torstaina







Maalari maalaa...sellaisia tauluja että on naurussa pitelemistä. Kävin upean taiteilijan taidenäyttelyssä, vähän niinkuin vakoiluretkellä katsomassa miten oikeat taidemaalarit maalaavat. Nielaisin syvään katsellessani lopputuloksia...jooh
Keskustelimme taiteilijan kanssa monista asioista. Ainoa joka särähti korvaani oli kommentti että taide on vakava asia. En taida olla samaa mieltä...

Tässä Elviira kertoilee tarinoita ihmistä satumaan väelle. Mokoma on ottanut keijun vangiksi havainnollistaakseen miten ihmismaassa elellään...


tiistaina


Pakkohan ne oli eläviksi saada, Elviira ja Elbimbo. Nuo hahmot jotka kummittelevat mielessäni. Kuvassa Elviira kertoilee peikko-pojulle tarinoita ihmisistä...suut on vielä maalaamatta mutta lupaan että pojulla on suu hämmästyksestä pyöreänä kuunnellessaan...

Ihmismaassa on juuri vietetty juhannusta. Kesän kauneinta juhlaa,
silloin kohtaloaan rohkeimmat uhmaa. Ne juo niin paljon taikalientä että saa supervoimat ja päässä pyörii.
Vain vahvimmat selviää kaikista haasteista joita ne kohtaa.
Ne opettaa jo ihan pienimmillekkin tätä hienoa perinnettä.
Juo taikalientä kuin vettä.
Ne pitää älämölöä halailee toisiaan ja huutaa, kohta valloitetaan tää planeetta. Me ollaan roduista viisain, meidän luonto on kaikkein kiivain...


No en kommentoi sen enempää kuin että tulipahan juhannuksena todettua kulttuurimme hienoutta ja ihmeteltyä montaa asiaa...
Tajusin etteivät lapset tarvitse opettavaisia satuja vaan aikuiset...
Näitä kuvia katsellessani ymmärrän miksi mulla on niskat jumissa...

perjantaina




Leikin pihalla valokuvaajaa...hiivin puskissa valkoisessa pitsimekossa.
Mä haluan kiivetä riippumattoon ja kuvata mun varpaat (omituinen fetissi)
Naapurin mies touhuaa pihalla, meinaan huikata että älä ihmettele mitä mä touhuan. Onneksi jätän sen tekemättä koska seuraavassa hetkessä kiepsahdan ympäri riippumaton kanssa ja pyllähdän maahan...
Naurattaa...kiitos teistä kaikista ihanista jotka luette näitä.
Mä en tee juhannustaikoja, mä kirjoitan runoja ja lauluja sille jota odotan. Hyvää keskikesän juhlaa!



Ei oo helppoa olla nainen.
Olla huolissaan,  isoista jutuista,
kuten sopiiko nää kengät mun puseroon.
Entä takapuoli, onko leveä näissä housuissa?
Mitä sä sanot,  rakastatko mua vaikka en olis täydellinen,
treenattu malli.
Onko ulkokuori sittenkään niin tärkeää,
rakkaus pyytää sua peiliin katsomaan.
Ei se välitä vaikka rinnat olis eri paria,
selluliittiä kuka niistä välittää.
Oikea mies sen ymmärtää.




keskiviikkona







Omituisen mummon omituisia puuhia osa....

Mun pikku luovuusystävä Elviira is back. Tahtoo että ompelen ihan hassuja juttuja, supattaa korvaan ja yllyttää ompelemaan vaatteisiin pikkuisia mummoja. Huutaa lisää väriä väriä ja iloa ihmisille.
Samalla mun mielikuvitus lentää,,,jatkan mielessäni tarinaa pikkuisesta Elviirasta, kapinallisesta menninkäistytöstä. Voin paljastaa teille että Elviiralla on poikaystävä, peikkopoika nimeltään Elbimbo. Poika on kovin ihmeissään tästä tulipallosta joka vyöryi hänen elämäänsä.
Tarinaa piisaa milessäni, saa nähdä tuleeko se eläväksi. Naapurin pikku-neiti vilahti ompelun lomassa kylässä näyttämässä nukke koti kirjaansa, yhdessä hihkuttiin kirjan kauniille jutuille,  minä eniten nukelle joka oli tummahipiäinen mies, hirveät rintakarvat ja kultakorut,,, että kaikenlaista väkeä sitä nukkekodissa asuukaan. Yhtäkkiä tyttönen ilmoitti että nyt mä lähden kotiin, mulle tulee vieraita, mielikuvituskavereita. Mä tuumasin mielessäni että Joo tiedän tunteen, ihan normaalia.

