maanantaina





Etsimme kuumeisesti asioita. Juttuja jotka auttavat meitä omalle polullamme eteenpäin. Niitä asioita jotka saavat meidät ymmärtämään miksi olemme tänne syntyneet. Käytämme valtavan määrän aikaa, rahaa ja energiaa elämän suorittamiseen. Elämän jonka luulemme muodostuvan ulkoisista asioista. Silti sisällä lyö tyhjää, ääni huutaa että on oltava jotain muutakin. Joku arvo ja saavutus josta emme saa kiinni. Olen kohdannut polullani valtavan määrän ihmisiä jotka etsivät kaikki samaa asiaa. RAKKAUTTA. Sisällä huutaa tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Mikään tutkinto, uusi talo tai auto ei korvaa rakkautta. Olemme ehkä tunteneet joskus rakastumisen tunteen, nähneet miten valtava kipinä ihmisen sisään syttyy siinä huumassa. Kokeneet että siinä tilassa mikään vastoinkäyminen ei tunnu missään, ei ole niin korkeaa aitaa josta emme kiipeäisi yli. Yhtä nopeasti kun liekki syttyi osaamme myös sammuttaa sen. Alkaa uskomaan että muut arkiset asiat ovat tärkeämpiä kuin tuo rakkaus. Meillä ei ole aikaa rakkaudelle ja romantiikalle koska annamme energiamme kaikelle muulle. Emme tunnista kuka on se kumppani jonka kanssa minun liekkini saattaisi palaa kaikkein kirkaimmin koska emme tunnista edes omaa itseämme.

Entä jos rakkaus olisikin se ainoa oikea, uskonto, ammatti, saavutus.  Korkein henkisyyden muoto. Kaikki muu toisarvoista. Mitä jos rakkaus synnyttäisi sisäisen luovuuden kipinämme, auttaisi meitä luomaan uskomattomia asioita. Tuli joka palaa sisälläni, rakkauden liekki jonka löysin sattumalta. Vastaus kaikkeen mitä olen etsinyt pyytää minua ompelemaan pitsiliivejä. Näkemään rakkautta ja romantiikkaa ihan kaikessa ja jokaisessa. Suuntamaan jokaisen tekoni ja ajatukseni rakkauteen.
Hoidan nuorta miestä jonka elämää ovat päihteet ja väkivalta. Pojan joka sanoo ettei usko mihnkään. että olisi mieluummin pihalla poimimassa käpyjä kuin energiahoidossa. Tunnen kipeän panssarin nuoren miehen ympärillä, suojan joka auttaa vihaamaan. Puran lempeästi panssaria ja näen kauniiseen sydämeen. Kerron mitä näen ja mihin uskoni perustuu. Mihin kaikki perustuu. Että ei ole mitään muuta kuin rakkaus, se on ainoa uskontoni. Kyyneleet tulvahtavat kovan nuoren miehen silmiin ja kuulen sanat jotka pudottavat minut polvilleni kiitollisuudesta. Pitikö mun odottaa 27 vuotta kuullakseni tuon mitä olen aina etsinyt. Vastaan että piti. Että jokainen harha askel ve meidät kohti sitä miksi olemme tänne syntyneet: RAKASTAMAAN.

keskiviikkona




Mun My. Reipas tyttö joka ei paljon ulkopuolisia vaaroja pelkää. Rakastaa istua tuolin reunalla, niin reunalla että koko ajan vatsaa nipistää jännitys. Milloin tippuu. Seikkailee rohkeasti missä vain,  menee vieraiden ihmisten syliin istumaan, avaa sydämensä kaikille ja vain rakastaa. Myllä on ensimmäinen ystävä, pikkuinen Kia joka pelkää herkästi ihan kaikkea. Pärähtää itkuun hämmentyneenä kovista äänistä ja yllättävistä tapahtumista. My on ottanut elämäntehtäväkseen rohkaista Kiaa. Paukuttaa vieressä kovaa, vie lelut kädestä, saattaa tönäistä. Aikuiset vierellä yrittävät puuttua peliin ja komentaa ei saa olla tuhma. Pieni ihminen katselee maailmaa niin erilaisin silmin. Rohkeampi yrittää rohkaista herkempää joskus rajullakin käytöksellä. Ketään ei saa satuttaa se on selvä sääntö. Kun Kiia itkee Myylle tulee hätä, tarve lohduttaa. Pienen pää ymmärryksellä keinot saavat pikku tytön huutamaan entistä kovempaa. My yrittää maata itkevän ystävänsä päällä, pukea tälle vaatteita. Ihmettelee kun yrittää kaikkensa ja mikään ei auta. Rohkaisemme yhdessä tanssien Kiiaa ulos kuorestaan. Aikuiset ja lapset hyppivät fröbelin palikoiden tahdissa ja kannustamme pikku tyttöjä taputtamalla ja kehumalla. Pienet silmät loistavat ja neitojen vauhdikkaat tanssiliikkeet hurmaavat. Siinä samalla totean että elämän suurimmat ilot ovat ilmaisia. Iloinen tuike lapsen tai jonkun muun rakkaan silmissä, nauru, leikki. Täysin ilmaista ja meidän kaikkien saatavilla koko ajan. Milloin viimeksi muistit leikkiä ja nauraa, tanssia ja laulaa. Mennä lapsen omaiseen kepeyteen ja vain pitää hauskaa. Tänään on hyvä päivä juuri siihen. Jokainen päivä on sopiva näille asioille.

