keskiviikkona

Veikko Lavi - Ota löysin rantein.wmv



Loistava biisi!

Nyt on tainnut iskeä kevätlamaannus tähän tätiin tai sit musta on tullut vanha...mä en saa mitään järkevää aikaiseksi mun aika kuluu haaveiluun ja rauhoittumiseen. Tuntuu että kaikilla on hirveä draivi sisustaa ja touhuta...mä en saa edes pyykkejä kaappeihin, Mietin kaikkia kummallisia asioita... Kuten että miksi pitäisi uudistaa tai sisustaa kun meillähän on jo kivan näköistä. Tai onko tää blogin pito ihan järkevää kun tulee paineita saada jotain aikaiseksi että voi sitte kuvailla ja esitellä tuotoksiaan. Tai esitellä ostoksiaan jotta muut voi huokailla että IHANA! mäkin haluan tuollaisen...tuntuu että blogimaailma on tulvillaan just tota ja mua on ruvennut tökkimään ja pahasti. Haluaisin saada ihmiset havahtumaan sille miten pinnallista kaikki on... ja mun blogi on täyttänyt tehtävänsä jos onnistun itse erottumaan joukosta ja saan edes jonkun funtsaamaan näitä asioita. Milloin joku alkaa kirjoittaa blogia maailman laiskin emäntä tai epätyylikäs- sotkuinen kämppä tai että miten sisustaa kun ei ole tyylitajua. Olisko piristävää lukea tumpelon käsityöblogia että pieleen meni taas? Tai piristääkö jos kerron että en sitten onnistunut idätyksessäkään...vedin eilen limaiset p. hajuiset siemenet vessanpöntöstä alas kun en kestänyt enää sitä hajua...mitäköhän musta tulee isona ei ainakaan leipuria, idättäjää eikä virkkaajaa mutta ei muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa. On tervettä epäonnistua ja monta kertaa muutenhan onnistuminen ei tuntuisi miltään. Kuvassa olevat tekstit päätyvät ehkä joskus vaikka tyynynpäällisiin kunhan tää sisustus-ahdistus helpottaa. t.mummolan kapinoiva bloggaaja ps. pitäis varmaan muuttaa profiiliin tarinoita touhutädistä joka tuhoaa kaiken mihin koskee on laiska ja saamaton ja epätasapainoinen

maanantaina




Tänään nautin koko päivän nuoremman tyttöni seurasta ja tutustutin häntä kirpputorien ihmeelliseen maailmaan...kyllä on hieno fiilis kuljeskella aikuisen jälkikasvunsa kanssa ja hämmästellä että minustako on lähtöisin noin ihana ja kaunis nuori nainen. Elämä ei kaikille nuorille ole aina kovin helppoa, tuntuu että on aina se joukko joka "putoaa" kyydistä jotka ei tahdo löytää paikkaansa tässä kummallisessa maailmassa. Ymmärrän ihan hirveän hyvin näitä putoajia kun itsellä on ollut vaikea ja rankka murros-ikä ja oman paikkansa löytäminen on ollut myös työn ja tuskan takana. Ja jos nyky-nuorisoa paheksutaan ja ihmetellään huoletonta asennetta tulevaisuudesta en yhtään ihmettele sitä kun kuuntelee uutisointia maailman pelottavista tapahtumista. Tuntuu varmasti että mitä väliä millään on kun tää pallo varmaan räjähtää kohta taivaantuuliin. Huomaa että nuoret tarvitsevat paljon tukea vielä kotoa pois muuton jälkeenkin oltiin mm. yhdessä ruoka-kaupassa ja mietittiin minkälaisia asioita pitää ottaa huomioon että säästää mahdollisimman paljon. Ei ole ihan helppoa näillä suht hyvään elintasoon tottuneilla lapsilla kituuttaa pienellä rahalla ja ymmärtää että pienillä valinnoilla raha riittää paljon pidempään. Parasta mitä voi lapselleen antaa on opettaa näitä asioita jo pienestä pitäen, kun teemme asioita liian paljon lasten puolesta teemme hirveän karhunpalveluksen lapselle. No meikäläinen oppi myös kantapään kautta noita asioita aikoinaan...menin suoraan töihin peruskoulun jälkeen kun opiskelu ei maistanut ja olin ihan hurmiossa suurista tuloistani. Palkkapäivän jälkeen oli n. viikko sairaan hauskaa sitten rahat loppuivatkin....ajelin mm. taxilla kun en jaksanut kävellä...

