keskiviikkona



En mä teistä muista tiedä mitä te siellä tällä hetkellä puuhaatte mutta jos haluatte tietää mitä mä puuhaan tässä on kuva vihje...maalaan kylppärissä (kylläkin vesiohenteisella) spraymaalilla siipiä keltaiseksi...yritän saada noi mustat pilkut piiloon kun ne ei sovi mun asuun...älkää säikähtäkö vaikka mä vähän liitelenkin niin en aio (ainakaan vielä) lennellä näillä missään yleisellä paikalla vaan siskon 40v. synttäreillä joissa on pukeutumisteemana satu ja fantasia....ajattelin kevyesti olla päivänsäde...you nou keltainen aurinkomekko siivet selässä ja jotain muuta hauskaa...enää ei puutu kuin menninkäinen, yritin ehdottaa vanhemmalle neideistäni kun mietti miksi pukeutua että mä oon ihana päivänsäde niin oo sä menninkäinen...ilme oli näkemisen arvoinen...ei innostunut? Kummallista toi nykynuoriso...? Ja hei MÄ NÄEN!!!!!!!!!

tiistaina


 Mun päivät soljuvat hyvin rauhallisessa tahdissa ja tärkeintä niissä on ollut hiljentyminen omaan itseensä. Se tunne kun kaaos sisällä alkaa pikkuhiljaa poistumaan ja sinne on muodostunut uusi tyhjä tila on ihan mahtava. Nyt vasta ymmärrän että näinhän sen pitää mennä...ei voi täyttyä uudella jos ei ensin tyhjennä kaikkea vanhaa pois. Irtipäästäminen kaikesta tutusta ja turvallisesta on pelottavaa, kun on elänyt tietyn kaavan mukaan niin pitkään. Luulen että moni ihminen muuttaisi elämäänsä jos vain pysähtyisi kuntelemaan omia tarpeita ja toiveitaan. Oman sisäisen äänensä vaimentaminen on paljon helpompaa kuin sen kuunteleminen. Tein eilen jotain jota olen halunnut tehdä jo tosi kauan mutten ole rohjennut...Kävin nimittäin näönkorjausleikkauksessa...sain lasit varmaan jo ala-asteella ja vihasin niitä ensi hetkestä. Mulla oli jotenkin sellainen tunne että mua estetään näkemästä kunnolla. Olisin vielä pärjännyt jotenkin lasien kanssa jos olisin pystynyt pitämään enemmän piilolinssejä, mutta ne eivät oikein sopineet mun silmille. Niimpä sitten eilen toteutin unelmani ja tein sen. Nyt mä olen NIIN onnessani. Vau ihan mieletöntä MÄ NÄEN!!!!
Vitsailin lapselleni että seuraavaksi sitten botoxia (vitsi vitsi) Mutta pointti on se että miksi emme toteuta rohkeasti asioita joista unelmoimme? Meille opetetaan että ei ole sopivaa toivoa itselleen esim. kuuta taivaalta että pitää tyytyä siihen mitä annetaan. Ja paskat! Me saamme tavoitella ja toivoa ihan kaikkea mitä koemme tarvitsevamme, loppujen lopuksi maailmassa on ihan tarpeeksi kaikkea meille kaikille. Ehkä asiat vaan pitäisi jakautua hieman tasaisemmin. Lopettaa tämä ällöttävä riistotalous ja muuttaa maailma oikeudenmukaiseksi ja ymmärtää että tärkeintä ei ole tylsä byrokratia viidakko vaan me ihmiset! Mulle on aina ollut ihan käsittämättömän vaikeaa ymmärtää miksi toisilla on rahaa ihan yli omien tarpeiden ja miksi toiset laskevat joka penninsä ja yrittävät jotenkin pysyä hengissä...eikö se ole sellainen ihan tavallinen kone joka painaa sitä rahaa että miksi sitä ei voi painaa jokaiselle yhtä paljon? Ehkä mun tulevaisuus olisikin politiikassa kun en ymmärrä miten yksinkertaisista asioista on saatu niin hemmetin vaikeita?

ps. sain mä yhden mekon ommeltua männä päivänä...

maanantaina

Unelmia haaveita suunnitelmia...osa mones...

 Takana ensimmäinen viikonloppu energiahoidon kurssia ja uskomaton fiilis...sitä kuvittelee hakevansa työkaluja muiden auttamiseen mutta kummallisesti tekeekin entistä syvempää matkaa itseensä, omiin kipuihinsa ja todelliseen olemukseensa. Aukeaa ihan uskomattomia lukkoja ja oivalluksia itsestään ja omista toiminta/ajattelu tavoista ja malleista. Näin vapaalta hengittää ei ole tuntunut sitten lapsuuden. Mihin hukkaamme matkan varrella sen ihanan herkän sisäisen lapsen jota pitäisi rakastaa ja kuunnella, mihin hukkaamme ne luonnolliset kyvyt joita meillä jokaisella on, mihin hukkaamme kaikki ne muistot ja vastaukset jotka löydämme sisältämme. Mitä enemmän maailma ympärillä "kehittyy" sitä vaikeampi on löytää niitä omia pisteitään ja kuunnella omaa sisäistä viisauttaan. Etsimme ulkopuolelta "gurua" valaistunutta olentoa joka kertoo meille mitä meidän pitäisi tehdä, itsekin hain vastauksia kuumeisesti...mikä on elämäntehtäväni...miten tulisin vielä onnellisemmaksi...mikä on kaiken tarkoitus?
Koin suuren oivalluksen siitä että ensisijaisesti on tärkeintä auttaa ensin itseään, eheytyä ja sitä kautta mahdollisesti muitakin ja ilmeisesti kyvyillä joita et koskaan olisi kuvitellut omaavasi tai käyttäväsi...
Näen omalla matkallani selkeitä toiveita joita haluaisin toteuttaa...
Vahvimpana juuri tällä hetkellä on kaipuu matkustaa Maya-intiaanien asuinsijoille imeä itseensä jotain ikivanhaa uskomatonta historiaa ja kulttuuria jotain mitä en itsekään ymmärrä...tehdä eräänlainen pyhiinvellusmatka...ei puutu kuin rahat ja matkakumppani että jos tunnet kutsun tervetuloa mukaan (;