Ihmismielellä on käsittämätön taito tehdä hirveän yksinkertaisista asioista hirveän monimutkaisia. Tai toi pitäis muotoilla niin että aikuismielellä. Kuinka monen lapsen olen kuullut vatkaavan satoja vaihtoehtoja, analysoivan kaikkea perinpohjin ennen päätöksen tekoa. Harkitsevan tarkkaan mitä seurauksia milläkin on, uskaltaako kokeilla jotain. Olen todennut että omani, siis mieli tekee päätöksiä sadasosa sekunnissa mutu tuntumalla. Joku kysyy jotain ja minä vastaan.
Olin samana päivänä kahdessa eri palaverissa. Ensimmäisessä uuden bisnes-kumppanin kanssa, miehen kanssa jonka ideoihin ja näkemyksiin olen täysin hurmaantunut. Yritämme kasata ranskalaisilla viivoilla ajatuksia Unelmatuotannosta ja sen tulevaisuudesta. Istumme muutaman tunnin puhumassa ihan muista asioista ja päätämme että meidän yrityksessä tärkeintä on että on sairaan hauskaa ja että ihmiset tulevat onnelliseksi ja iloiseksi siitä mitä teemme.
Seuraavassa tapaamisessa kohtaan yrityskonsultin joka haastaa minua miettimään tarkan suunnitelman Unelmatuotannolle. Budjetoimaan, analysoimaan....epätoivoinen ääni sisälläni huutaa EI!!! Olen aina elänyt intuitiolla, kuunnellut sydäntäni ja tehnyt rohkeita päätöksiä. Syvällinen harkitseminen jonkun asian suhteen ei vain toimi tässä tapauksessa. Olen kuin leikkivä lapsi joka ryystää pillimehua riippumatossa ja suunnittelee seuravaa kolttosta. Hetken päästä on jäljellä ruttuinen mehutölkki ja riippumatto ammottaa tyhjyyttään. Jossain vilahtaa punainen tukka ja idea on jo toteutettu.
Elämä antaa sille joka uskaltaa ottaa. Ja minä olen päättänyt uskaltaa. Avaan sydämeni ja oveni tuntemattomalle. Olen niin valmis tälle huikealle seikkailulle jota elämäksi kutsutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti