perjantaina






Miten seurata sydäntään, kuunnella intuitiota ja uskaltaa: Elää, tuntea, oppia, unelmoida, rakastaa, suuttua, nauraa...on vaikeaa erottaa milloin kuuntelee sydäntään. Tietää mikä on sinulle oikea suunta. Usein kuvitellaan että ihminen joka on oivaltanut erottaa sydämen äänen mielen pulinasta elää elämää missä kaikki sujuu kuin tanssi. Elämää jossa vaistoinkäymiset ja oppiläksyt ovat taakse jäänyttä aikaa. Täyttä puppua, sanon minä. Ihminen joka oivaltaa ja tiedostaa asioita ymmärtää miten jokainen kohtaamamme ihminen tai asia on tullut opettamaan meille jotain hyvin tärkeää. OMASTA ITSESTÄMME. Näyttämään asioita joissa olemme vielä kesken eräisiä, asioita joita meidän täytyy työstää omassa itsessämme. Muuten törmäämme samaan oppiläksyyn uudestaan ja uudestaan, ihmetellen miksi muut ihmiset ovat niin hankalia ja omituisia. Miksi maailma on meitä vastaan eikä toimi niin kuin haluaisimme. Vapaus on ottaa vastuu vain omasta käytöksestään ja valinnoistaan, ymmärtäen että jokainen tarvitsee oman kasvupolkunsa ymmärtääkseen itseään. Vastaukset avautuvat sille joka kysyy ja kuuntelee, kaikki on sisälläsi. Hymyilen leveästi sille ihmelliselle olennolle sisälläni joka uskaltaa antaa tilaa toiselle ihmiselle. Harjoittelin sitä neljäkymmentä vuotta luullen että rakkaus on tarvitsemista. Nyt ymmärrän että rakkaus on vapaus. Tila joka ei pakota toista, ei vaadi, ei tunne tarvetta sitoa toista. Se on syvä yhteys omaan itseesi ja sitäkautta toiseen ihmiseen. Sydämen tahto. Koti.

sunnuntaina










Tässä ajassa kun kaikki huomio on kiinnitetty asioiden tehokkaaseen suorittamiseen, asioiden toteuttamiseen älyllisellä tasolla on yksi tärkeä asia meiltä täysin hukassa. Miten kuunnella sydäntään, tehdä valintoja intuitiolla, seurata polkua joka ei ehkä ole se turvallisin ja helpoin mutta vie sinut kohti elämäsi tärkeintä päämäärää. Ehdotonta rakkautta. Tapaan paljon ihmisiä, ihmisiä jotka elävät elämää jossa kaikki on hyvin, mikään vain ei kosketa niin syvälle kuin se voisi. Ainoa syy siihen on se että suljemme sydämemme ja tyydymme elämään elämää jossa emme kohtaa omaa sieluamme. Luulemme että olemme kasa luita, nahkaa ja elimiä. Raahaudumme päivästä toiseen suorittamalla asioita jotka eivät välttämättä tunnu kovin hyvältä, emme näe muutakaan tapaa elää. Kun saamme yhteyden omaan sieluumme, tuohon häikäisevään valoon sisällämme tapahtuu ihme. Aivan kuin heräisit pitkästä unesta, näkemään värejä, haistamaan, maistamaan. Aivan arkipäiväiset asiat saavat sydämesi laulamaan onnesta, hymyn huulillesi. Rakkaasi läheisyys, lapsen pieni käsi joka tarttuu käteesi. Hyvä ruoka, kaunis koti, ystävät. Näet yhtäkkiä miten rikas oletkaan. Uskallat tuntea ja rakastaa.

Työ maailmassa on tavallista tehdä itsestään portfolio. Myydä ja markkinoida itseään ja kehua kokemustaan ja hyviä puoliaan. Miksei rakkaudessa päde samat säännöt, mitä merkitystä on työpaikalla verrattuna siihen että saat unelmien ihmisen rinnallesi. Sen joka saa sinut hymyilemään ja näkemään kaiken uusin silmin. Tein itsestäni moisen miehelle jota rakastan, ettei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Ehkä myös hieman varoittamaan, ootko ihan varma että tiedät mihin oot ryhtymässä. Saatat huomata että kaikki kääntyy päälaelleen tän peppi-pitkätossun matkassa. Tylsää ei tuu olemaan...Sen lupaan!

keskiviikkona





Ihmismielellä on käsittämätön taito tehdä hirveän yksinkertaisista asioista hirveän monimutkaisia. Tai toi pitäis muotoilla niin että aikuismielellä. Kuinka monen lapsen olen kuullut vatkaavan satoja vaihtoehtoja, analysoivan kaikkea perinpohjin ennen päätöksen tekoa. Harkitsevan tarkkaan mitä seurauksia milläkin on, uskaltaako kokeilla jotain. Olen todennut että omani, siis mieli tekee päätöksiä sadasosa sekunnissa mutu tuntumalla. Joku kysyy jotain ja minä vastaan.

Olin samana päivänä kahdessa eri palaverissa. Ensimmäisessä uuden bisnes-kumppanin kanssa, miehen kanssa jonka ideoihin ja näkemyksiin olen täysin hurmaantunut. Yritämme kasata ranskalaisilla viivoilla ajatuksia Unelmatuotannosta ja sen tulevaisuudesta. Istumme muutaman tunnin puhumassa ihan muista asioista ja päätämme että meidän yrityksessä tärkeintä on että on sairaan hauskaa ja että ihmiset tulevat onnelliseksi ja iloiseksi siitä mitä teemme.