Ompelin kuvan essut näille hurmaaville pikkuisille neidoille. Puin Myn essun pikkuisen päälle ja hämmästyin. Tyttö sai suorastaan hysteerisen kohtauksen parkui ja kiskoi essua päältään. Taisin löytää Myn syvimmän pelon ja trauman. Pukeutuminen esiliinaan. Kyllähän se nyt järkyttää rohkeimpaakin seikkailijaa ;)




Ensin on unelma, kuin pieni siemen jota pitää vaalia  ja kastella jokaikinen päivä. Nähdä se jo valmiina suureksi kasvaneena taimena. Uskoa vaikka kukaan muu ei uskoisi.
Maltaa mielensä ja antaa palasten loksahtaa paikoilleen.
Ymmärtää miten tärkeä on tuo matka unelmasi luokse, kokea kaikki opettavat asiat matkalla sinne ja ymmärtää ne kokemukset.
Mun matka unelmani äärelle on ollut kummalllinen, välillä suoraan sanottuna helvetillinen.
Annoin elokuussa Anna-lehteen haastattelun jossa elämäni kieputettiin tarinaksi, pieneksi koosteeksi kaikesta mitä minulle on tapahtunut. Matkasta omaan itseeni ja syvempää ymmärrykseen. Tarina alkaa suomalaisille tuttuun tapaan muutamalla sanalla lapsuudesta. Alkoholismia, väkivaltaa.

Se mitä jää kertomatta on se miten vapautua kipeistä lapsuuden kokemuksista jäämättä uhriuteen. Taito antaa anteeksi ja nähdä jokaisen ihmisen kaunis sisin. Ymmärtää miten kipeä lapsi on monen meidän sisällä. Mun selviytymiskeinoni oli huumori ja mielikuvitus. Maailma jonka mä loin. Kumpa kaikki rakastaisivat toisiaan. Kumpa kaikilla olisi aikaa tehdä ihania asioita, rakastaa, nauraa. Nähdä maailma lapsen silmin ja elää unelmiensa elämää.

Nyt näen sen mihin se kaikki mitä elämääni valitsin vie. Miten jokainen kokemus oli tuotu minulle ymmärtääkseni elämän kaikki puolet. Rumuuden ja kauneuden. Löytääkseni vastuksen. Mitä on rakkaus.

Se ei ole materiaa, ei mitään mitä voi käsin koskettaa. Sitä ei voi myydä tai omistaa. Se löytyy meistä jokaisesta sisältä. Se on kuin kaunis valo joka syttyy kun ymmärtää kaikki kokemuksensa ja eheyttää sisäisen lapsensa. Alkaa unelmoida nauraa ja leikkiä. Nähdä vain hyvää ympärillään.

Siksi on aika käynnistää Unelmatuotanto- yhtiö. Mun unelma. Menetelmä menee niin että yhtiö ei kerää rahaa. Tekee kaiken parantaakseen maailmaa. Kurssitan ihmisiä kolmen ryhmissä kolmen tapaamiskerran avulla siihen mitä itse löysin. Ehdottomaan rakkauteen. Ihminen joka lähtee mukaan sitoutuu "ostamaan" kolme yhtiön osaketta joka tarkoittaa että kun itse kokee  olevansa valmis  ja sisäistäneensä kaavan jakaa sen kolmelle ihmiselle jonka onnellisuutta haluaisi lisätä.
Tule mukaan muuttamaan maailmaa. Uskomaan siihen että ajatuksen voimalla voidaan liikuttaa uskomattomia asioita.