lauantaina







Mulla on täällä kesälapsi. Neiti 14v. Emilia ihana viisas siskontyttöni.
Touhuillaan  kaikenlaista ja nautitaan toistemme seurasta. Pohdimme yhdessä suuria kysymyksiä, mitä meistä tulee isona ja mistä elämässä oikein on kyse. Jo teini osaa kyseenalaistaa nykymaailman arvoja ja menoa ja mä riemuitsen näistä jotka tuntuvat välillä henkisesti kypsemmiltä kuin monet paljon vanhemmat. Pohdittiin miksi on niin kova kiire kasvaa aikuiseksi ja saada itse päättää omista asioistaan. Tunsin syvän pistoksen ajatellessani tapaa jolla itsekin lapsia aikanaan kasvatin. Minä tiedän sinua paremmin mikä on sinulle hyväksi...
Entä jos lasten kasvatus olisikin niin yksinkertaista että alkaisimme jo pienestä pitäen luottamaan lapsiimme, heidän viisauteensa tehdä päätöksiä ja valintoja. Omalla esimerkillämme olisimme vain tukena, emme päättämässä kaikkea toisen puolesta.
Kasvattaisimme yksilöitä joilla olisi luontainen usko omaan voimaansa kyky tehdä viisaita valintoja.
Lapsia myös kasvatetaan mun mielestä oveluudella. Samalla kun neito teki ruokaa (jota meidän siis piti yhdessä tehdä) mä leikin valokuvaajaa ja haastattelijaa...ja kas pääsin itse valmiiseen ruokapöytään kun lapsi teki huomaamattaan kaiken työn. Erittäin kätevää käyttää tätä lapsityövoimaa ;) sitäpaitsi oletteko koskaan nähneet noin hienoa heppa-leikkuulautaa? En mäkään. Siksi mun oli ihan pakko hankkia sellainen...

torstaina






Tää viikko on täytetty joogalla, laululla, lapsilla, maalaamisella, kirjoittamisella. Rakkaudella. Elämää isolle E:llä...
Uskotteko että mulla on joogasali omassa pihassa.
Ihana Emma vetää tämän viikon meille syventävää joogakurssia. Kaksi tuntia päivässä joogaa, tekee siis 10 tuntia yhdelle viikolle. Vaikka olen liikkunut paljon tää on jotain ihan mieletöntä. Sain myös kiinni yhdestä asiasta,   siitä miten tärkeää on joogata makeissa legginseissä. Oli ollut tunne että jotain tärkeää puuttuu ja kun näin naisten hienot erilaiset rajut legginsit muhun iski kateus. Legginssi-kateus. Painelin kauppaan ja ostin itselleni nämä upeudet.
Hiihtelin niissä eilen pitkin pihamaata ja kysyin naapurin neljävuotiaalta joka oli pihalla futisvermeissään että pääsenkö mukaan pelaamaan. Kun olen kuitenkin pelannut ja mulla olis nää hienot kukkalegginssit. Poika katseli mua hetken ja yritti jotenkin kohteliaasti vastata että saat sä  vaihtaa vaatteetkin, muistutti vielä että aikuiset tuo vaan vettä kentälle että ne ei saa pelata. Kysyin lasketaanko mut aikuiseksi, en saanut selkeää vastausta....
Juteltiin vielä myöhemmin lisää ja mä sanoin että voi kun mulla ei oo poikaa.
Että mistähän mä saisin pienen pojan, veitikka sulatti mun sydämen ja sai vedet silmiin sanomalla etten mä tarvii omaa poikaa. Mä voin olla sun poika.