Seuraavassa tapaamisessa kohtaan yrityskonsultin joka haastaa minua miettimään tarkan suunnitelman Unelmatuotannolle. Budjetoimaan, analysoimaan....epätoivoinen ääni sisälläni  huutaa  EI!!! Olen aina elänyt intuitiolla, kuunnellut sydäntäni ja tehnyt rohkeita päätöksiä. Syvällinen harkitseminen jonkun asian suhteen ei vain toimi tässä tapauksessa. Olen kuin leikkivä lapsi joka ryystää pillimehua riippumatossa ja suunnittelee seuravaa kolttosta. Hetken päästä on jäljellä ruttuinen mehutölkki ja riippumatto ammottaa tyhjyyttään. Jossain vilahtaa punainen tukka ja idea on jo toteutettu.

Elämä antaa sille joka uskaltaa ottaa. Ja minä olen päättänyt uskaltaa. Avaan sydämeni ja oveni tuntemattomalle. Olen niin valmis tälle huikealle seikkailulle jota elämäksi kutsutaan.

sunnuntaina









Jenny ♥ rohkea nuori nainen. Kirjoitti mulle muutamia viikkoja sitten Skotlannista.
Kertoi että oli eksynyt lukemaan blogiani ja lukenut yhden päivän aikana kaiken mitä olin monen vuoden aikana kirjoittanut. Suuren vaikutuksen muhun teki että Jenny sanoi suoraan tulleensa lopputulokseen että olin hullu, positiivisella tavalla ;) Tässä osa Jennyn viestistä: Halusin vain kiittää sinua siitä että niin suoraan ja pelottomasti jaat meidän kanssa oman matkasi. Se on uskomattoman arvokasta. Ehkä joku kaunis päivä kun olen taas Suomessa pääsen käymään hoidossasi, asun itse Skotlannissa. Jos joskus näille kulmille eksyt näytän mielelläni sinulle Skotlannin ihanuutta...
Nooh arvatenkin ei mennyt kuin viikkoja niin olin reppu selässä lähdössä Skotlantiin. Halusin tavata Jennyn ja kuulla tarinan siitä mikä vei hänet Skotlantiin, kiivetä ylämaan nummilla ja ottaa kuvia tästä neidosta. Majoittauduin asuntoon jossa asuu kaksi pariskuntaa. Jenny poikaystävänsä kanssa ja Skotti tyttö Mairi jenkki poikaystävänsä Kekon kanssa. Sain todella lämpimän vastaan oton, kuin olisi vanhoja tuttuja tavannut.Sohvalla jolla nukuin on kuulemma usein majoitettu joku joka tarvitsee yösijaa. Ihan mahtava asenne näillä. Jenny oli melkein neljä vuotta sitten päättänyt muuttaa elämänsä. Irtisanoutui työstään ja lähti maailmalle. Ensin Espanjaan jossa ei viihtynyt ja osti sieltä menolipun Lontooseen josta monen mutkan kautta päätyi Glaskowhin jossa opiskeli psykologiaa yliopistossa. Vieläkin etsien jotain...itseään. Muutamaan viikkoa ennen tapaamistamme Jenny oli päättänyt keskeyttää opinnot ja alkaa kuunnella enemmän sydäntään. Keskustelimme paljon, pohdimme elämää ja totesimme ettei ole kuin yksi asia joka merkitsee. RAKKAUS. Ei ole väliä mihin uskontokuntaan kuulut, mitä alkuperää edustat, mikä olet ammatiltasi, kuinka vanha olet. Meitä kaikkia yhdistää universaali rakkaus. Sen ymmärtäminen ja löytäminen on tärkeintä maailmassa. Matka alkaa omasta itsestä. Kiitos Jenny rohkeudestasi, avoimuudesta, sydämesi kauneudesta, vieraanvaraisuudesta, suorapuheisuudestasi. Olet jotain mitä en unohda koskaan ♥

perjantaina




Kuka hullu kuvaa itseään mietin raahatessani jalustaa ja kameraa, asetellessa kuvakulmia ja miettiessä miten ehtii sujahtamaan kuvaan kymmenessä sekunnissa jotenkin järkevään asentoon. Mietin miksi meidät on opetettu siihen ettei ole sopivaa korostaa itseään tai olla mielellään tunkemassa naamaansa joka paikaan. Miksi pitäisi olla vaatimaton ja hävitä massaan. Olla jotain muuta kuin on. Niinpä haen hihitellen kumpparit jalkaan ja leikin. Nautin siitä jännityksestä miten typerältä näyttää seuraavassa kuvassa. Miksei elämän tärkein asia voisi olla ilo ja leikki. Kepeys joka tulee siitä että uskallat tehdä typeriä asioita. Juuri tänään myönnän itselleni. Olen hullu, omituinen hassu nainen, ja rakastan olla sitä mitä olen. Tulin eilen Skotlannista josta postaan lisää myöhemmin. Nukuin kuusi yötä ihmisten sohvalla joita en ole koskaan ennen tavannut. Minut otettiin vastaan kuin vanha ystävä. Sain sydämeeni niin paljon näiltä ihanilta ihmisiltä jotka kohtasin. Mikä lahja onkaan rohkeus mennä ja tehdä asioita joita et ole koskaan ennen tehnyt.