keskiviikkona



Muutamat viime päivät olen ollut hommassa jota arvokkaampaa ja haastavanpaa saa hakea...nimittäin hoito-tätinä siskon pojille jotka ovat Lenni 4v. Onni 2,7 v. ja Sulo 1v....varmaan pelkkä ikäjakauma ja se että kyseessä on kolme poikaa valoittaa haastavaa hommaa aika hyvin ;)
Vauhtia ja vaaratilanteita nimittäin piisaa! Voin luvata että kuka tahansa pätevä ison firman toimitusjohtaja monitaituri jossain muka tärkeässä hommassa olis ihan kusessa näiden kekseliäiden termiittien kanssa. Se että näillä on mahtava mielikuvitus lisää tämän homman haastetta/mielekkyyttä. Täti kuvitteli että nyt mä oon kypsä viisas aikuinen ja kaitsen auktoriteetillani tätä kolmikkoa...huomasin hyvin nopeasti että joo oveluus on se joilla näiden kanssa pärjää. Pitää heittäytyä samaan leikkiin niin homma toimii paljon hauskemmin. Osaa aavistaa jo ennalta että älä jätä sekunniksikaan neljä vuotiasta yksin uusien muovailuvahojen kanssa, koska ihan varmasti tämä on oivaltanut että muovailuvahat ovat helpompia ja mukavampia käsitellä kun ne on uitettu vedessä ja koostumus muistuttaa liisteriä...tänään mä otin leikkiin mukaan oman "mielikuvituskaverini" Elviiran...kehittelin pojille stoorin että mun mukana on ihan pikkuinen tyttö joka on aika mahdoton ja voisko pojat auttaa mua sen kanssa. Molemmat lähtivät leikkiin innosta hehkuen ja kertoivat että mä unohdin sen tytön autoon ja että se pitää hakea sieltä. Lenni oli pyörällä liikenteessä ja haki Elviiran kyytiin tarakalle...huuteli sitten välillä kesken leikin että Elvis pirä kiinni...oli vaikea pitää pokkaa voin kertoa.
Ruokailukin sujui ihan uudella tavalla kun pojat pitivät Elviiralle kuria...Elviira istui pöydällä ja oli ihan mahdoton ja pojat kouluttivat tavoille.
Näyttivät miten astiat viedään kauniisti ruoan jälkeen tiskiin ym. Taitaisi monessa lapsiperheessä olla avuksi tämä Elviira...mahdoton tyttö joka ei osaa yhtään käyttäytyä ja lapset sitten opettavat tavoille ;)


Pohdin miksi meidän aikuisten on niin helppo rakastaa lapsia ja antaa anteeksi huono käytös ja tyhmyydet mutta se että vastaanottaa tai saa yhtä ehdotonta rakkautta aikuiselta on kovin vaikeaa. Oman sydämen haavojen puhdistus on niin kivuliasta että mieluummin olemme ilman rakkautta. Tuntuu että aina löytyy uusia kipuja ja haavoja joita eheyttää ja mä sain tarpeekseni kun se kestää ikuisuuden...päätin itselleni ominaisella tavalla luoda itselleni uuden sydämen. Puhtaan pohjan johon rakentaa ilman menneisyyden painolasteja. Ompelin sen yllättäen intuitiolla ja katselin että se on kovin kuhmuinen ja epämuodostuneen näköinen mutta se on uskaltanut käydä kaikki kipeät polut ja mutkat kasvaakseen ja siksi se on niin ainutlaatuinen ja arvokas! Niinkuin sunkin! Olet arvokas ja tärkeä juuri siksi kun ei ole toista sinua!

perjantaina


Pakko kai se on tunnustaa vaikka olen urheasti taistellut vastaa kaikin tavoin...
Nää mun vaalenpunaiset rakkausenergiat ovat ihan oikeita romattisen rakkauden aaltoja. Taistelin vastaan, yritin järkeistää tein kaikkeni mutta tämän edessä olen täysin aseeton ja kesytetty. Luulin että oikea rakkaus on jotain satukirjojen luomaa illuusiota joihin haksahtaa ne jotka ovat vähän pehmoja...että mun elämäni suola on henkisyys jossa mä muutun täysin riippumattomaksi ja vapaaksi kaikesta "maallisesta" että seuraavaksi mä varmaan annan elinikäisen siveyslupauksen jossain pyhässä paikassa. Ja katin kontit...kohtasin taivaallisen haastajani joka otti kaikki luulot pois. Tämän rakkauden edessä en voi mitään muuta kuin antaa sydämen viedä ja olla vain täysin aito ja rehellinen ja myöntää että tätä mä en hallitse enkä kontrolloi...


