torstaina





Mitä on rakkaus. Mitä on elämä. Se on kuin kukka jonka terälehdet aukeavat yksi kerrallaan. Sen pitää saada paljon ravintoa ja valoa, hoivaa jotta se on valmis aukeamaan täysin. Sitä ei voi jouduttaa tai katkaista kesken kasvukauden. Se toimii synmbioosissa luonnon kiertokulun kanssa ja sitä täytyy kunnioittaa. Olen kohdannut viime viikoina moni ihmisiä jotka ovat saaneet mut ajattelemaan tätä kaikkea, taas jotenkin uudella tavalla. On niin mielenkiintoista pohtia elämän syvintä tarkoitusta ja oppia ja ymmärtää lisää. Itsestään ja muista. Näen monia joiden sydän on niin palasina, niitä joiden on vaikea uskoa mihinkään hyvään. Kerron jokaiselle ettei elämä ole niin vakava asia. Että voisimmeko leikkiä ja nauraa enemmän. Päästää irti monista asioista. Lakata pelkäämästä. Useimmat meistä etsivät rakkautta, kuumeisesti lakkaamatta. Itselleni on tehnyt hyvin kipeää oivaltaa ettei rakkaus tule luoksesi pakottamalla, epätoivoisella etsinnällä. Se tulee vasta kun kukka on avannut jokaisen terälehtensä, täysin auki ja luottavainen. Uskoo ettei elämä satuta vaikka uskaltaisit olla täysin oma itsesi. Pelkäämättä mitä muut sinusta ajettelevat. Tietäen että se oikea ihminen ei juokse karkuun vikojasi, heikkouksiasi. Vaan rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.  Rummutan rummullani ikiaikaista kutsua. Rakkaudelle.

tiistaina




Vietin lauantai päivän mahtavassa seurassa. Unelmakartta kurssilla täällä. 
Upea paikka, upeita naisia. Availin silmiäni näkemään itsestäni ja polustani uusia näkymiä. Huomaan eksyneeni keskelle keskustelua joka uppoaa jonnekkin syvälle omaan itseeni. Leikkailemme siinä lehdistä kuvia ja puhumme naiseudesta, ruokavalioista kehon kuvasta ym. muusta. Tunnen pistoksen syvällä sisälläni. Minä joka olen aina jollain "terveysruokavaliolla" kieltäydyn kaikesta ja luulen olevani jotenkin parempi ihminen kurittaessani itseäni ankarasti kieltäytyessäni kaikesta epäterveellisestä ja lihottavasta. Kyseisellä hetkellä tajuan että kaiken salaisuus taitaa olla sittenkin se tasapaino. Miksen opettele kuuntelemaan kehoani, syömään niin kuin minusta tuntuu hyvältä ilman jotain gurua joka kertoo aina uusimman reseptin ja kumoaa edellisen ruokavalion täysin vääränä. Ei ole mitään pahaa haluta syödä terveellisesti, mutta onko niin että joku muu tietää sinua paremmin mitä kehosi kaipaa. Päätän aloittaa uuden ruokavalion. Intuitiivisen ruokavalion jossa kysyn itseltäni mitä kehoni milloinkin kaipaa. Tänään se kaipasi tuhdin munakkaan jonka pisteli poskeensa hyvin onnellisena ja tyytyväisenä.

Unelmakartan teko on mielenkiintoista. Huomaat liimanneesi tekstin jota jälkikäteen hämmästelet. Mistä toi tohon pomppasi. Omassani lukee teksti: oma vaatekauppa satumetsän keskellä. Puresken ja hämmästelen. Mähän tykkään ommella mutten ole kovin tehokas ja nopea. Haluan tehdä vaatteita rauhassa, rakkaudella ilolla. Tappava tehdas mallinen toteutus ei ole minua varten. Multa kysytään usein mikset myy vaatteitasi. Vastaan vähätellen ettei kukaan ole valmis maksamaan käsityöstä jota teen. Tai etten ole tarpeeksi hyvä ompelija. Päätän lopettaa itseni mollaamisen ja vähättelyn ja alkaa myymään vaatteitani. Satumaisilla vaatekutsuilla joissa juodaan kuppi tolkulla teetä tai kahvia, syödään raakakakkua ja parannetaan maailmaa samalla. Ryhmä naisia yhdessä sovittamassa vaatteita, mikä energia siellä tuleekaan virtamaan. Ilo ja nauru.



Päättäessäni lopettaa ikuisen kehoni mollaamisen, kyttäämisen ja kurittamisen ruokavalion avulla. Otan rohkeasti kuvan takapuolestani. Miten usein katsonkaan peiliin ja kiroilen takamustani. Liian iso. Näen facebookissa kuvia maailmalta jossa naiset ovat himoinneet Jennifer Lopez takamusta ja valmistaneet itse täyteinetta mitä ihmeellisimmistä ainesosista. Ruiskuttaneet ihoonsa ja melkein kuolleet myrkytyksiin. Jälki on karmaisevaa. Päätän että alan rakastamaan takalistoani, hyväksymään naiselliset kurvini. Nauttimaan niistä. On aika olla upea satumainen mystinen nainen, esimerkkinä nuorille naisille jotka luulevat että onni on yhtä  kuin täydelliset mainoskuvien photosopatut ylilaihat mallit.