Jos sydämesi pomppaa ilosta ja haluat osallistua kurssille laita sähköpostia tulemaa, tai viestiä facebookissa.
On aika uskaltaa.

tiistaina


Eilinen suklaa postaus on kätevä johdatus suoraan reality-sarjaan suklaata ja suukkoja. Uusille lukijoille vihjeeksi...älä edes yritä ymmärtää, niin tosielämässä kuin nukkekotimaailmassa näitä tosi-tv sarjoja ei vain pysty käsittämään...täältä voit vähän kurkata johdatusta tarinan alkulähteille...http://mummolachic.blogspot.fi/search?updated-max=2013-08-16T14:09:00%2B03:00&max-results=7


mutta siis...monet jäivät varmasti henkeään pidätellen odottamaan saadaanko nupun syvää traumaa auki. Mistä siis todella on kyse tässä syvässä naiseuden haavassa.
Tai siis lähinnä siinä ulos päin näkyvässä miespelossa ja vihassa.


Pohdimme nuoren avustajani kanssa tapoja lähteä purkamaan Nupun ongelmaa. Avustajani sangen sarkastinen tyyppi ehdotti nuorille ominaiseen tapaan kerrasta poikki tyylistä tapaa ongelman ratkaisuun. Kerroin että nyt kohdataan asiat toisesta näkökulmasta, että väkivalta itseään tai toisia kohtaan ei koskaan ole hyvä ratkaisu.
Annoimme Armaan tuo talon psykoterapeutin näyttää taas taitojaan.


Armas haki uusia suuntia kurssitautumalla moneen uuteen terapiamuotoon. Päätti nokkelana ja laajakatseisena miehenä yhdistää musiikin terapeuttisen vaikutuksen hm. hieman uudella tavalla hahmoterapiaan. Tutkittuaan pitkään Suomalaista kulttuuria ja tapoja hän havaitsi sangen tehokkaan tavan hukuttaa surua mäyräkoiraan. Mitä suurempi kerta-annos sen tehokaammin voi märehtiä tuskassaan ja vapauttaa kipeän lapsen sisältään. Poistaa kaikki estot ja antaa vihan ja surun tulla.


Trauman vapauttaminen on sangen voimakasta puuhaa. Todettuaan koepotilaan avulla sen myös vaaralliseksi huomasi Armas että on turvallisinta pitää potilas tiukasti sidottuna paikallaan. Potilas nimittäin käy helposti ensimmäisen näkemänsä miehen kimppuun ja saattaa harhassaan käydä hyvin väkivaltaiseksi. Uhata jopa tappaa auttajansa. Sopivaksi musiikiksi hän havaitsi nimen omaan Tauskin kappaleen sinä vain. Tätä uhkaavaa laulua sitten ajetaan non-stop menetelmällä hoidettavan tajuntaan tuntien ajan. Helvetillinen menetelmä mutta tehokas.


Tuottajana, ohjaajana ja muutenkin koko ohjelman vastuuhenkilönä olin tästä kaikesta kauhuissani. Syvimmin kosketti se että potilas ei pysty pakenemaan vaan on täysin lamaannutettu tämän maagisen terapia muodon armoille.


Armas itse seurasi tilannetta hieman kauempaa kanavoiden asiakkaastaan vapautuvaa tuskaa valtavaan mäyräkoiraan. Jonka siis pakotti minut ompelemaan. Mä oon tuottaja enkä mikään helkkarin ompelija yritin inistä mutta ei auttanut vastalauseet. Yritin myös selittää että olet tainnut nyt käsittää hieman väärin tuo mäyräkoiraan tuskan hukuttamisen mutta ei. Alistuin tehtävään.


