Miten yksinkertaista kaikki onkaan..
Elämä lapsen silmin katsottuna. Miten vapaata ja suoritusvapaata porukkaa nämä tyypit
ovatkaan. Aikuisen päässä vilahtaa päivittäin jopa 50 000 ajatusta....suurin osa niistä on negatiivis sävytteisiä, täynnä huolia, itsensä ja muiden ihmisten mollaamista. Ankaraa kritiikkiä. Miettikää lapsia. Hetki riippumatossa, parhaita ystäviä ja lakua. Ei varmaan tuo lapsukainen sillä hetkellä murehdi mitä sitten tapahtuu kun laku on syöty. Ei se uppoutuu siihen käsillä olevaan hetkeen ja vähät välittää siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tähän reseptiin hukuttaisin maailman murheet. En usko että vaikka kuinka hössötämme ja stressaamme tulevaisuutta että nimenomaan huolienergia tuo mitään positiivista tulessaan. Päinvastoin seisomme usein itse luonnollisen virtauksen edessä pelkoinemme. En toki tarkoita että makaat päivät pitkät riippumatossa syöden lakua tekemättä mitään...tarkoitan sitä että luotat elämään sen hyvyyteen ja siihen että kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Toki elämä riippumatossa voisi olla hyvinkin antoisaa, lakuilla elämisestä puhumattakaan. Olisimme vapaita ja onnellisia tajutessammme että juoksemme usein asioiden perässä joilla ei ole todellista merkitystä. Todellinen onni tulee hyvin pienistä. Siitä katseesta, kosketuksesta, hymystä joka saa sinut säteilemään. Kutkuttavasta tunteesta vatsanpohjassa kauniista sanoista. Jollekkin olet maailman kaunein ja ihanin ihminen. Lapsi, puoliso, äiti, isä, ystävä. Onko mitään niin merkityksellistä...