Päätän että omistan vaatteeni naisille jotka uskaltavat olla omia itsejään. Rakastaa ja hyväksyä itsensä vaikkei peilikuva olisikaan ihan täydellinen.  Naisen kauneus ei ole kiinni ihannevartalosta. Se on hehkua joka säteilee sisältäpäin.



Ideoidessani vaatemallistolle nimeä (useimmat tuntevat minut Magi nimellä siitä idea nimeen)
oli joku peijooni sotkenut ompeluhuoneeni. Hitto! annan kyytiä sotkijalle kun saan kiinni!
Ensi viikolla matkustan Skotlantiin ammentamaan ideoita itseeni. Elämä on ihan huikea matka jossa kaikki mitä unelmoi on mahdollista toteuttaa. Anna mennä kohti omaa unelmaasi!

perjantaina







VAROITUS! Tämä postaus sisältää tekstiä joka on sarkastista, älyvapaata ja täynnä hulluja ideoita. Eli siis ei poikkea mitenkään blogini normaalipostauksista :) heh. Sain kimmokkeen alkaa ompelemaan noitavaatteita. Noidat ja noituus on aina kutkutellut minua. Tunnen suurta kiinnostusta entisajan magiaa kohtaa. Hetkellä jolloin ihminen keksi muuttuvansa mielikuvituksettomaksi järki tyypiksi, maailmasta katosi jotain. Taikaa, jännitystä, kenties pelkoakin. Syksyisellä matkallani Englannin Glastonburyssä näin jotain mikä sai mut hihkumaan riemusta. Kauppoja joissa myytiin noitatarvikkeita, mystiikkaa, rohtoja, kiviä ym. muuta jännittävää. Mietin että jos Suomessa olisi moinen kauppa pukeutuisin vain noita- asuihin. Lentelisin luudalla koska bensa on niin kallista ja autot saastuttavat ympäristöä. Keittelisin taika liemiä yrteistä ja muuttaisin maailman rakkaudellisemmaksi. Entisajan noidat kirosivat ihmisiä ja harjoittivat kykyjään negatiivisiin energiapuuhiin. Miksei taikavoimia voisi käyttää rakkauden tekoihin. Kuvittele, olet tapellut jästipää miehesi kanssa kotitöiden tekemisestä ja lastenhoitovuoroista. Ikuisen nalkuttamisen sijaan noituisit miehen taikaliemen avulla. Muutama hyppysellinen jäniksenaivastusta, yrttejä rakkautta. Mies muuttuisi kuin taikasauvaa heilauttamalla. Ehdottaisi sinulle viikon lomaa yksin ilman perhettäsi johonkin mukavaan lämpimään paikkaan. Siivoaisi poissa olessasi koko huushollin. Hukuttaisi sinut rakkauteen ja ihailuun. Istuessani uudessa noita nojatuolissani noita viitassani alan etsimään kaavaa näille rakkaus rohtoille. Saatan tulla hyvin rikkaaksi kun kaava on selvä. Sitä ennen tarvitsen lisää näitä noita asuja, voimaa ja kykyjä. Taika sauva se on must. Täytyy ruveta kehittelemään...


maanantaina

lauantaina



kuva Katri Somerjoki

kuva Katri Somerjoki

kuva Katri Somerjoki



Minut kuvasi Katri Somerjoki

Pääsen itse kameran toiselle puolelle, hetkeksi leikkimään, kohtamaan itseni näkemään ja tuntemaan miltä tuntuu olla niin alasti kameran edessä. Mietin asua johon haluan pukeutua, sen pitää olla itsetehty jotain joka kertoo minusta. Ompeleminen kaavojen ja sääntöjen ja ohjeiden kanssa ei tunnu vapaalta. Luovuudelta jota etsin. Päästän sisäisen villin ompelijani liikkeelle. Hullu joka on sitä mieltä että säännöt on tehty rikottavaksi. Ompelen ilman kaavaa, revin palasia kankaista ja pitseistä joita ompelen sinne tänne. Kuuntelen musiikkia ja laulan samalla. Tunnen uskomattoman riemun ja voiman. Mun tapa tehdä, mun mekko, mun elämä. Samalla sanoitan uusiksi suomalaisia melankolisia lauluja jotka ammentavat sanomansa surusta, ahdistuksesta, rikki menneestä sydämestä. Onko ihme jos kansa joka laulaa tuskasta, jonka kannustuslauseet ovat luokkaa se joka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa, itku pitkästä ilosta jne. uskoo olevansa pieniä ja heikkoja. Onko ihme jos ei uskalla uskoa unelmiinsa ja itseensä. Päätän siltä istumalta muuntaa myös sanonnat uuteen uskoon. Se joka kuuseen kurkottaa saattaa sinne katajaan kapsahtaa mutta mitä helvetin väliä sillä on! Ainakin uskalsin yrittää!

