Sydämen polku

Tänään nautin koko päivän nuoremman tyttöni seurasta ja tutustutin häntä kirpputorien ihmeelliseen maailmaan...kyllä on hieno fiilis kuljeskella aikuisen jälkikasvunsa kanssa ja hämmästellä että minustako on lähtöisin noin ihana ja kaunis nuori nainen. Elämä ei kaikille nuorille ole aina kovin helppoa, tuntuu että on aina se joukko joka "putoaa" kyydistä jotka ei tahdo löytää paikkaansa tässä kummallisessa maailmassa. Ymmärrän ihan hirveän hyvin näitä putoajia kun itsellä on ollut vaikea ja rankka murros-ikä ja oman paikkansa löytäminen on ollut myös työn ja tuskan takana. Ja jos nyky-nuorisoa paheksutaan ja ihmetellään huoletonta asennetta tulevaisuudesta en yhtään ihmettele sitä kun kuuntelee uutisointia maailman pelottavista tapahtumista. Tuntuu varmasti että mitä väliä millään on kun tää pallo varmaan räjähtää kohta taivaantuuliin. Huomaa että nuoret tarvitsevat paljon tukea vielä kotoa pois muuton jälkeenkin oltiin mm. yhdessä ruoka-kaupassa ja mietittiin minkälaisia asioita pitää ottaa huomioon että säästää mahdollisimman paljon. Ei ole ihan helppoa näillä suht hyvään elintasoon tottuneilla lapsilla kituuttaa pienellä rahalla ja ymmärtää että pienillä valinnoilla raha riittää paljon pidempään. Parasta mitä voi lapselleen antaa on opettaa näitä asioita jo pienestä pitäen, kun teemme asioita liian paljon lasten puolesta teemme hirveän karhunpalveluksen lapselle. No meikäläinen oppi myös kantapään kautta noita asioita aikoinaan...menin suoraan töihin peruskoulun jälkeen kun opiskelu ei maistanut ja olin ihan hurmiossa suurista tuloistani. Palkkapäivän jälkeen oli n. viikko sairaan hauskaa sitten rahat loppuivatkin....ajelin mm. taxilla kun en jaksanut kävellä...