torstaina


Vietin ihanan päivän ihanan naisen kanssa. Ystäväni Suvituuli täytti pyöreitä ja lahjani hänelle oli aikaa ihan kahden kesken...pienen pojan äitinä ja yksityisyrittäjänä siitä nauttii erityisesti. Otimme voimauttavia valokuvia tästä  lahjakkaasta muusikko-keijukaisesta...neito lauloi mun ikkunalaudallani että kuvaaja otti ilmalennon innostuksesta...onneksi ei sattunut pahemmin.


Harjoittelimme runsauden sallimista ja vastaanottamista. Useimmat meistä jotka haluavat elää "henkistä" elämää kuvittelevat että se on niukkuuden ja luopumisen polku. Että on väärin toivoa itselleen maallista runsautta. Eksyin samaan luuloon itsekin ja syyllistin itseäni siitä etten saa toivoa itselleni asioita. Monen mutkan ja luopumisen kautta ymmärsin että itseasiassa tavarat, raha ja maallinen runsaus on sallittua ja meidän kaikkien ulottuvilla. Kyse onkin siitä mitä uskot ansaitsevasi, uskallatko sallia ja toivoa itsellesi vain parasta, vai uskotko että elämä on kärvistelyä ja niukkuudessa elämistä...


Pyörimme ihanissa vintage-liikkeissä hypistelimme vanhoja tavaroita ja huokailimme...


Liikkeen "faksinurkkaus" tänne voi lähettää kaikki kiireelliset faksit..heh







Täältä ystäväni sai valita itselleen mieluisan lahjan, mukaan lähti pitsishaali 50-luvulta.


Tällä voimauttavalla matkalla omaan naiseuteeni ja siihen kuka olen olen eksynyt monesti, tehnyt virheitä, ehkä oppinutkin jotain. Ymmärtänyt että todellisuus jossa elämme on sen mukaista millä kehitysasteella itse olemme. Kun ymmärrämme oman arvomme ja sen että kaikki on mahdollista elämä on kuin satua, käsirjoitamme siihen juuri niitä asioita joista olemme unelmoineet. Tiedän että touhuni herättävät monessa kummastusta, ihmettelya suuttumustakin...lisään pökköä pesään sarkasmilla ja omituisella huumorillani joka usein väärin ymmärretään.
Ehkä elämäntehtäväni on toimia "herättäjänä" joka kohelluksellaan näyttää ettei tämä olekaan niin vakavaa touhua vaan itseasiassa aika hauskaa puuhaa. Olemalla avoin haluan auttaa ihmisiä ja jakaa paljon hyvää ympärilleni.
Kuten eilen kahvilassa...mies jonka tiedän mutten ole koskaan vaihtanut sanaakaan alkoi kertomaan ettei ole moneen yöhön saanut nukuttua kun jalka on niin kipeä...käsiä alkoi pakottamaan ja tuli tarve kysyä haluatko että hoidan jalkaasi? Mies riisui muitta mutkitta kenkänsä ja sukkansa ja niin mä sitten istuin kahvilan lattialla ja hoidin miehen jalkaa.
Ohikulkijat katsoivat kummastellen mutta musta hetki oli ihan äärettömän kaunis, kipu helpotti ja jatkoin matkaani. Autossa parahdin itkuun kiitollisuudesta. Kiitos että saan auttaa ihania kauniita ihmisiä, kiitos että tuotte polulleni niitä jotka eivät kyseenlalaista vaan ottavat avosydämin "oudot" kykyni vastaan. Sain paljon tältä mieheltä sydämeeni kiitos siitä.


maanantaina








Uusi viikko ja uudet kujeet...penikka-jalkojen kesytystä...
Kaupunki elämän fiilistelyä, aurinkoa!
Meditointia, energiahoitamista, ihania nuoria jotka saavat upeasti otteen oman itsensä kuuntelemisesta ja siitä missä elämässä oikeasti on kyse...
Kitaran soiton opettelua ( voi taivas miten vaikeaa mulle)
Ja viimeisenä...hups! Mun tietoisuuteen tunki uusi ystävä, ketterä pikkuinen jolle annoin nimen Super-Simo (älkää edes kysykö) asuu kaupungissa ja ostaa auton...järkevää? No ei tod. mun järki on kauan sitten kadonnut ja teen valintoja periaatteella mulla ei oo koskaan ollut miniä, nyt on...