lauantaina


Omituista höpinää


Oon sinnikkäästi jatkanut omituisia ja kuullemma pahanhajuisia
puuhiani...harjoittelen siis idätystä josta olen kovin ylpeä...
Isäntä ihmetteli keittiöön tullessaan että miksi täällä haisee ihan
paskalta, onkohan viemärissä jotain vikaa...yhdessä haisteltiin ja etsittiin
käryn aiheuttajaa...ei löytynyt. Seuraavana päivänä mies ihmetteli taas
käryä jolloin kävi nuuhkaisemassa mun idätysastiaan ja totesi ne on nää
sun simenet jotka haisee...vaikuttaa lupaavalta





Kävin kaverin järjestämällä kotikirpparilla (loistava idea) ja
löysin kivan vähän käytetyn takin. Pitäis itse järjestää samanlainen
ja laittaa vaatetta jota ei käytä kylmästi eteenpäin.
Oonkin ajatellut järjestää keväämmällä kotikirppiksen jossa myydään
myös sisutustavaraa, ehkä huonekaluja ja parista vanhasta ovestakin
voisin luopua...niitä taitaa olla varastossa aikamoinen määrä .

Uskomatonta mutta en ole koskaan elämässäni virkannut ja yritän
täällä opetella jaloa taitoa. On tainnut tytöllä olla
käsityötunneilla olla tärkeämpää tekemistä ainakin ylä-asteella...josta ei
sen enempää kannatakkaan mainita. Voin vain vihjata että kässän ja monen
muunkin aineen opettajilla varmaan vieläkin nousee tukka pystyyn allekirjoittaneesta...
Mutta olen onneksi vanhemmiten viisastunut? ja opettelen nyt niitä asioita joihin
jäi aukkoja. Oon kuvitellut olevani suht näppärä käsitöissä mutta yhdistelmä minä
virkkuukoukku ja lanka on käsittämätön, miten voi olla niin kömpelö.
Pakko myöntää taidan ennemmin tarttua aika moneen muuhun hommaan
kuin virkkaamiseen niin pitkä ei munkaan pinnani ole!


Posted by Picasa

keskiviikkona



Sain ystävältäni Kirsiltä kangaspaloja joista
yritän kehitellä jotain...tässä ensimmäinen
tuotos: Kesäksi iloinen hippikassi! Tää olalla mä sitten
poljen pyörällä pitkin maalaisteitä...tai no ainakin yhden
kerran kuten viime kesänä...hihiii...kesä tule jo!
Oltiin muuten tänään info-tilaisuudessa sijaisvanhemmuudesta ja
harkitaan pride-koulutusta...APUA! Saa nähdä riitääkö rahkeet...
Olis kyllä mahtavaa unohtaa omat tyhjänpäiväiset kotkotukset ja
tehdä oikeasti jotain millä on merkitystä!
Lisäksi vinkki uudesta ihanasta blogista johon pääset tästä
Posted by Picasa

tiistaina




Vapaa-päivänä kulutin aikaani koluamalla kirpputoreja...sanoisin
että meidän älytön kulutushysteria on aika hyvin näkyvissä siellä...
myynnissä on selvästi tosi vähänkäytettyjä tavaroita ja vaatteita
ja halvalla. Ostin monta ihan uuden näköistä vaatetta 50centtiä-2€ hintahaarukalla.
Ei oo enää mitään järkeä ostaa kaupasta kun kirpparit pursuaa hyvänlaatuista
tavaraa ja mun mielestä on tosi järkevää laittaa itselle sopimaton tavara kiertoon
pienillä hinnoilla, silloin kauppa käy ja ei tarvitse raahata niitä samoja tavaroita takaisin jotka
suurella vaivalla vei sinne hinnoitteli jne.
Löysin myös ihanan vanhan limu-pullon, kasan lehtiä keittokirjoja.