Sitä miten tämä tahmainen käsi tarinaan liittyy pohjustan sillä että tässä pienessä tuotanto-yhtiössä joudun myös toimimaan järjestelijänä, kuvaajana jne jne. Hankiessani rekvisiittaa läheiseltä lapsien pitämältä lelukirpparilta, antoi reilu n.kuusi vuotias poika tämän minulle kaupanpäälle ostaessani useita tarvikkeita kuvauksiini. Hei sä saat tän tahmakäden kaupanpäälle kun se ei enää tahmaa kiinni mihinkään. Niin. Tätäkin uskomushoidoksi nimettyä menetelmää yrittää valtion tahmainen käsi kieltää. Kurottottaa tahmaisia käsiä asioihin joista ei ymmärrä yhtään mitään. Mitä sen on väliä sen hoitomuodon jos joku siitä saa apua. Ja hei eihän se ole Tauskin syytä että hänen musiikkinsa laukausee jonkun vihan, sehän on yksi tapa auttaa.

maanantaina




Oon tehnyt surutyötä suklaasta. Rakastan suklaata. Kun pitkällisten vatsavaivojen syyksi paljastui maitoproteiini loppui myös suklaan syönti...tiedän että on olemassa todella tummaa suklaata jossa ei ole maitoa mutta se maistuu mun suussa niin pahalle että olen mieluummin ilman. Noh jostain pälkähti päähän kokeilla suklaa vartalohoitoa käydessäni Tallinnnassa. Olin siis ihan ensimmäisessä vartalohoidossa ylipäätään ikinä ja mun oli hyvin vaikea pitää pokkaa. Tiukka ilmeinen virolaistäti kuori mut ja alkoi levittää todella kuumaa suklaata kroppaani pullasudin näköisellä vempaimella. Multa pääsi naurun tyrskähdyksiä joita en pystynyt estämään. Hoitopedin päälle oli levitetty muovi ja olin huolissani miten mä pysyn siinä kun se oli aika liukas. Tajusin kun mut oli pyöritelty suklaassa että ei huolta. Takerruin tahmaisena tiukasti muoviin kiinni. Pyysin anteeksi tyrskähdyksiäni jolloin hoitajaa alkoi myös naurattaa. Ajattele, minä leivon ihmisistä suklaa kakkuja joka päivä tokaisi tuo viehättävä nainen. Hirnuimme yhdessä mielikuvalle.
Muuten hoito oli ihan taivaallinen.

Samaisella matkalla (olimme nuoremman tyttäreni kanssa kylpylässä) loikoilimme porealtaassa ja totesimme omaavamme upean näkymän suoraan kuntosalille...ikäänkuin olisi elokuvissa samaan aikaan, vain popcornit uupuivat. Tarkkailimme juoksumatolla tiukan näköisenä pomppivia ihmisiä, onpa tylsän näköistä tuumimme kunnes yksi juoksijoista lähti kuin Naton ohjus matolta kesken juoksun ( en keksinyt ilmaisua joka olisi paremmin kuvannut tätä äkkilähtöä) Jätkä siis juoksi vähän hitaammin kuin matto ja jäi kyydistä. Seurasimme jännittyneinä saako juoksemalla maton kiinni. Eli pääseekö mies täysillä liikkuvalle matolle takaisin. Onnistui! Miestä nauratti kovasti ja meitä myös. Mikä lahja onkaan nauru ja pienet mokailut. Ihmeet joita tapahtuu joka päivä ympärillä.
Kuinka paljon energiaa meneekään negatiivisten asioiden vatvomiseen kun yhtähyvin sen voisi käyttää iloon.

Olin viikonloppuna Stella Polariksen kurssilla jota ihana Outi Mäenpää ohjasi. Ryhmä toisilleen tuntemattomia ihmisiä heittäytyi leikkimään ja imrovisoimaan yhdessä.
En tiedä milloin olisin viimeksi nauranut niin hysteerisesti. Totesin että improvisaatio näytteleminen on ihan paras vastalääke esiintymiskammoon.
Kun keskityt tekemään todella haastavia tehtäviä mm. näyttelemään naista käärmemäisesti vastanäyttelijä mies joka esittää hiiri miestä ei pysty mitään muuta kuin keskittymään omaan suoritukseensa. Siinä unohtuu yleisö ja jännitys.Sain tavata upeita ihmisiä ja nauraa itselleni. Parasta maailmassa.


