eräänä päivänä torkkui valkoisella sohvallani...oli elokuvaa ja shipsejä ja
dippikastiketta ja uni yllättänyt kesken kaiken. Lopputuloksena neitokaisen perä dippikastikepurkissa
joka oli siis SOHVALLA ja mun ompelemat peitot siihen ihanasti sotkeutuneena.
Multa pääsi ruma sana johon neito tuumasi että ihme nipo näähän voi pestä...
Hetken jäähdyteltyäni mä oivalsin että tämä ihminen on varmaan tullut mulle opettamaan
että sotku ja arkiset asiat ovat pikkujuttuja. Seuraavana päivänä kohdatessamme sanoin
tytölle että Kiitos kun opetat mulle asioita ja sain vastaukseksi hölmistyneen ööö....ole hyvä?


Mun mansikkamaa on muuten ripoilteltu pitkin pihaa sinne tänne....kuka on sanonut että ne pitää
kasvaa siistissä rivissä? Luovuus kunniaan!
Posted by Picasa

lauantaina

Pakko ihan pikkuisen vielä palata matkaan...(koittakaa kestää)
Tiedättekö minkälaista on matkustaa nuorison kanssa joiden asenne kaikkeen
on pikkasen huolettomampi kuin meillä vanhemmilla.... (olimme siis kaksin
20v. tyttäreni kanssa) saapuessamme Ranskaan illansuussa neito ilmoitti mulle tyynesti
että ainiin, mä unohdin sanoa että meidän pitää hengailla jossain ehkä yhteen (siis yöllä!)
ennenkuin emäntämme pääsee töistä ja tulee meitä hakemaan...mulla nousi tukka pystyyn että ei
oo totta, missä hemmetissä me notkutaan yöllä matkalaukkujemme kanssa...ja mun pitää päästä ajoissa
nukkumaan ettei rytmi mene sekaisin...no selvisimme hienosti ja neito pääsikin onneksi aikaisemmin töistä
ja tuli hakemaan meidät...musta tuntuu että mun matka oli paras mitä olen ikinä tehnyt.
Mä jouduin viikon aikana luopumaan omista tarkoista systeemesteistäni ja heittäytymään
elämään kakskymppisten näkökulmasta...ihan sama milloin menee nukkumaan ja milloin herää, syö
mitä sattuu ja aika harvakseltaan. Tärkeintä on että mistään ei oteta paineita ja että on kivaa.
Mihin me hukataan tää rentous aikuistuassamme? Ei näitä kiinnosta milloin viimeksi on tiskattu tai siivottu
tai onko kämppä täydellisesti sisustettu. Aina on aikaa istuskella rauhassa ja seurustella kavereiden kanssa
niin ja viikon kohokohta on mennä yökerhoon ja hillua siellä kuuteen aamulla (tästä mä jäin suosiolla pois)
Jäin kiltisti nukkumaan...tai no odotin neitoja sydän syrjällään kun havahduin joskus aamuyöllä
etteivät ole tulleet...kun viimein sitten neidot saapuivat tyttäreni ystävä ihmetteli miksi sun äiti nukkuu valot
päällä? (no siksi kun olin yksin pelottavassa vieraassa paikassa ja on paljon kivempi jos joku mörkö tulee että
mä nään sen..)ihmettelivät myös että miksi valvoin odottamassa...huh huh tietäisivät vaan
minkälaista on olla äiti ja aikuinen kun on sata asiaa mistä pitää olla huolissaan ja peloissaan...











Mä en tiedä mitä ihmiset sitten yleensä ostavat matkoiltaan kotiinviemisiksi kun emäntämme kuittasi mulle
ostaessani innoissani omia viemisiäni että oot sä aika erikoinen! Mä en oo koskaan nähnyt että joku
ostaa muistoksi kasvisliemikuutioita...
Posted by Picasa