lauantaina





Päätin tänään kokeilla raakasuklaan valmistusta...ajatus suklaan valmistamisesta itse oli paljon työläämpi kuin toteutus.. se olikin ihan älyttömän kivaa ja helppoa. Jäin koukkuun....reseptejä löytyy pilvin pimein ja oma mielikuvitus on rajana. Myös maussa valmiiseen suklaaseen on huima ero...on niin täyteläistä että tätä ei vedetäkkään levy tolkulla ja ajatelkaa että tää on vielä terveellistä! Muunsin vähän reseptiä ja pähkinän ystävänä laitoin vielä cashew-pähkinöitä sekaan mesquite jauheen (en edes tiedä mitä se on?) korvasin lucuma-jauheella...



Valmistusvaiheessa iski kyllä epäusko mömmö näytti niin järkyttävältä...juu suklaatahan tästä tulee...



Kyllä se vaan loppua kohden mömmö alkoi näyttää suklaalta ja koska mummolassa jyrää motto kaikki tai mitään,  ja on turha närppiä mitään pikku-suklaita,  päädyin tekemään aika reilun kokoisia annoksia ;)



Nää suklaat nautitaan hitaasti kynttilän valossa rakkaudella valmistettu ja rakkaudella syöty :) Ihanaa lauantai-iltaa kullekkin. Tän illan sanoman voi tiivistää yhteen lauseeseen : HYVÄÄ! Olen onnellinen!


Tässä resepti joka on Jaakko Halmetojan sivuilta RAAKASUKLAA.COM

Joulusuklaa
- 1 dl kaakaovoita (nestemäisenä)
- 2 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
- 1.5 dl kaakaopapuja (blendattuna)
- 1.5 dl goji-marjoja (blendattuna)
- 4 rkl kotimaista luomuhunajaa
- 1 dl mesquite-jauhetta
- 1/2 dl carob-jauhetta
- 2 tl kanelia
- 2 tl kardemummaa
- 1 tl aitoa vanilja-jauhetta
1) Sulata rasvat.
2) Blendaa kokonaiset kaakaopavut ja goji-marjat blenderillä rakeiseksi, pieneksi jauheeksi.
3) Lisää hunaja rasvojen joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
4) Lisää jauheet sekä kaakao- & gojirouhe.
5) Lisää mausteet.
6) Varo suklaanhimoista tonttua – se on ovela hämäämään!

torstaina



Järjestelen ompelutarvikkeitani...tilkkuja kankaita...pitsejä...puhdistan         samalla pehmeää, hempeää  herkkää tyttöä sisälläni. Sitä joka uskoo ikuiseen rakkauteen, kauneuteen ja ihmisiin. Hiljainen ääni, kuiskaus sisälläni: Kumpa ihmiset vain heräisivät ja rakastaisivat toinen toisiaan, luontoa, eläimiä lakkaisivat juoksemasta olemattoman perässä. Ymmärtäisivät kaiken tarkoituksen.

 
Elämä on kuin nämä rasiat, kauniin kuoren sisään valitsemme itse sisällön, täytämme sen juuri niillä asioilla jotka koemme oman ymmärryksemme mukaan tärkeimmiksi. Suren maailmaa naisten näkökulmasta, maailmaa jossa kauneus on muovista ja väkisin rakennettua, naiseus ja äitiyskin on suorittamista. On lisää on pidennystä on täytettä...keinotekoinen peittää alle naiseuden todellisen kauneuden. Kuvat toinen toistaan virheettömmistä naisista esim. lehdissä ajavat meidät epätoivoon. Pakonomaiseen kauneuden ja täydellisyyden tavoitteluun, unohtaen että meissä on jokaisessa asuu jumalatar joka on meidän sisäinen kauneutemme, hehkumme ja voimamme. Kokemukset jotka tekevät meistä naisiä, äitejä ja  upean feminiinisen energian kantajia. Kauneutta on lupa hoitaa ja korostaa mutta jos sen tekisikin vain itselleen ei muille. Haluan olla kaunis hyvin hoidettu luonollinen. Liikkua, syödä terveellisesti ja hyvin, pukeutua kauniisti, ihan vain itseni takia. Ei tarvitse olla täydellinen kilpailla, suorittaa, riittää juuri sellaisena kuin on. Ei uhraudu rakkauden tai perheen takia, ei ole kärsivä marttyyri vaan lempeä, voimakas, rakastava ja on juuri siksi niin täydellinen! Olemalla super-äitejä jotka tekevät kaiken jälkikasvunsa puolesta, luomme seuraavalle sukupolvelle valtavan haasteen, kaivamme syvän kuopan. Annamme marttyyri-mallin tuleville äideille.






