keskiviikkona

Moikka! Tulin vain kertomaan että koen eroahdistusta kirjoittamisesta ja niinpä polkaisin käyntiin uuden blogin. Kirjoittelen sinne ajatuksiani ja kokemuksiani rakkaudesta ja sydäntietoisuudella elämisestä. Olet tervetullut kurkkimaan. Rakkautta päivääsi Maria

                     koodinarakkaus

lauantaina


Huomenna lähden kulkemaan kohti jotain uutta ja vielä tuntematonta,
pakkaan laukun ja tunnen huumaavan vapauden. En tiedä määränpäätä mutta tunnen kutsun uskaltaa päästää irti hetkeksi kaikesta. Tarpeesta tietää, ymmärtää yhtään enempää tulevaisuudesta kuin päivän kerrallaan.
On tullut aika sanoa näkemiin, kiittää ja sanoa sanat: Kiitos kun kuljit matkassani,  kiitos että sain jakaa asioita kanssasi. Tämä blogi on tullut tiensä päähän, intuitio vain kertoo että tulen tulevaisuudessa ilmaisemaan itseäni muita kanavia pitkin. Olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta joka tunsi sisällään liikahduksen jostain tekstistäni.

Unessa enkeli hellästi kosketti, korvaan kuiskasi.
On aika lähteä kulkemaan, jättää kaikki vanha ja uskaltaa.

Mennä vaikka maailman ääriin löytääkseen rakkauden.

Kuunnella sydämen ääntä vaikka se yllyttäisi olemaan rohkea,
jättämään kaiken ja tavoittelemaan tähtiä.

Kiitos matkaseurasta...tie vie eteenpäin.
                                        

keskiviikkona


Kohtaan rautatie asemalla istuessani humalaisen miehen joka istuu viereeni ja uhoaa. Ensin vähän arastelen miehen agressiivista käytöstä mutta katson rohkeasti silmiin, kuuntelen, välitän kuin kenestä tahansa tärkeästä ihmisestä.  Mies poistuu välillä mutta palaa takaisin ja alkaa kertomaan elämäntarinaansa....ensin  oli koti työpaikka perhe. Jotain särkyi, tuli ero ja mies alkoi käyttämään tuskaansa päihteitä, menetti asunnon ja asuu nyt kadulla. Kysyn ottaisiko mies vastaan apua jos sitä hänelle tarjottaisiin, hän alkaa itkemään ja sanoo ettei enää halua elää niin kuin on elänyt. Kerron miten enrgiahoitaminen voisi olla hyvä apu ongelmien kohtaamiseen ja käsittelyyn. Annan nimeni ja puhelin numeroni kirjoitan lappuun vielä enkelin viestin.
Älä koskaan menetä uskoa toivoa ja rakkautta.
Pyydän ottamaan yhteyttä kun on pystynyt vuorokauden olemaan selvinpäin. Mies soittaa jo samana iltana, mulla on puhelin äänettömällä koska olen elokuvissa katsomassa Hilton-dokumenttia syrjäytyneistä nuorista (suosittelen!) jättää viestin vastaajaan ja kertoo että haluaa apua.
Soittelemme seuraavana aamuna ja sovimme tapaavamme illalla rautatie-asemalla. Mies tulee humalassa, pyydän että palataan asiaan kun on selvinpäin. Ensin olen pettynyt mutta sekunnissa ymmärrän, ei ole merkitystä sillä pystynkö auttamaan tavalla jolla kuvittelin. Joskus apua voi olla sitä että vain kohtaa toisen, ihmisenä, välittämättä siitä mitä tämä on valinnut polulleen. Kun lähden mies vielä haluaa sanoa, että kun kirjotit sen enkelin viestin että tiedätkö mitä, sinä olet minun enkelini.