Ps. allekirjoittanut kertoo palan matkastaan tän päivän Ilonassa. on se jännää!

maanantaina

On aika puhaltaa taikapölyä oman unelmansa pintaan. Antaa sille siivet lentää vapaana ja onnellisena, valmiina toteutumaan. Tervetuloa mukaan matkalle unelmaan.

tästä 

keskiviikkona







Vuosi 2014. Se on täällä. Uskomaton ilo ja keveys hiipi sen myötä. Oon tehnyt kaksi uudenvuodenlupausta. Paljastan toisen. Päätin etten enää syö mitään missä on valkoista sokeria. En mitenkään hirveästi aikaisemminkaan syönyt lukuunottamatta silloin tällöin ilmenneitä hirveitä karkinahmis kohtauksia.  Haastan itseni kehittämään uusia kakku ja herkkureseptejä joissa ei sokeria kuten muutakaan täysin turhaa raaka-ainetta esiinny. Aloitin jo viime vuoden puolella tällä raakakakulla. Hifistelin koko päivän keittiössä kokaten.  Liihottelin ompelemani kukka essu päällä pikku lasten ja vähän isompien pyöriessä jaloissa. Ihmetellen outoa zen tilaa johon olen kuin sattuman kaupalla solahtanut. Aikaisemmin pää olisi räjähtänyt liiasta ihmismäärästä keittiössäni, tahmaisista pikku tassuista jotka roikkuvat jalassa kiinni ja vaativat jatkuvaa sylittelyä tekemisen lomassa.
Kerroin tyttärelleni löytäneeni mielenrauhan ja kysyin johtuukohan se noudattamastani ayerveda ruokavaliosta? Tytär tuhahti rohkaisevasti, ai en mä oo mitään huomannut. Jatkoin tyytyväisenä olotilaani ja ajattelin että ehkä se on ihan sama huomaako kukaan muu. Zen ei tarkoita sitä että istut lootusasennossa päivät pitkät tekemättä yhtään mitään vaan sitä että olet täysin läsnä siinä mitä teet. Tajuat juuri sen hetken merkityksen etkä hulluna huolehdi tulevasta illasta talo täynnä vieraita tai huomisen väsymystä ja sotkua. Zen on sitä että halkeat onnesta istuessasi vieraidesi kanssa yhteisessä meditaatioringissä pitäen toinen toista kädestä kiinni, kertoen noin viidennentoista kerran miten kiitollinen olet jokaisesta. Zen on räjähtävä nauru pienimmästä vajaa kaksi vuotiaasta "meditoijasta" joka kailottaa sanaa kakka muiden ollessa hartaalla hiljaisella hetkellä. Zen on ymmärrys siitä että on tehnyt pitkän matkan kun täysin vapaasti tanssii samanhenkisten ihmisten kanssa hulluja tansseja olohuoneessaan yhden hakatessa shamaanirumpua. Rumpalin kuittaus siitä että jos tämän tekee selvinpäin on jo pitkällä laukaisee vielä syvemmän onnentunteen. Zen on olla vapaa, hengittää ilman kiristävää kahletta rintakehällä, tarvetta esittää mitään muuta kuin on.  Etsin sinua kuin riivattu vuosia. Kuljin pitkiä matkoja kolkuttelin monia ovia. Olitkin siinä koko ajan, omien pelkojeni takana. En koskaan enää halua menettää sinua. Kiitos vuoden viimeisestä upeasta päivästä. Huomenna kerron tämän kaiken toimittajalle, hymilen kuvaajalle ja koko maailmalle.



laitan kakkureseptin esille jos innostutte kokeilemaan. Oli todella herkkua! Kehittely lähti siitä että juhliini piti tuoda jokaisen jotain joka alkaa omalla etukirjaimella. Olipa hauskaa kuulla ihmisten keksintöjä.

Pohja. 4dl luomumanteleita
           4dl tuoreita taateleita
           3 rkl luomukookosöljyä
           4 rkl kookosjauhoa
           2 rkl carob jauhetta
           1,5 rkl lucumaa
           3 tl kanelia


sekota blenderissä. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele seos vuoan pohjalle. Valmista täyte.
            200g mustikoita (jos käytät jäisiä laita blenderiin vähän vettä kookoskerman ja         mustikkamassan joukkoon)
            1 pieni purkki kookoskermaa
            2rkl intiaani sokeria
  sekoita ja kaada massa pohjan päälle.

Valmista raakasuklaa

      laitoin n. 1dl raakakao voita. Muutaman palan raakakaakaomassaa ja vähän kookosöjlyä. Sulata massa kuumassa vesihauteessa. Sekaan maun mukaan inkkarisokeria tai hunajaa. Kaada suklaa kakun päälle. Laita kakku muutamaksi tunniksi pakkaseen. Ota ajoissa sulamaan ennen tarjoilua. Varoitan, voi olla että sokeri vehnäjauho mössöt eivät enää maistu miltään tämän jälkeen ;)