Mitä jos kaivaisimme itsessämme olevan jumalattaren esille, ymmärtäisimme sen kauneuden ja voiman. Näyttäisimme lapsillemme ja tuleville sukupolville mitä tarkoittaa feminiini-energia kauneimmillaan. Loisimme maailman missä  rakkaus naiseus ja äitiys on maailman luonnollisin ja helpoin asia. Olisimme oman elämämme kauneimpia kuningattaria joita ei voisi kukaan olla kunnioittamatta ja ihailematta. Arvostaisimme toinen toisiamme ja itseämme.

tiistaina


Oon jo pitkään halunnut ruveta raa-aksi...tai miten sen muotoilis...vaikka olen kasvissyöjä ja vältän monia ei niin terveellisiä ja hyviä ruoka-aineita keho pyytää vieläkin puhdistamaan ruoka-valiota. Jostain syystä sokeri ei sovi mun keholle (tai en tiedä sopiiko se kenellekkään?)  Olen taistellut ja yrittänyt luopua makeasta ja ajatellut ihailevasti niitä jotka pystyvät olemaan ilman....miettinyt mistä ihmeestä sais tahdonvoimaa vastustaa sokeria. Kuitenkin meillä ihmisillä on luontainen mieltymys makeaan.  Törmäsin ystäväni tekemään raaka-kakkuun jossa ei ollut rahtuakaan sokeria ei jauhoja ja yllätyin siitä miten hyvälle se maistui! Oli ihan pakko kokeilla myös itse...voin kertoa että söin puolikakkua hyvällä omallatunnolla...ei tullut sitä samaa huonoa oloa jota sokerista tulee. Tiesitkö että jo 20g valkoista sokeria laskee vastustuskykyä .puoleksi tunniksi? Että ties kuinka paljon iso pussillinen irtokarkkeja tekee? Miksei voisi herkutella terveellisesti, opettaa kehoa siihen että kaikki mikä sinne menee tuokin  hyvää oloa  ja energiaa? Ikäänkuin söisi itsensä terveemmäksi...


 Tässä muuntelemani resepti kakkuun jos joku muukin inostuisi kokeilemaan?

Pohja: 5dl cashewpähkinöitä
            1dl raastettua kookosta (jouduin tyytymään hiutaleisiin kun en saanut   kookospähkinää rikki...) toimi hyvin niinkin..
            1rkl hunajaa
            8 tuoretta taatelia
            2tl kanelia
            ripaus ruususuolaa

Ei muuta kuin tehosekoittimeen tai blenderiin ja saat keksimäisen pohjamassan...


 Painele massa irtopohjavuokaan. Täyte: muutama desi mansikoita banaani ihan mitä mieli tekee blenderissä sekaisin. Lisäsin lopuksi joukkoon käsin sekoittaen raakakaaonibsejä. Massa pohjan päälle ja hela hoito pakkaseen. Näin kakku jämäköityi sopivasti. Ennen tarjoilua tein päälle seoksen johon laitoin kurpitsansiemen-pähkinöitä, luomurusinoita (kanattaa valita luomu koska tavallisissa rypäleissä käytetään valtava määrä torjunta-aineita ja voi kuvitella mitä on sitten rusinoissa) Makeuta agave-siirapilla. Levitä kakun pintaan...


Tarjosin kakkua nuorille vierailleni jotka hämmästelivät sitä miten hyvää se oli? Nuoret jotka ovat tottuneet siihen että kaikki on sokerilla kyllästettyä? JES!!!!




Ja tässä mekkotehtaan viimeisin...ainoa huono puoli siinä on liian kireät hihat...naureskelin että jos ei pipo enää kiristä niin sitten hihat...toisaalta vois esittää tosi blondia jossain julkisella paikalla, pyytää vaikka apua joltain että voisitko kuule auttaa ku mu kädet ei taivu kun on niin kireät hihat. Olis kiva nähdä vastapuolen reaktio...

maanantaina


Juhuu taas! Täällä on ompelukone hurissut enemmän ja vähemmän...mieli on taas edellisen postauksen jälkeen super kevyt ja onnellinen. Mä rakastan elää tätä omaa pientä yksinkertaista elämääni. Täytin tässä hiljattain vuosia ja olin ylpeä itsestäni kun en rutissut yhtään enkä kriiseillyt ajattelin vaan että täähän vaan paranee ja helpottaa mitä useampia ryppyjä kerää silmäkulmiinsa...nehän vaan kertoo siitä että on elänyt ja tuntenut ;) Sitäpaitsi mun sisäinen lapseni muuttuu vain vapaammaksi ja villimmäksi koko ajan että mitä sitä vajoamaan ikärasismiin itseään kohtaan! Ompelin niistä päiväkodin vanhoista lakanoista Mummin silmäterälle myyrämekon...äitinsä joka mulle nämä ihanat materiaalit lahjoitti luuli että olin itselleni ommellut myyrämekon ja vinoili...ettei olis ihmetellyt yhtään...hmmmm. mua houkuttelis kyllä ajatus...


 Mä saan hirveitä kiksejä joillekkin ehkä omituisista asioista...siitä että syön puhtaasti ja terveellisesti...ostan kovin vähän enää mitään tavaraa, kirppikset on mun aarreaitta! Kierrätän kaiken mahdollisen tunnen, suurta rakkautta äiti maata kohtaan ja haluan kuormittaa sitä niin vähän kuin mahdollista...


Ympärillä olevat kummastelevat mun valintoja ja elämää...ehkä naureskelevatkin. Isäni joka on kovin huolissaan aina kaikesta kysyi että kuulutko sä johonkin lahkoon ja mikä tää enkelijuttu oikein on? Vastasin että joo mä annan mun kaikki rahat tälle lahkolle ja enkelit on sellaisia valkoisia joilla on siivet ja ne lentää taivaalla....mun puolesta on ihan sama mihin uskoo vaikka kukkaruukkuun jos se tekee ihmisen onnelliseksi. Kunnioitetaan toinen toistemme valintoja ja hyväksytään jokainen sellaisena kuin on. KUin helppoa :)

sunnuntaina


 Tämä rakas on synnytetty päiväkodin vanhasta pussilakanasta jossa on varmasti tuhissut monta ihanaa pientä kulkijaa...kuvittelen ompelevani sitä hartaissa energioissa sen alkuperän takia...joudun jälleen toteamaan päinvastaisen lopputuloksen. Tekeminen kestää päiväkausia...kaikki paska sisälläni lähtee vuolaaseen  virtaan ja tunnen syvää vihaa, surua ja tuskaa...minä joka kuvittelen olevani itse tosi lempeä ja rakastava olenkin jossain sisällä  vihainen, katkera ja itse hirviö...tunnen syvää rakkautta kaikkia paskoja vihaisia ihmisiä kohtaan kun löydän saman sisältäni...syyttävä sormi jää aika alas kun ymmärtää kaiken mitä on taakseen jättänyt...Annan mekolle nimen vittu...saatana...perkele säikähdän itsekin voiko niin tehdä voiko näin rumia asioita päästää suustaan. Meidät kasvatetaan siihen että ei saa kiukutella tai olla tuhma tai surullinen...ajatelkaa jos hetkellä kun olet tosi hankala joku sanoisikin että ihan mahtavaa...just noin oo oikein vihainen...vihakin saisi luvan ja loppuisi hyvin lyhyeen. Ymmärtäisimme että negatiivisillakin tunteilla on lupa ja tarkoituksensa.


Jälleen kerran ymmärrän että henkinen kasvu ei tee sinusta pyhimystä vaan auttaa sinua olemaan tuomitsematta muita ihmisiä, näkemään  oman keskeneräisyytesi, heikkoutesi ...ja kas kun hyväksyt itsesi hyväksyt myös muut. Otin kuvan itsestäni uudessa mekossa...hassua että kuva on juuri sitä mitä minäkin...tärähtänyt. En halua sitoa itseäni liian tiukkaan muotoon koska kasvan  opin ja muutun joka ikinen päivä!