perjantaina

Jooga -ja meditaatiomatka Costa Bravalle  2. - 9.5 2014

Kaipaatko jotain uutta elämääsi. Työkaluja oman itsesi ymmärtämiseen, elämän tutkimiseen. Rohkeutta alkaa olemaan se kuka todella olet. Voimavaroja arkeen. Uskallusta elää elämää joka on sinun näköistäsi. Lähde mukaan satumaiselle hyvinvointi matkalle Espanjaan ensi keväänä. Toimin yhtenä ohjaajista. Tämän matkan jälkeen näet selvemmin, tunnet ja hymyilet...lakkaamatta ;)

http://www.duponds.eu/category/jooga/


maanantaina




Askartelen muistitaulun joka koostuu erikuosisista värikkäistä papereista, maalaan taulun jossa monet muodot kohtaavat toisensa. Ompelen tyynyn joka on koottu useista  kangas paloista. Kudon langoista joiden värit hehkuvat kilpaa eri sävyissä. Samalla järjestelen palasia paikoilleen mielessäni. Yritän ymmärtää tätä suurta kokonaisuutta jota elämänkoulussa opiskelen. Kuinka usein kohdatessani jonkun haastavan asian pötkin pakoon tai työnnän pääni pensaaseen ja syytän maailmankaikkeutta siitä että muut ihmiset ovat omituisia ja sekaisin. Samalla ihmetellen kuinka törmään jatkuvasti samanlaisiin ihmisiin. Kuinka helppoa on nähdä asiat ulkopuolellaan kohtaamatta niitä koskaan sisällään. Haastan itseni kohtaamaan tilanteen jossa vanha itsepäinen minäni arvostelisi ja tuomitsisi. Katson tilannetta uusin silmin. Kas jotain uskomatonta tapahtuu. Ihminen jonka uskalsin kohdata kiittää minua rehellisyydestä, tilanne lakkaa olemasta ja ongelma joka ennen olisi ollut ylitsepääsemätön poistuu. Tämä sama kaava pätee moneen asiaan maailmassa. Otetaan nyt esimerkiksi nuoret jotka ovat lähellä sydäntäni. Koulumaailmassa puidaan jatkuvasti miten levottomia oppitunnit ovat, päivitellään mikä nuoria vaivaa ja tehdään tiukempia sääntöjä. Haetaan epätoivoisesti auktoriteettiä ja kunnioitusta, ihmetellään miksi nuoret eivät kuuntele . Mikään ei muutu. Kun taas jos hiljennyttäisiin miettimään mitä nuoret haluavat käytöksellään viestittää. Mitä tämä tilanne on tullut meille opettamaan? Mitä meidän pitäisi kuulla nuorilta?  Havaittaisiin että eihän tässä ole mitään järkeä, yrittää väkisin kaataa tietoa ihmisten korviin jotka eivät halua kuunnella. Muutos tapahtuisi väistämättä. Ehkä luovuus ja taidepainotteinen tapa oppia huomattaisiinkiin tehokkaammaksi tavaksi. Tää kaava pätee kaikkeen ja on ihan loputon...Kudon ja kuuntelen samalla Jouni Hynysen äänikirjaa rakkaudella Hynynen.  Sama tyyppi jonka olen leimannut hirveäksi sovinistiksi. Saan hysteerisen naurukohtauksen je menen syvälle itseeni Jounin sanoista. Naiset! Ne on aina jossain prosesissa. Vastaan ääneen: Jouni, niin on! Hihittelen ja jatkan analysointia. Totuus taitaa olla se joka meihin osuu aina eniten...

