maanantaina

Jos haluat seurailla jouluisia touhujani tervetuloa vierailulle tänne
 

lauantaina

Viime päivinä olen päässyt tekemään sitä joka selvästi on mulle ominaisinta, nimittäin elämään
hullunmyllyssä talo täynnä lapsia seassa häiriintynyt koira ja kissa. Eilen leivottiin pullaa kokoonpanolla
Onni 1v 10kk, Lenni 3v. Vauva reilu 2kk Samuli 10v. Emilia 13v. Sofia 13v.... Minä ja siskoni...
Isämme, lasten isoisä tupsahti kylään ja katseli touhuamme kauhistunein ilmein ja huuteli väliin että herranjumala kattokaa
nyt mihin se Onni työntää sitä taikinaa ja plaa plaa...me hullut siskokset vain nauroimme että mitä sitten?
Tää on taikinaterapiaa...koira nautti tilanteesta ja oli innolla mukana syömässä valmista pullaa jonka törkeästi
ryösti pikku-miehen kädestä ja Onni parka sai varmaan traumoja loppuelämäkseen.
Mikä rikkaus ihmiselle
onkaan suuri perhe, ei haittaa vaikka omat lapset kasvavat isoiksi, aina riittää pieniä paapottavia ja onko maailmassa
oikeasti mitään niin tärkeää kuin lapset? Tuntuu että lasten kanssa olosta saa oikeasti paljon enemmän kuin mitä itse antaa.
No joo toki joskus pinna kiristyy näiden otusten kanssa mutta sekin on ihan normaalia...Monilta lapsilta puuttuu
omien vanhempien lisäksi ympäriltä muita rakastavia turvallisia aikuisia joiden kanssa viettää aikaa, isovanhemmuuskin on
kärsinyt jonkinmoisen inflaation tuntuu että ei ole muodikasta viettää aikaa lastenlasten kanssa vaan sama kiire vaivaa
mummuja ja pappojakin. Meillä on ollut perinne näiden siskojen-lasten kanssa että ollaan ikäänkuin "varamummola"
ja näyttää siltä että kolmetoistavuotiaatkin tulevat vielä mielellään meille kyläilemään. Kaksikko nimittäin hiippasi illanpimeydessä
taskulampun kanssa tutkimaan navettaa ja tuli takaisin ilmoittaen että me ajateltiin että siitä navetan yhdestä osasta
tehtäisiin meille oma huone ja oltais sitten siellä aina kun tullaan teille, kummallisesti sydämessä tuntui
muljahdus tämän kuullessani. Vaikka toisen neidin fb.statuksessa luki että syyslomalla keskellä ei mitään on täällä
maalla selvästi mukava olla (;
Ohessa kuvapostaus joka ei liity aiheeseen mitenkään....








maanantaina

Juhlittiin viikonloppuna miehen nelikymppisiä ihan kotosalla. Navettaan oli kokoontunut laaja suku
ja muutamia vanhimpia ystäviä. Tunnelma oli lämmin ja iloinen ja mut täytti syvä kiitollisuus sitä kohtaan
mitä kaikkea meillä on. Koska meillä on kaikkea maallista yllin kyllin päätin antaa puolisolleni lahjan joka ei ole mitään näkyvää
jonka voi tallettaa vain sydämeensä ja joka vaatii minulta rohkeutta ja voimaa. Jostain syystä olen potenut ihan järjetöntä
esiintymiskammoa koko elämäni, se on seissyt usein tielläni ja estänyt monia asioita tapahtumasta...
Siispä tartuin härkää sarvista ja valmistelin miehelleni erittäin henkilökohtaisen puheen ja esitin sen vapisevin
äänin siinä kaikkien edessä. Kyyneleiden vieriessä kuulijoiden poskilla oli itsekin vaikea pitää pokkaa mutta
selvisin kunnialla! Fiilis jälkikäteen oli ihan mieletön, mä tein sen! Voitin kammoni.
Ja suurinta kaikista kehuin puolisoani monen ihmisen kuullen ja kiitin yhteisestä taipaleesta. Uskon
että puhe merkitsi myös miehelleni erittäin paljon ja toivon että jokainen kuulija mietti omaa suhdettaan läheisiinsä, kuinka
usein muistamme kiittää siitä mitä toinen on? Moitteita on helppo jakaa mutta kiitos usein unohtuu...










Ohessa muutama kuva navetasta ja kassi jonka tein villapaidasta jonka joku?
Pesi liian kuumassa vedessä...tuli aika tiukkaan huovutettu kisakireä malli joka ei olisi mahtunut enää
edes pikku lapsen päälle...olikin tarvetta talvisemmalle kassille johon materiaali siis tuli lähes itsestään (;
Posted by Picasa
Eräänä päivänä sain aikaiseksi jotain uskomatonta...tein nimittäin rankan inventaarioon sisustuslehtiin
joita nimittäin ON! Yritän kovasti vastustaa turhaa kulutusta ja onnistun siinä aika hyvin PAITSI!
Mä en voi vastustaa kauniita lehtiä ja kuvia ja saan ihan hirveitä kiksejä selatessani lehtiä ja huokaillessani...
En tiedä olisiko jonkunlainen vieroitushoito tarpeen tähän himoon, että jos joku tuntee hyvän klinikan missä
moista hoitoa saa voi vinkata (;




Psyykkasin itseäni pitkään ja sovin että saat pitää kaikki joululehdet ja lantlivit
ja maalaisunelmat ja pihan ja puutarhat jos luovut kaikista muista...kyyneleet silmissä raahasin kaikki
muut pois ja voitin itseni! JIHUU! Mä en ole ihan toivoton...