Lisäksi vietin varmaan tunnin plantagenissä siemen-hyllyn edessä suunnittellen mitä
kaikkea aioin ensi kesänä kasvatella upealla kasvimaallani (Valmiiksi jo vähän naurattaa)
Mun viherpeukalo on nimittäin niin keskellä kämmentä kuin voi olla ja kun en viime kesänä
tappanut kesäkukkiani samantien kuvittelen olevani suuri puutarhuri ja haukkaan taas
aika ison palan...systerikin totesi loppukesästä kun näki että mun kukat oli vielä hengissä...
oho! Mitä sun kukille on tapahtunut. Eli toivoton kasvien tappaja aloittaa vaatimattomasti
kasvattelemaan basilikaa, erilaisia salaatteja, tomaattia, sipulia, rucolaa, krassia...
Saa nähdä kuin käy...

Posted by Picasa

sunnuntaina

Ainiin heittäisin haasteen eteenpäin teille jotka luette näitä mun pimeitä juttuja...olisipa kiva kuulla minkälaisia vastauksia tulee? Vastaajien kesken arvotaan jotain kivaa (:




Pepi mummunhuushollista nakkasi eteeni haasteen vastata kysymyksiin:
KUKA? MITÄ? MISSÄ? MILLOIN? MITÄ MIELESSÄ NYT?

Ajattelin kuitata haasteen seuravan postaukseni avulla...
MINÄ
Joka teen kaiken aina vaikeimman kautta haluan kehittää omaa
itsehillintääni ja suhtautumis tapaani asioihin keksin tässä joku aika sitten
oivan projektin...
MITÄ
Sain rakkaaltani joululahjaksi mestari-leipurin leipäkirjan josta päätin vaatimattomasti
aloittaa vissiin haasteellisemmasta päästä
Leivon hapanjuureen tehtyä leipää nyt kolmatta viikkoa...
MISSÄ
No tuolla meidän mummulan keittiössä ylipienellä yleiskoneellani...
MILLOIN
No niinpä! Mun työssäkäyntini haittaa pahasti tätä uutta harrastustani
täytyy harkita uraa kotileipurina että ehdin viettää aikaani taikinan kanssa...
MITÄ MIELESSÄ NYT
No aika hiljaista... naurattaa lähinnä ihan sairaasti...
Kun sitten vihdoin löysin aikaa että ehdin leipomaan leipää taikina möykky
oli pahasti homeen peitossa...kuten voitte oheisesta kuvasta itse todeta.
Tarinan opetus: Tulipahan kokeiltua, kaikesta ei aina selviä voittajana mutta
sen takia ei kannata menettää hermojaan...aina tulee uusia haasteita ja kun
rohkesti uskaltaa jonain päivänä onnistuu. Sekä tulipahan tuettua paikallisen
myllyn toimintaa käyttämällä kalliita luomujauhoja jotka lähden nyt nakkaamaan
roskiin. Hyvästi leipäni mä en koskaan unohda sua....

Posted by Picasa

torstaina

Henkistä kasvua


Kärsivällisyyttä etsimässä Ikeassa... tarvitsemme töihin uusia kalusteita
ja lähdin tänään reippaana tyttönä suorittamaan tehtävää...
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin sopiviin kalusteisiin raapustin ostotiedot
ylös ja lähdin etsimään painajaismaisesta hyllyhulluudesta kalusteitani.
Tuloksella kaikki valitsemani loppuunmyyty. Että ajelin kotiin parin kynttilän
ja muovilaatikon kanssa...en hermostunut yhtään mun mielestä tää on suuri
osoitus että mun pinna on venynyt ja kärsivällisyyttä löytyy...


Lisäksi koira nyhti matosta aikas monta solmua hampaillaan enkä
hermostunut! Rapsutin vaan koiraa ja sanoin että sehän on vaan yks matto
ja ei edes maksanut paljon. Että kohta mä pystyn vaikka mihin!
Posted by Picasa

maanantaina


odottavan aika on tosi pitkä...