perjantaina




Joudutte nyt kattelemaan taas näitä kuvia kun en oo hetkeen kuvaillut mitään, on ollut paljon puuhaa ja touhua ja taas isoja päätöksiä...olen nyt luopunut myös lopullisesti kampaamostani ja uusi energinen tyyppi jatkaa rakkaan projektini kanssa. Myös tavaroiden hävittämisessä on ollut aika homma, en ymmärrä miten kamaa voi olla niin paljon. Mietin että kaikkea sitä kerätäänkin, säästetään ajatuksella ehkä tätä vielä tarvitsee...sama taitaa olla elämänkin kanssa, haalimme itsellemme kaikkea sellaista millä emme lopujen lopuksi tee yhtään mitään. Ja lopulta olemme jumissa omassa elämässämme kaiken keräämämme keskellä, aika hassua sanoisin :) Viihdytän itseäni ihan arkielämän toilauksillani...en ymmärrä kuinka jollekin sattuu niin paljon kummia hassuja asioita. Haen kitarani huollosta kun taannoin sain kielen siitä poikki...ostan kiireellä automaatista junalipun hetkellä jolloin näen junan jo tulevan asemalle...junassa huomaan ostaneeni junalipun tiettyyn määrättyyn pendoliinoon ja olen siis väärässä junassa, lisäksi olen änkeytynyt bisnesvaunun eteistilaan jätti kitara selässäni ja yksi iso laukku mukanani. Salkku tyypit mulkoilevat pahasti kun väistelen ja pyytelen anteeksi selitellen että sori mähän tukin tän koko vaunun ;) Samalla mua naurattaa ihan hirveästi ja pelkään että konduktööri tulee tarkastamaan lippua. Lisäksi maksoin junalipusta Tikkurilasta Helsinkiin yli 13€...päätän kävellä kämpilleni rangaistukseksi mokomasta holtittomuudesta. Huomaan herättäväni huomiota jopa kaupungissa, ihmiset katselevat menoani pitkään. Hmmm. ehkä mun ei tarvitse ryhtyä muusikoksi riittää että surffaan pitkin stadia kitaralaukun kanssa ja esitän että osaan soittaa? Nyt mä lähden tekemään yhden täysin kreisin asian...en pysty estämään itseäni vaikka olen taistellut monta päivää vastaan,,,paljastan sen tulevaisuudessa jos kehtaan ;) Ihanaa viikonloppua kaikille höpsöille!

maanantaina


Suljen silmäni
matkustan sisäisessä satumetsässäni jossa kaikki on mahdollista. Ymmärrän että luon asioita elämääni ajatuksilla teoilla ja uskomuksilla. Jos näen maailman täynnä rajotteita todellisuus on sitä minulle, jos  taas näen maailman paikkana jossa mielikuvituksen siivet lennättävät minua eteenpäin, saan kaiken toivomani ja enemmänkin. Näen maailman lapsen silmin, täynnä värejä ja ihmeitä. Huomaan että ilo tulee pienistä kun vain näen kaikki ihmeet ympärilläni. Kuuletko sisältäsi kutsun katsoa omaan mielikuvitumaailmaasi, sinne jossa lapsuudessasi seikkailit ja jonka kenties hukkasit aikuiselämän vastuullisuudessa? Sulje silmäsi ja kuuntele ääntä sisimmässäsi, mitä se haluaa sinulle kertoa? Oletko valmis löytämään ilon ja kepeyden takaisin elämääsi.
sisältäni kumpuaa teksti....

Mä tiedän on jossain maailma missä kaikki on mahdollista. Siellä saa mielikuvituksen siivet lentää vapaana ja villinä.
Tahdon siellä juosta nähdä kaukaisimmat tähdet ja avaruuden, tavoittaa maailman ihan uuden. Sä juokset siellä mun kanssa kilpaa. Sun sielu laulaa laulua vapauden, maailman uuden.

Tuu mukaan seikkailemaan!


Mummi ja My kävivät keskustelua siitä saako aikuiset olla ihan hassuja ja lapsellisia ja onnellisia...elämän tarkoitus on molemmille hyvin yksinkertainen juttu! Rakkautta läheisyyttä ja lämpöä, vähän ruokaa ja unta, mitä sitä muuta ihminen kaipaa?


Kuule mummi jos kaikki aikuiset ymmärtäisivät kuinka hauskaa elämä on olisi myös lapsilla parempi olla, kertoi My

Siitä riemastuneena mummi heitteli Mytä kattoa kohti...jippii! Sitähän mummikin on mieltä!


Osoittakseen miten hauskaa voi olla My kuolasi mummia silmään...