Poltteeni auttaa syrjäytyneitä ihmisiä, etenkin lapsia ja nuoria voimistuu päivä päivältä. Nämä aseman aikuiset miehet ovat usein olleet itse näitä kyseisiä lapsia ja nuoria. Tässä meidän nykyajassa Suomessa on 50 tuhatta syrjäytynyttä nuorta. On monia tahoja jotka yrittävät auttaa, keskusteluapua, tukea elämänhallintaan, ohjausta työelämään vaikka mitä.
Meillä on ammattilaista joka lähtöön hienoja systeemejä, silti tänä päivänä tällä ymmärryksellä ja kokemuksella ei puhuta kehon ja mielen yhteydestä, siitä miten täysin lukossa oleva huonosti voiva ihminen saattaa itse löytää vastauksen tuskaansa sisältään. Vapauttaa kehon tunnelukot ja saada sitä kautta energiaa ja voimaa ottaa taas elämä haltuunsa. Löytää kadoksissa olleen ilon ja onnen sisältään.
Löytää luovuutensa ja tapa purkaa asioita sisältään, ilman päihteitä.
Tiedän etten rikastu työllä jota haluan tehdä, päivastoin elän kaikilla säästöilläni ilman tuloja, onnellisempana kuin koskaan. Riemuitsen jokaisesta joka saa otteen hoitojen kautta elämästään, riemuitsen pienistä askelista tällä polulla kohti jotain uutta ja erilaista tapaa auttaa ihmisiä. Olemme siskoni kanssa nimenneet itsemme katu energiahoitajiksi, tyypeiksi joiden tarkoitus on rikkoa pelottavia myyttejä energiahoitamisen ympäriltä ja tuoda sitä ihmisten tietoisuuteen. Saa tykätä mutta ei oo pakko ;)






sunnuntaina


 Henkinen jalanjälki...

                            (kuvasarja ekompaajalla käynnistä)



Olen miettinyt paljon kulutusta, ekologisuutta, terveysasioita, uskontoja, henkisyyttä, lasten kasvatusta,  ylipäätään kaikkea mikä saa ihmisten tunteet kuumenemaan netin keskustelupalstoilla ja oikeassa elämässä.
Päivän sana taitaa olla syyllistäminen. Äiti joka käy työssä ja vie lapsensa hoitoon saa kotiäidit raivostumaan palstat täyttyvät vihaisista agressiivista lynkkaavista mielipiteistä. On himo kierrättäjä joka kuivattaa vieraiden teepussit pyykkinarulla ei koskaan osta mitään uutta ja turhaa ja paasaa kaikille muille.On uskonnollinen ihminen joka saarnaa synnistä ja pelottelee muita tuomiopäivällä. Yhtä kaikki, mikä tarve meillä on pyhistellä omalla suuntauksellamme ja nähdä kaikki muuta vääränlaisina. Mikä tarve on huudella omaa totuutta rumien vihaisten argumenttien säestämänä. Mikä tarve on tehdä asioista niin mustavalkoisia ja negatiivisia. Me jätämme paljon jalanjälkiä tähän kauniiseen maapalloon. Tähän astisen kokemukseni/ omituisten polkujen ja mutkien kautta olen tullut siihen lopputulokseen (ja tämä on nyt minun mielipiteeni) Että tärkein on henkinen jalanjälki jonka jätämme. Viljelemmekö negatiivisuutta, onko meillä tarve olla aina oikeassa, kettuilla mahdollisimman monelle. Kohdella toisia ala-arvoisempana tai huononpana esim. seksuaalisen/ uskonnollisen suuntauksen takia. Jättää seuraaville sukupolville ahtaita käsityksiä ja mielipiteitä. Jatkaa ikuista sotaa ihmisten välillä mikä on totta ja oikein. Mitä jos me kaikki mahtuisimme sulassa sovussa tänne omituisten juttujemme kanssa, mitä jos me kaikki olisimme väärässä tai oikeassa.
Mun elämäni suurin esikuva on ollut edesmennyt isoisäni, luterilainen pappi joka herätti seikkailullaan hämmennystä muissa ihmisissä. Päätti vielä vanhoilla päivillä erota kirkosta ja vaihtaa seurakuntaa, meni 86-vuotiaana naimisiin, kertoi härskejä vitsejä ja pelleili vakavissa seurakunnan toimituksissa. Kyseenlaisti ja oli sitä mitä oli, muiden pahennuksesta huolimatta. Muistan vieläkin kirjeenvaihtoilmoituksen jolla tavoitti rakkauden vielä vanhoilla päivillään,,,hirnuin ihan hirveästi tekstille ja nimimerkille...köyhät alkää vaivautuko.