Leivän leivontaa osa 2. ja ties kuinka monta lisää ennenkuin sitä
oikeasti leivotaan. Nyt alkaa pinna palaa! Mulla on viharakkaus-suhde
hemmetin leipäjuureen...aloin eilen innolla leipomaan essu päälle ja kamat
esiin. Sitten alan (miksi en etukäteen?) lukea kirjasta ohjetta :otetaan 200g "isäntää"
ja siihen lisätään vettä ja jauhoa ja taas laitetaan uuniin 5-6 tunniksi uuniin
jolloin vasta juuri on valmis ...mä en oikeesti enää
jaksa. Miten tää voi olla näin pikä prosessi. Tän leivän kappalehinnaksi kalliine jauhoineen,
melkein 6päivän uunin päällä pitämisen lisäksi ja kasvavan ärsytyksen jälkeen tulee
varmaan 10€ . Eli sitä syödään kyllä sellaisella hartaudella kun se joskun juhannnuksen aikaan
on vihdoin valmis. Voi olla että ensi kerralla ostan leipäni kaupasta ja ummistan silmäni
niiden lisä-aineille voihan olla että ne auttaa myös meitä säilymään pidempään käyttökelpoisena
kuka tietää?
Posted by Picasa

sunnuntaina


Tädin vauhtikaksikko


Vietin aikaani viikonloppuna laatuseurassa, tämä herrakaksikko kävi pistämässä
mummolan ja tädin uuteen uskoon....että on nopeita nämä kaksi, mulla oli
ruusunpunainen kuva yhteisestä ajasta.
Punaposkiset puuhakkaat lapset herttaisesti laittavat tädin kanssa ruokaa
ja pannukakkua...ensimmäinen takaisku oli kuvassa näkyvä rauta jolla nostetaan
keittiön lattiassa oleva luukku...Pienet taitavat sormet olivat jättäneet sen somasti pystyyn ja
arvatkaa miltä tuntui kun otin ruoka ja leipomistarpeita esille ja potkaisin varpaani siihen...
Käänsin ihan hetkeksi selkäni jolloin Lenni 2,5v. oli kiivennyt tuolin kanssa hämmentämään
pannukakkutaikinaa, toisessa kädessä kanamuna jota yritti rikkoa pöytään...Samaan aikaan
Onni 1v. oli keittiön ruokakomerosta löytänyt lasipullon joka kädessään juoksi mua karkuun...



Ruoaksi tämä terveysintoilija-täti tarjosi lapsille nakkeja ja ranskalaisia...
(tosin nakit olivat lisä-aineettomia poro-nakkeja) jotka upposivat yllättävän hyvin
kaksikkoon...päälle pannukakkua ja jäätelöä voi jee mikä sotku...Onni tietysti syö ite
ja suurin osa ruoasta oli jossain ihan muualla kuin suussa. Vaihdoin sitten puhtaan paidan
herralle sattuneesta syystä. Kaivelin vara-vaatteita ja yritin hahmottaa kummat on kumman
näytti niin samankokoisilta. Puin yhden paidoista johon Lenni järkyttyneenä sihautti anteessh,
se on Nennin paita...en muista koskaan kenenkään pikku-ipanan käyttäneen yhtä ahkerasti sanaa
anteeksi jonka Lenni on keksinyt ujuttaa joka väliin...on muuten aika hauskan kuuloista(:
Puolisen tuntia yritin kaksikkoa nukutella kunnes Onni oksensi varmaan kaiken syömänsä nakki-pannukakku
sotkun sänkyyn ja eikun lakanan vaihtoon ja uusi nukutus-rumba...tää on parasta henkistä kasvua mitä
ihminen voi elämänsä aikana saada. Laittaa elämän arvo-järjestyksen ihan uusiksi. Vanhemmuuden tärkein opetus on
että et sä mitään lapsia kasvata. Ne kasvattaa sua! Oppii arvostamaan ihan pieniä juttuja kuten hetki kaksin
puolisonsa kanssa ja elämä hymyilee taas (:
Posted by Picasa

torstaina


Paikallislehdessä oli tänään juttu 101v. täyttävastä
leidistä joka asuu yksin omakotitalossa...Pitkän iän
salaisuudeksi mainitsi kysyttäessä terveet elämäntavat
ei alkoholia (viimeksi juonut 50v.sitten yhden oluen ja rupesi pyörryttämään)
Voita, täysmaitoa paljon ruisleipää. Sitä hän surkutteli että nykyihmiset ovat
niin kiireisiä, ei poiketa enää kylään niin kuin ennenvanhaan...