Ja päälle halattiin lujaa! Kiitos sinusta ihan pieni ihminen joka näytät meille aikuisille mikä on tärkeintä elämässä ja tuot niin paljon valoa ja rakkautta meille kaikille....sanoi höpsähtänyt mummi ;)



Päätän kuvakertomuksen tähän upeaan taideteokseen...maailma on ihmeidentekijöitä täynnä. Kiitos Hanni-hierojalle upeista teipeistä joiden värin sain itse valita...eihän näistä raaskis luopua! Juuri sinä siellä joka luet näitä omituisia kertomuksia, olet upea! Riemuitse siitä :)

torstaina






Koittakaa kestää, mun on pakko vielä hihkua näitä kuvia,,,jäi jotenkin niin hyvä fiilis! Jotenkin tulee se tunne kun katsoo itseään linssin läpi että näkee sen muutoksen, vahvistumisen ja kasvun itsessään. Että on jotenkin vihdoin löytänyt itsensä ja sen suunnan johon on menossa. Sukulaisille jotka riemuitsevat että joko se viimein rauhottui ja kasvoi seesteiseksi aikuiseksi, joudun tuottamaan pettymyksen...päinvastoin ymmärsin että se että en koskaan tiedä mihin olen menossa on mun vahvuuteni ja iloni. Tunnen suurta riemua kaikesta uudesta elämässäni, mähän rakastan tätä kaupunkielämää ja sen tuomia mahdollisuuksia. Kävelen kävelemistäni ja ihmettelen ja tutkin mitä kaikkea täällä onkaan, hymyilen vastaantulijoille ja riemuitsen jokaisesta hymystä jonka saan takaisin. Rakastun sata kertaa päivässä jokainen ihminen on jotenkin niin vastustamattoman ainutlaatuinen ja kaunis. Ainoa joka laittaa hanttiin on jalat...penikkatauti iskee pahasti, hieroja laittaa kinesioteipaukset ja määrää jalat lepoon, voi kurjuus. No mä ajan sitten bussilla ja raitiovaunulla, sekin on niin jännää ja uutta.
Istun kahviloissa ja hengitän inspiraatioita tulevaisuuteen...
Olen kuin tyhjä taulu johon maalaan unelmani uudestaan. Rakkaus, ihmisten auttaminen, musiikki,luovuus olette tervetulleita elämääni.

maanantaina

Ihanasti alkoi tämä viikko, pääsin mukaan ystäväni kouluprojektiin jonka aiheena oli voimauttava valokuvaus. Olen aina kammonut valokuvia ja esilläoloa, pelännyt että jos muhun kiinnitetään huomiota ihmiset jotenkin näkevät lävitseni, tai sisimpääni joka on ollut kovin repaleinen ja herkkä.
Sisälläni on kaivertanut lapsuuden rankat kokemukset, tunne siitä että on jollainlailla musta ja huonompi kuin muut. Jännitin kovasti etukäteen kuvaamista, että mitä jos niissä näkyy se sama jota olen yrittänyt piilottaa kaiken hauskuuden taakse, että millälailla näen itseni näiden kuvien myötä. Yllätyin siitä kuinka paljon nautin kuvaamisesta, oli ihan mahtavaa voittaa taas yksi iso pelko ja huomata että mähän rakastankin huomion keskipisteenä olemista On aika lopettaa nurkissa hiiviskely ja tulla esiin.
Ihan uskomaton kokemus, suosittelen jokaiselle lämpimästi.
Laitan kuvia rohkeasti esille koska en aioi koskaan enää tuntea häpeää tai kuvitella olevani huonompi kuin muut. Muistetaan kaikki oma ainutlaatuisuutemme ja se että kipeät kokemukset ovat niitä jotka kasvattavat meitä kaikkein eniten, uskalletaan rakastaa itseämme juuri niine kaikkine haavoinemme ja käännetään ne rakkaudeksi ja voimaksi!







lauantaina








Prinsessa elämää osa 1...

Täällä mä huitelen uudessa kodissa ja elämässäni, ihan kuin näkisin unta tai olisin herännyt unesta, tuntuu ihan käsittämättömältä. Mähän siis ymmärrän sekunnissa että mun kuuluu elää tällälailla seikkaillen, tehdä arjesta ruusuilla tanssimista ja vain säteillä hauskuutta rakkautta ja valoa ympärilleni.
Ihan kuin hyvä haltija olisi heilauttanut taikasauvaansa ja palauttanut mut takaisin omaan oikeaan käsikirjoitukseeni, kuin olisin ollut eksyksissä jossain kummallisessa draamaamassa jossa mun piti oppia kaikki nämä asiat jotta pääsin takaisin omaan tarinaani, jonka tyylilaji onkin hullunhauska seikkailukomedia...
Riemuiten tutkin lähiseutua ja hihkun ääneen (ohikulkijoiden katsoessa erittäin pitkään) löytäessäni kulman takaa suklaapuodin jossa on joka lauantai ja sunnuntai suklaabrunssi...ja ties mitä muuta uskomatonta.
Aloitin ensimmäisen aamun leipomalla taivaallista suklaakakkua kummipojan synttäreille, illalla suuntaan lempibändini keikalle ja nyt mä aattelin mennä porekylpyyn...jos siin osaan käyttää moista laitosta...nappuloita on vaikka muille jakaa...toivottavasti mä en räjäytä sitä...puss te kaikki ihanat siellä. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkoisin...tai siis vaaleanpunaisin...