lauantaina

Seison keskellä surevaa nuorisojoukkoa. Vuorotellen nuoret käyvät sytyttämässä kynttilän ystävänsä muistoksi. Kyyneleet valuvat nuorten kasvoilla, kuulen tarinoita sivukorvalla. Tää oli mun kolmas tai viides ystävä joka kuoli. Miksi elämä on tälläistä. Pidän Joonaksen äitiä kädestä kiinni, hämmästellen tätä rohkeaa valtavan voimakasta naista joka on juuri menettänyt lapsensa. Miten tämä kohtaa nämä nuoret katsoo syvälle silmiin, halaa ja kuuntelee. Ymmärtää nuorten tuskaa, ei paheksu pulloa joka komeilee useimman kädessä. Vain on ja rakastaa. Ei syytä ketään. Monet jatkavat päihdeputkeaan vaikka ystävä sivusta kuolee. On myös niitä jotka heräävät, muuttavat elämänsä ja tajuavat miten vetsenterällä ovat eläneet. Puhumme nuorille siitä että pitäisivät parempaa huolta itsestään. Kiinnitämme erityisesti huomiota nuoreen tyttöön joka itkee kynttilämeren vierellä istuen. Otamme tytön halaukseen. Yritämme löytää sanoja tälle kaikelle. Kysyn kuinka vanha hän on...viisitoista vastaa tyttö ja kertoo palasen omaa elämäntarinaansa joka on todella järkyttävä. Otan tytön viereeni istumaan ja kerron oman tarinani, että mäkin olin todella tuskainen ja eksynyt ihan sirpaleina. Että sä voit valita toisin ei tää ole oikeaa elämää. Kerron että olen näkijä  ja parantaja...joo on aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Että tytöstä säteilee ihan uskomattoman kaunista valoa ja energiaa. Ihana hymy valaisee tämän mustatukkaisen enkelin kasvot, minusta? Ihan oikeasti? Lähteekö musta jotain hyvää? Vaihdamme puhelin numeroita ja lupaan tulla uudestaan tapaamaan tyttöä, auttaa.
Nuoret käyvät joukoittain halaamassa ystävänsä äitiä, kertomassa kuinka pahoillaan ovat. Sovimme tapaavamme heitä uudestaan. Kymmenen aikaan lähden kotimatkalle. Kuljen Helsingin katuja joissa railakkaat ihmiset aloittelevat viikonlopun viettoaan. Vastaan kävelee hiprakassa olevia ihmisiä ja mä mietin että tätäkö on elämä. Arjet työtä, viikonloppua odottaen. Viikonloppuna sitten voi relata ja juoda viiniä ystävien kanssa. Monet aika reilustikkin. Ihmetellen mistä nuoriso juomakulttuurinsa oppii. Kauhistellen otsikoita että taas kuoli yksi nuori. Varmaan huonosta kodista ja huonosti kasvatettu ja huumehörhö. Useimmat lapsista tulevat täysin "normaaleista" oloista. Vanhemmat ovat taistelleet ja tehneet kaikkensa, antaneet koko elämänsä lapsensa pelastamiselle. Jokaisen otsikon takana on ihminen, tärkeä monille. Jonkun lapsi. Yhtähyvin se voi olla sinun lapsesi. Tehdään jotain yhdessä, ei levitellä käsiä voimattomina. Aletaan puhumaan asioista oikeilla nimillä. Palautetaan oikeat arvot tähän yhteiskuntaan kaikki yhdessä. Rakkaus itseämme ja toisia kohtaan on avainsana.

torstaina





Maailma on kummallinen paikka. Jos kaikki on energiaa on sitä myös jokainen ajatus, teko. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pallolla on myös käsittämätön huumorintaju...saimme taannoin ystäväni kanssa nauruhepulit kirppiksellä nähdessämme hm. "nostalgisia" kalalautasia. Voi ei pitäiskö joka perheessä olla kalalautaset, veistelimme vitsejä. Tänään syödään kalaa missäs meidän kalalautaset ovat? Voitte kuvitella reaktioni kun avaan äitini ostamaa lahjaa paketista muutamaa viikkoa myöhemmin...jep! Kalalautasia. Yritin pitää pokkaa...näitä mulla ei vielä olekaan.
Eli sitä saa mitä ilmentää ;)
Jouduin myös tinkimään vähä tavara ajattelusta kun tajusin vieraita saadessani ettei mulla oo kahvikuppeja kun myin taannoin lähes kaiken omaisuuteni. Ostin uusiokeskuksesta uudet ajatuksella että nää voi myydä sitten kun tavara alkaa taas ahdistamaan.
Mulla on täällä uusi bändi= Mummi ja My. Mä soitan rumpua ja My laulaa ja tanssii.

Viikkoon mahtuu myös surua ja itkua. Sytytän kynttilän Joonakselle joka päätti maallisen taipaleensa viime lauantaina. Jep. Juuri näitä nuoria joita emme ymmärrä, joiden tuska kumpuaa jostain paljon syvemmältä kuin ikinä arvaisimmekaan. Joonas hyvää matkaa sulle paikkaan jossa sua ehkä ymmärretään paremmin kuin täällä <3
Perjantaina klo 20-22 kokoontuu laaja ystäväjoukko Joonakselle järjestämäänsä muistotilaisuuteen. Toivon että jokainen joka haluaa rakentaa uutta rakkaudellisempaa maailmaa sytyttää kynttilän samaan aikaan. Hiljentyy hetkeksi ja keskittää ajatuksensa rakkauteen toinen toisiamme kohtaan.

Hiljaa kosketti särkyneen olkapäätä,
kaunis enkeli.
Kotiin palaa kuiskasi.
On aika lähteä,
kohti kaukaista tähteä.
Vien sinut paikkaan kauneimpaan
siellä saat hellässä syleilyssä
levähtää.

Sydämenpolku