keskiviikkona


Elämänilo...se asuu meissä, se on koodi joka on sisäänrakennettu meihin jokaiseen. Tuon koodin aktivoimiseen ei tarvita paljoa, se tulee joskus pienestä oivalluksesta. Heräämisestä siihen mikä on oikeasti tärkeää.
Jokaiselle herääminen on erilainen, tärkeille asioille, sille mikä on juuri sun elämän tarkoitus. Mulle se on ollut henkisyys jollain ihan omalla tavalla, rikkoa totuttuja kaavoja elää pelottomasti ja rohkeasti ja uskaltaa tuoda asioita päivänvaloon siitäkin huolimatta että se ei miellyllytä kaikkia. Tie jolle lähdin ei ole ollut helppo, tämä blogi on vain osatotuus siitä kuka ja millainen olen. Tunnen voimakkaan kutsumuksen silti jatkaa ja kirjoitella omituisia lapsellisia juttujani, ihan siitäkin syystä että en aio enää piilotella tai hävetä erilaisia ajatuksiani tai näkemyksiäni
päinvastoin. Aioin tehdä asioita jotka oikeasti ajavat muutosta, herättää ihmisiä jutuillani ja tehdä sitä mitä sydän sanoo.

 Olen ikäni kammonut monia monia asioita, yksi suuri pelko koskee esillä oloa, kuvaamista kameroita kaikkea esiintymistä.  Pikku hiljaa olen kohdannut pelkojani ja itseasiassa niin syvältä ja kipeästi etten usko että maailmassa on mitään enää mitä pelkäisin. Niinpä kysyttäessä lähdetkö mukaan dokumenttiin joka kertoo heräämisistä, tarinoita ihmisistä jotka ovat kokeneet heräämisen jollekin asialle, vastasin empimättä KYLLÄ!
Myös sielunsiskoni on mukana dokumentissa. Eilen oli kuvauspäivä...nooh meidät tuntien se ei ehkä mennyt ihan niin kuin olivat suunnitelleet. Kyseessä ihania nuoria media-alan opiskelijoita jotka lähtivät täysillä hassutteluumme mukaan. Saattaa olla että lopputulos on hyvin hämmentävää katsottavaa,  energiahoidimme dokumentin tekijöitä, saimme paikoitellen jotain "järkevääkin" sanottua ja muuten vain pidimme hauskaa. Mä niin toivon että se elämänilo ja terve hulluus välittyy meistä kaikille jotka aikanaan dokumenttia katsovat. Mulle kaikkein tärkeintä oli päästä keskustelemaan näiden ihanien nuorten kanssa. Puhumaan sydäntietoisuudella elämisestä, unelmien tärkeydestä ja myös henkisistä asioista. Innostuimme niin paljon tiimimme yhteishengestä että suunnittelimme perustavamme oman tuotantoyhtiön joka tekee outoja erilaisia, hauskoja dokumentteja. Dokumentteja joissa ihmisiä autettaisiin löytämään unelmansa, toteuttamaan joku itselle tärkeä asia.
Katselen jo tiloja tuotantoyhtiölle, ensimmäinen aihehan vois olla miten me kaksi jotka emme ymmärrä mitään tuottamisesta ja dokumentin teosta lähdimme rohkeasti toteuttamaan unelmaamme. Teilaisimme tieltä kaikki vanhat uskomukset siitä etteikö pelkällä luovalla hulluudella ja tahdonvoimalla voi tehdä ihan mitä vain.