Katselen maailmaa yhtä omituisin silmin kuin ompelemani pöllö...ei muuta kuin rakkautta ja kukkasia...se on ainoa totuus...kuuntelen kauneimman laulun ikinä ja toivon että voi kun vielä minullekin tulisi yksi tälläinen...http://youtu.be/3iBLK2TWC6s

torstaina


Jaahas...mekkotehdas on muuntunut pieneksi laukkutehtaaksi...kaava on mekkotehtaan uudesta kirjasta jota vähän suurensin ja voi vitsi...nyt näitä sitten syntyy liukuhihnalla...
Näistä saa niin söpösiä ja kaikki vanhat ylijäämäkangaspalat menee hyvään käyttöön :)


Mulla on joku pilkku-pakkomielle...pakko saada pilkkuja!



Viherkasvi näyttää jo vähän ruskean keltaiselta...höh! Ei taida rakkaus auttaa...mä en käsitä miksi mä ja kasvit ei sovita yhteen? No toisaalta kun toteutan seuraavan ideani ei ole viisasta niitä paljon hankkiakaan....mä olen nyt keksinyt mihin mä olen lähdössä! Ihan mieletön fiilis! Paljastan sen verran että aika kauas enkä tiedä milloin palaan...sydäntä särkee olla erossa pikku- Myystä mutta jos aikanaan en tehnyt asioita kun tulin niin nuorena äidiksi on nyt syytä toteuttaa kaikki mistä on haaveillut....toki mua ei enää estäisi mikään toteuttamasta unelmiani sen verran on rohkeutta tullut matkan varrella lisää. Uskalletaan kuunnella sydäntämme se ainoa oikea tienviitta joka vie meidät lähemmäksi sitä keitä ja mitä me olemme. Ihan mahtavan luomisvoimaisia olentoja joilla on kaikki mahdollisuudet tehdä sitä mikä tekee meidät onnellisiksi. Halaus päivääsi!

sunnuntaina



Tässä on seuraava mekkotehtaani tuotos...mekko jolle annoin nimeksi rakkaus.
Koska olen kummallinen ja uskon voimakkasti pystyväni ilmentämään asioita ajattelemalla niitä päätin että tämä sydänkäpynen on se jota ommellessani eheytän uskoni romantiikkaan ja rakkauteen. Tää päällä aion  mennä siskojeni kanssa lavatanseihin etsimään vanhanajan kaunista romantiikkaa. Siellä ei ehkä törmää "urpoihin" joita näkyy kasvavan kuin sieniä sateella jos lähdet ravintolaan viettämään iltaa...


  Siskojani ja mua kyllä ohjeistettiin ettei lavatansseissa juurikaan käy irtomiehiä...saatiin ihan hullu naurukohtaus...mikä sana! Irtomies? Mikä mä sitten olen irtonainen?


Tässä ilmeilee rakas siskontyttöni äitini häissä viime perjantaina...mulla on uusi mielestäni hieno otsatukka ja tämä neiti kuittasi että näytän ihan jänikseltä uudessa otsiksessani...ja koska on kiva kostaa ajattelin julkaista tämän kuvan ;)


Listasin itselleni toiveita sen suhteen mitkä asiat ovat tärkeitä elämässäni tällä hetkellä...ja aion elää tätä omituista tarinaa ihan täysillä. Lakaisen loputkin järjenmuruset muun turhan kanssa elämästäni ja annan palaa. Täysillä loppuun saakka...taitaa olla uusi motto

maanantaina


Mummolaan on muuttanut mekkotehdas...näkisitte tän pienen kämpän kun mä levittäydyn ompelemaan...joka paikka täynnä sotkua...musa täysillä ja mä hyppelen onnesta siellä seassa...sain hirveän innostuksen ryhtyä tekemään vintage-henkisiä vaatteita jotka mukailee mun rakastamaa 50-60 lukua...ja sitten mä onnistun vielä ujuttamaan siihen retro-kankaat. Kiitos siskolle joka luopui monista upeista verhoistaan. Materiaalia on moneen mekkoon :)

Ja koska tässä pieni budjettisessa tehtaassa on henkilökunta vähissä olen päättänyt olla suunnittelija...ompelija...markkinointivastaava...materiaalihankintapäällikkö...ja näköjään myös malli...voi apua...en tiedä mikä tarve mulle tuli nyt vielä sotkea sekin tähän mukaan...