Väitän että meistä tän päivän ihmisistä
kaiken maailman superfoodeinemme ja upeine tavaroinemme ei kukaan
ei elä yhtä pitkään noin terveenä. Meidät sairastuttaa nimittäin just se että meillä
on ainainen kiire juosta paikasta a paikkaan b. ,Hankkia lisää tavaraa tai vaatetta
tai muuta omaisuutta vaikka kaikkea on jo röykkiöittäin. Mä oon keksinyt itselleni
uudenlaisen ajattelutavan kun tuntuu että nää arkiset asiat kaatuu niskaan ja
pienet asiat harmittaa. Mä koitan kuvitella itseni tilanteeseen kun olen jo kuollut ja
mulle ikäänkuin näytetään filmiä mun elämästä...mitä mä jäisin kaipaamaan?
Harmittelisinko että vitsi kun elis ehtinyt juosta enemmän ostoksilla tai harrastaa,
tai tehdä töitä? Vai miltä tuntuisi kun rakkaat läheiset vilahtelis kuvissa,että olisi
pitänyt sittenkin vaan viettää enemmän aikaa yhdessä vaikka oli aina kiire. Nauttia
elämästä. On muuten aika tehokas keino kyllä menettää pienet asiat merkityksensä.
Loppuun vielä kyseisen ikä-ihmisen haastattelusta (oli muuten kuvakin ja ei näyttänyt
ikäiseltään tämä siloposki) Hän sanoi että älkää eläkö näin vanhaksi pienistäkin
asioista tulee kamalan vaikeita ja ikätoverit ovat tosi laiskoja (;
Posted by Picasa

tiistaina



Viimeisten lomapäivien puuhailuja


Viimeiset hetket ennen paluuta arkeen olen pyhittänyt asioille
joita ei jaksa/ ehdi tehdä työpäivien jälkeen....
Uudistanut vanhoja vaatteita käyttökelpoiseksi kuten tämän
kittanaksi pesuissa kutistuneen neulepuseron jonka
lyhensin ja avasin edestä ja sain siitä käyttökelpoisen
neuleboleron...



Saanut kauan sitten ostamistani puuhelmistä aikaiseksi mun
makuun tosi makeita rajuja koruja (jonkun muun makuun varmaan hirveitä...)
Päälle violettia vaatetta ja tälläinen koru niin saa taas hyviä
hetkiä muiden hätkäyttymisessä...

Oon jo pikään miettinyt että haluan kokeilla idättämistä
ja tehdä tuorepuuroa tai jotain muuta mielenkiintoista...


Tässä vlmistuu vielä vehnäjuuri leipää varten...on muuten aikamoinen
prosessi...laitan reseptin jakoon se on Jan Hedhin mestarileipurin leipäkirjasta:
1-3pvä
100g (1dl) vettä
200g ruis-tai vehnäjauhoja
100g raastettua omenaa
1. Sekoita 35-asteinen vesi sekä jauhot ja omenaraaste keskenään kulhossa
Kaada seos 2litran vetoiseen kannelliseen lasitölkkiin
2. Pane tölkki kolmeksi päiväksi lämpimään paikkaan. Paras lämpötila on 26-30
astetta. Säilytä tölkkiä esimerkiksi uunissa suljetun uuninluukun takana ellei kotoa
löydy muuta noin lämmintä paikkaa. Jouduta käymistä sekoittamalla juurta kauhalla
pari kertaa päivässä.
4.päivä
Kaavi juuri suureen astiaan. Lisää 200g jauhoja ja 200g 35-asteista vettä. Sekoita
huolellisesti kauhalla ja anna seistä vielä vuorokausi lämmössä kuten aikaisemmin.
5.päivä
Juuri on nyt valmis. Säilytä sitä jääkaapissa käyttöön asti.

Että semmoinen pikkuprojekti ja tän jälkeen vasta aletaan leipomaan sitä leipää...
Tää tekee hyvää tälläiselle hosu-petterille joka haluaa että kaikki asiat pitää tapahtua
heti...kasvattaa luonetta....ajatella että mä oon tiukassa symbioosissa leivänjuuren
kanssa sille pitää varmaan myös jutella ja laulaa...kaikki ok niin kauan kun sitä ei
tarvitse öisin syöttää eikä se tule tulavaisuudessa vaatimaan viikkorahaa ja syyttämään
mua huonosta kasvatuksesta (;
Posted by Picasa

maanantaina


Oon aikamoinen sulovilen, ostan kaikkea periaatteella kun se oli
niin halpa...toisaalta elämäni olisi kovin tapahtumaköyhää ilman
näitä mahtavia löytöjä...kuten esimerkiksi tätä mattoa...