sunnuntaina






                                       Täydellinen ajoitus

Eilen tapahtui jotain käsittämätöntä...olin lenkillä ja porhalsin kotiapäin. Fiilistelin hyvää musiikkia, maailmaa ja sen ihmeitä. Kunnes läiskis! Tunsin miten jotain märkää läsähti päähäni...elämäni ensimmäinen linnunpaska suoraan otsatukkaan. Mua nauratti suunnattomasti kun mietin tätä täydellistä ajoitusta, että kävelen juuri silloin siinä kohdassa ja lintu yläpuolella tekee tarpeensa.
Sain siitä aasinsillan siihen miten maailmassa kaikki tapahtuu täydellisessä ajoituksessa. Kuinka usein yrittää hösätä asioiden eteen hoputtaa niitä ja runnoa eteenpäin, mutta ei mitään ei tapahdu jos aika ei ole oikea. Yritin piiskata itsestäni luovuutta ulos, löytää kanavan ilmaista itseäni. Tuhosin kaiken mihin koskin, sain vain rumaa jälkeä aikaiseksi.
Kun maltoin mieleni, luotin ja odotin kaikki alkoikin virtaamaan kuin enkelin siivin. Siksi mä kai aloin maalaamaankin niitä. Enkeleitä, keijuja siivekkäitä. Ensimmäistä kertaa otin elämässäni pensselin käteeni ja uskoin siihen että pystyn ja kykenen johonkin mitä en ole koskaan tehnyt.
Olen hämmentynyt...nehän näyttää ihan maalauksilta.

                        Kuiskaus enkelin,
                        toive hiljainen.
                        Värit ihmeelliset,
                        maalaa ne todeksi.
                        Sen mitä näet kauniiksi kuviksi.
                        Näytä ihmisille satumaa
                        avaa sydämiä monta
                        näkemään keijumaailmaan.
                        Löytämään rakkaus
                        elämään.




perjantaina




Mulla on uusi lempinimi...SE nainen. Pihan lapset ovat äitiensä mukaan nimenneet mut SE naiseksi. Missä SE nainen on, mihin SE nainen nyt menee, onko SE nainen kotona. Pienet korvat käyvät oveni takana kuuntelemassa onko SE nainen kotona. SE nainen on niin hurmioitunut siitä miten mainioita lapset ovat.
Asuinalueellamme liikkuu suuret määrät turisteja, oikein kivaa muuten mutta se että nämä tulevat rohkeasti yksityispihoihin valokuvailemaan ei välttämättä ole niin mukavaa.
Suljimme pihaportin joka muuten on aina auki kun kyllästyimme tunkeilijoihin. Naapurin kuusivuotias pikku-vesseli pisti päänsä portin alta kadulle ja huusi kuuluvalla äänellä; APUA! Turistit tulee.
Että kaikenlaisia vaaroja sitä elämässä onkin....olemme saaneet mahtavia ideoita miten tätä ilmiötä voisi hyödyntää. Meillä on täällä täysin kreisiä porukkaa ja huumori kukkii. Keksimme pihan naisten kanssa seuraavanlaisia ideoita. Kun kerran maalaamme koko ajan pihalla kalusteita voisi laittaa kyltin kadulle Soomalaisia muijia töissä?
Tai kun piha on täynnä kotiloita ja etanaravintola sijaitsee lähikadulla voisimme perustaa kotiloravintolan? Traditional Finnish food?
Yks on tarjoilija toinen grillaa kotilovartaita ja niin eespäin...

tiistaina







Ensin oli vain ajatus...unelma. Kun annoin sille luvan tulla alkoi loputon virta sisältä ulospäin. Luovuutta ideoita mielikuvia. Musta tulee isona vapaa ja onnellinen ihminen, sellainen jonka elämä on kuin elokuvaa. Romanttista komediaa jossa mä luon juuri niitä asioita itselleni joista olen aina unelmoinut. Laulan, kirjoitan, maalaan, hoidan ja autan ihmisiä. Teen paljon käsilläni ja rakastan jokaista päivää elämässäni. Rakastan ja saan rakkautta. Nauran ja tanssin elämän iloa ja kepeyttä. Lennän mielikuvituksen siivin sinne minne en koskaan kuvitellut pääseväni.
Mä kirjoitan todella paljon. Käyn kaksi kertaa viikossa laulutunnilla.
Mä oon valmis tekemään sen työn mikä pitää tehdä jotta mä uskallan olla sitä mitä olen.  




Tule juostaan niityllä, haistellaan kesää.
Rakastetaan
rakennetaan lemmelle pesää.
Laitetaan sinne räsymatot, mulla on punaiset kumisaappaat.
Sä hakkaat talvella halot.
Nukutaan ihan lähekkäin saman peiton alla,
säästetään lämmityskuluissa.
Ei koskaan riidellä turhasta,
lakaista asioita maton alle.
Suudellaan usein ja hymyillään.
Rakkaus on parasta.



Maria