Päätin tehdä yhden myös tästä vanhasta lakanasta...jos on kiva kulkea vanhassa verhossa uskon että sitä on myös lakanassa :)
Päivän motto: Musta on tullu...mekkohullu...

keskiviikkona


Kattokaa minkä kaunokaisen löysin tänään kirppikseltä...aito kuuskytlukulainen
hippimekko...aattelin ensin että tuunaan sitä jotenkin mutta sitten mä aloin miettiä että onko mulla oikeus muuttaa jotain joka on säilynyt noin upeana..että jos antais sen olla aito ja alkuperäinen :)


Olin liikenteessä tänään ylinaisellisessa oranssissa pilkkumekossa...tukka lettisaparoilla ja varmaankin aika hempeän näköisenä. Ostin samalla reissulla itselleni vasaran..no koska tarvitsin uuden...ostin sen prismasta ja kun ei ollut muuta pussia laitoin sen maksettuani käsilaukkuun...vieressä olevan miehen ilme oli jotenkin hyvin outo...hymähdin ja jatkoin matkaa. Mietin että mitä se kyttäsi...onko jotenkin otoa että nainen röyhelöpilkkumekossa ostaa vasaran ja sulloo sen käsilaukkuunsa? Musta se on ihan normaalia! Olis pitäny varmaan lohduttaa että ihan vain aattelin nauloja hakata tällä ;)


Ja tässä! On mun uusi luotettava kumppani joka toimii hommassa kuin hommassa...pitää sen minkä lupaa...ei koskaan sano vastaan...ymmärtää täysin mua ja mun tarpeita. keksittyäni tämän tuotteen erinomaisuuden mä käytän sitä ihan kaikkeen...kierrän kämppää ympäri ja liimaan kaiken mitä käsiini saan...ei tarvitse porakoneita eikä muita ällöttäviä meluavia juttuja senkun vain liimaa...harkitsin hetken jopa liimaavani taulun seinään mutta kerrankin ajattelin nenääni pidemmälle...jos muuttaa on kiva saada tavarat irti...

maanantaina


                                                 


 Koko kesän ajan oli käsityöt ihan jumissa...tuntui kuin mut olis syväjäädytetty tilaan jossa kaikenlainen luominen oli poistettu musta...ei tullut mitään ulos koska kaikki virtasi niin vuolaana sisälläni...ja sitten PAM! Kuin taikaiskusta mä palauduin jostain ja luovuus tuli takaisin. Yritin kyllä muutaman kerran väkisin ommella tai kirjoittaa blogiin mutta kanava vaan oli tukossa. Sain valtavan ompeluinspiraation tästä mekkotehtaan uudesta kirjasta...Olin jotenkin jo luovuttanut vaatteiden teosta ja kierrätysmateriaalin käytöstä...tuntui niin turhalta käyttää niin paljon aikaa vaatteiden valmistamiseen kun kaupasta saa valmiita puoli-ilmaiseksi...mutta ommeltuani ensimmäisen mekon vanhoista verhoista ja pukiessani sen päälleni mä taas muistin miksi käsintehty tuntuu niin erilaiselta. Ommellessani mä meen sellaiseen hurmokselliseen tilaan...tunnen jotenkin suurta rakkautta sitä vaatetta kohtaan jota valmistan. Energia jota latautuu vaatteeseen tuntuu ihanalta kun sen pukee päälle...ajatelkaa halpatuotantovaatteita joita ommellaan ei niin hyvissä energioissa...kenties vaatetta ompelee surullinen ahdistunut köyhä nainen tai jopa lapsi jolla on suuri huoli toimeentulosta ja selviytymisestä. Työstä ei todellakaan voida maksaa paljoa kun miettii mitä valmis vaate maksaa päästyään kauppaan kuluttajan luokse. Sitäpaitsi musta on ihan mahtavaa kulkea vanhassa materiaalissa joka roikuttuaan kenties vuosikymmeniä ikkunassa sai uuden elämän mekkona....


Sisäinen huumorini rakastaa leikitellä ajatuksella tästä verhomekosta...Mä
verhoudun uuteen mekkooni....lähdenpäs kylille pukeutuneena vanhaan
verhoon...tätä voi jatkaa loputtomiin ;) Neiti näsäviisas vanhempi lapseni katseli mekkoa ja tuumasi että näyttää kyllä just niin omatekemältä...mietin hetken sehän olis ihan kauheeta jos se ei näyttäis? Miksi mä ompelisin jos valmis tuotos olis ihan samanlainen kuin kaupassa? Mitä vikaa on kotikutoisessa...ehkä pitäis laittaa vielä logo...MÄ TEIN TÄN!

               


Loppuun pakko lisätä harvinainen kuva...mulla on viherkasvi jota en vielä ole tappanut...pare kuvata niin kauan kun se on mahdollista...sitäpaitsi ehkä mä energisoin nää kasvit kuolemaan kun jo valmiiksi viljelen ajatusta että sä kuolet kumminkin...että jos vaan rakastais ja päättäis että tää selviää ihan mistä vain mun rakkaudella!