Etsin olohuoneen mattoa pitkään, halusin vähän persoonallisemman
josta en tietenkään ollut valmis liikoja pulittamaan...kuinka ollakkaan
löysin tämän ihanuuden varmaan -70% alennuksella...ajattelin mielessäni
tehneeni valtavan löydön jonka uskomattomat mahdollisuudet ovat pikkuhiljaa
paljastuneet minulle


Matto "elää" jatkuvaa muutosta...sen kauniit solmut muuttavat
muotoaan kiihtyvässä tahdissa...ensimmäisenä maton hauskuudesta
pääsi nauttimaan kylässä ollut pikkutyttö joka nuken leikkilusikalla kaivamalla
keksi etttä kun solmusta ottaa kiinni se venyy mukavan pitkäksi...
Olen itse henkilökohtaisesti kokenut, kun solmu on riittävän pitkä siihen jää paljain jaloin esim. varpaasta
kiinni ja on jännittävää seurata kuinka vauhti pysähtyy kun solmu ei enää jousta...
Voin myös ylläpitää leikkaustaitojani tasoittamalla maton sivuilta purkautuvia
pitkiä hapsuja. Alla olevassa kuvassa leikkausaldoa, kyllä näkee kättensä jäljen
välittömästi...

Entäs sitten tämä viaton pikkuinen...onko hauskempaa leikkiä
kuin roikkua hampailla solmuissa kiinni ja vetää niitä? Myös
kissa nauttii suunnattomasti tapellessaan solmu-vihollisten kanssa.


Tämä harrastus on lähes ilmainen suosittelen lämpimästi!
Aloittaminen ei ole vaikeaa ostat vaan kaikkea sairaan halvalla
mutta usein, jos joku on kiinnostunut mulla on sisäpiirin tietoa
hyvistä ostos-paikoista...

Posted by Picasa

lauantaina

Terveisiä kauniista Prahasta!

Lähettiin sitten tiistai aamuna reissuun. Näin mielessäni upean matkareportaasin jonka
postaan teille Prahasta upeiden kuvien kera...mutta kuinkas kävikään huono-muistiselle
hömpälle: UNOHDIN KAMERAN KOTIIN...
Joudun siis kertomaan reissusta vähän suppeammin. Sää oli mukavan keväinen 
ja kaupunki näytti ihanalta. En olis uskonut kuinka paljon sikäläisissä ihmisissä voi
herättää huomiota yhdet kengät; Nimittäin mun hienon pinkit saappaat sai lähes liikenne-ruuhkia aikaiseksi, ihmiset suorastaan tuijotti mua säälivän näköisenä, kaikilla oli mustat tai harmaat tai ruskeat kengät...Mistähän toi tyylitajuton moukka on tullut ne varmaan mietti
itsekseen...isäntäkin kommentoi että vitsi noi kaikki tuijottaa sun kenkiä...
Mun kiinnnostuksen kohteet voi tuntua monesta kummalliselta...vieri vieressä luxus-putiikkeja ja mua kiinnosti eniten erilaiset kirkot. Ihan uskomattoman kauniita paikkoja
kävin myös juutalaisessa museossa.
Suretti kun käppäiltiin hienolla
ostos-kadulla ja kerjäläinen polvillaan kerjäsi rahaa ökyliikkeen edessä jossa käsilaukku maksaa varmaan monta tonnia. Samaan aikaan
parkissa näkyy kullattu audi (HALOO) Kuinka joku voi haluta ajaa sellaisella? Sain taas ostos-ällötyksen ilmeisesti viime viikon
hetkellinen ostohuuma oli onneksi ohimenevää. Meidän matkaharrastukset on muutenkin
vähintään kummallisia...Kahvi ja ruokapaikat valitaan periaatteella ei noin hienoon eikö löytyis joku aidompi paikallisempi. Ajetaan onnessaan metrolla edes takaisin ja hypätään jollain oudolla pysäkillä ja vitsaillaan että nyt tultiin paikalliseen Itäkeskukseen tai Korsoon..Nukkumaan mennään siinä 9aikaan illalla ja mä luin viisi kirjaa ja ostin onnellisena evääksi luomupähkinöitä ja taateleita luomuomenia luomujogurttia...mies vieressä rouskutti shipsejä, suolapähkinöitä joi cokista....että näin meillä