Näkyy noita joululehtiä siunaantuneen kuten pinosta näkyy...aloitan niiden selailun jo suunnilleen
loppukesästä ja päätän että tänä vuonna mä toteutan kaikki ihanat reseptit ja askartelut ja jutut...
Tunnustan muiden riippuvaisuuksien lisäksi olen jouluhullu ja aiheutan kaikille joulunvihaajille
harmaita hiuksia touhuamisellani. Kuten tyttärelleni joka valaisi inhoavansa joulua ja mun ällöttävää
innostusta ja hoilotusta. Vastasin että jos se on pahin trauma mitä mä äitinä olen sulle aiheuttanut
mä en ehkä ollutkaan niin huono äiti?





Tilda kirjat kuuluu myös jouluun....eräänä vuonna rehentelin siskolleni että
tänä vuonna mä teen kaikille lapsille omat tildat! Siskoni jolla on vissiin likainen mielikuvitus
kuuli että sanoin jotain samantapaista joka alkaa d:llä ja on hivenen muuhun käyttöön ja oli
ihan huuli pyöreänä että MITKÄ? No ei siitä sen enempää---



Kummallisen tarinan kummalliseen loppuun pläjäytän kuvan tuliaisista jotka rakas mieheni
toi tallinnasta! Aika räyheet saunalakit ja molemmille omat. Tekis mieli testata myös lähikaupassa?
Että tulisko ilosempiä ilmeitä ympäriltä tai peräti hymy jonkun huulille (:
Posted by Picasa

keskiviikkona

Varoitus! Nyt tulee kovaa tekstiä mä nimittäin olen saanut niin tarpeekseni
nykymaailman menosta ja arvoista. Mä oon enemmässä määrin tullut siihen
tulokseen että tätä palloa pyörittävät mädät virkamiehet, lääketeollisuus, ruokateollisuus ja media.
Tahot jotka aivopesevät ihmiset puolelleen julkaisemalla kaikenmaailman tutkimuksia ja juttuja joita ihmiset uskovat
pyhinä koska luotettavat virkamiehet näin sanovat. Jonain päivänä kaikki vielä paljastuu ja sitten
ihmetellään että miten näin on voitu toimia. Kaikki paikat ovat tulvillaan tietoa ja me pienet viattomat
ihmiset poimimme tiedon murun sieltä täältä ja hämmennymme itsekkin mikä on totta ja mihin voi luottaa.
Ainoa taho johon voi luottaa on oma sisin, opetella kuuntelemaan mitä se sanoo ja toimia sen mukaan.
Tää aika on jotenkin kummallinen, tuntuu että katselee hämmentyneenä huonosti kirjoitettua näytelmää jonka käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset ovat epäuskottavia ja odottaa vain milloin koko juttu levähtää käsiin ja nauretaan yhdessä että
olipa falskia puuhaa. Mä jatkan sinnikäästi tätä yhden naisen vastarintaliikettä paremman
maailman puolesta ja toivon että mahdollisimman moni rupeaisi kyseenalaistamaan näitä edellä mainuttuja tahoja ja
ajattelemaan omilla aivoillaan. Kiitos kyllä helpotti (;


Ja koska maailma on mätä jä ällöttävä paikka haen ympärilleni kauneutta
ja yritän säilyttää uskoni siihen. Laitoin makuuhuoneeseen kaunistumispöydän
itselleni, siinä päivä lähtee mukavasti käyntiin (;



"uusi" puulaatikko löytyi vanhasta mökistä josta ostimme kaikenlaista
upeaa vanhaa tavaraa. Maailma muuttui kertaheitolla paljon paremmaksi!



Kirpparilta vanhoja leivinliinoja joista meinasi tehdä salusiineja keittiöön...



Kirppikseltä vanha lakana jonka pitsi ja kirjailu saivat melkein kyyneliin, miten
voi olla jotain näin kaunista. Lämpöä valoa rakkautta ja kauneutta meidän jokaisen päivään
uskotaan yhdessä että tulevaisuus on toivoa täynnä ja vanhat huonot arvot joutavat romukoppaan!
Posted by Picasa

maanantaina

Enää ihan muutama työpäivä jäljellä ja nekin verkkaiseen tahtiin siellä täällä.
Tuntuu ihan käsittämättömältä että yhtäkkiä on aikaa tehdä käsitöitä, lukea,
harrastaa, tavata ystäviä...haaveilla...tylsistyä...
Ikuinen juoksi aikaa vastaan on hetkeksi voitettu. Keho hakee luonnollista rytmiä ilman
herätyskelloa...kummallista kyllä luontainen heräämisaikani on kuusi aamulla,
ihan sama mihin aikaan menen nukkumaan. Ajatuksetkin jotenkin selkiintyvät kun
pää saa olla hetken rauhassa. Tyhjennän kaappeja turhasta tavarasta ja touhuilen kaikkea pientä
ilman kiirettä. Mä niin soisin tämän saman ihan jokaiselle! Ei elämän tarvitse olla niin hektistä ja työ-orientoinutta.
Tärkeintä itseasiassa on elämässä perhe ja muut ihmissuhteet, niille pitäisi löytyä aikaa ja tilaa.
Nautitaan elämästä ja tehdään pienillä valinnoilla arjesta kiireettömämpää. Aurinkoa ja levollisuuutta
teidän kaikkien ihanien päivään mummolan hörhöilijältä (:





Posted by Picasa