keskiviikkona


  Terkkuja mummolan iloiselta pikku-askartelijalta...seuraava purkki on täynnä hauskuutta naurua iloa,,,,istut vaan ja naurat typerille  jutuille ja saaja on takuulla onnellinen...sketsit toimii tähän hyvin, katselet vaikka you tubesta kummeleita. Mun lemppari on ne reppana- muusikot Speedy ja Sakke joilla ei aina mee hommat ihan putkeen...


Pieni feministi minussa haluaa myös askarrelle voima-purkkeja esim. kaltoin kohdelluille naisille. Mun mielestä saa myös näyttää negatiivisia tunteita mutta tyylikkäästi...tää on hyvä tapa. Seurustelet possun kanssa joka kohtelee sinua huonosti ja päätät lopettaa suhteen tyylillä hymyilet jouluna sievästi ja ojennat lahjan...
Entäs inhottava naapuri? Teet  sievän purkin ja kylkeen lappu vittumaiselle naapurille...hymyilet kauniisti ja toivotat hyvää joulua...mahdollisuudet ovat ihan rajattomat :) T.nim. askartelu on kivaa...ja sarkasmi...hahaaa

tiistaina

 
Kohta se on täällä... se jota mä rakastan eniten maailmassa. Nimittäin JOULU!! Harkitsin jättäväni joulun väliin ja  kuvittelin olevani hippimatkallani jossain kaukana, vastustamassa joulun kaupallisuutta. Kunnes välähtää eihän mun tarvitse kuin elää sitä omalla tavallani juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta. Lahjojen antaminen ja saaminen on tärkeää sitä mä en vain pysty ymmärtämään että koko vuosi kohdellaan toisiamme kaltoin ja sitten jouluna pyhitellään kalliilla tavaroilla. Mä aloitan lahjojen valmistamisen hyvissä ajoin koska haluan tuoda läheisilleni ja rakkailleni ajatuksia siitä mitä he oikeasti minulle merkitsevät. Joulu on mulle muutenkin merkillistä aikaa aloitan itkemisen jo lokakuussa ja jatkan sitä joskus jopa joulun yli. Kuuntelen kauniita joululauluja ja herkistelen. Toivon että kaikki rakastaisivat toisiaan ja maailma muuttuisi.


Aloitin kaikkein tärkeimmän henkilön lahjasta...tuunasin tyhjän kahvipurkin
kääreeksi...paperia pintaan ja decoupe-lakka päälle...käytin pullasutia kun ei sillä nykyään muutakaan käyttöä ole...


Jonkun mielikuvituksella purkki on tyhjää täynnä mutta mä täytin sen rakkaudella...oon istunut koko päivän purkin vieressä ja ladannut sinne energiaa...


Ja viimeisimmän postauksen matkalaukku- arvoitus ratketkoon...sydänhän siellä oli...

maanantaina


Hoi! Tai pikemminkin HAI!!! Nimittäin mun uudet kumisaappaat...elämä on ihan täydellistä! Kyllä hyvää jaksaa odottaa...oon jo kauan toivonut punaisia kumisaappaita ja kas kun uskoin ja luotin että kun aika on oikea ne saapuvat luokseni, näin kävi!


Kuuluisa seinätöhertelijä on myös vieraillut luonani...en tiedä mikä himo mulla on kirjoittaa seiniin mutten pystynyt estämään luovaa virtausta itsessäni ja toteutin haaveeni...siteeraan idoliani Marilyniä joka muuten oli paljon muutakin kuin aivoton hempukka...ja joo teksti ei ole ihan suora mutta mähän oonkin taiteilija enkä mikään insinööri...


Ostin myös itselleni uuden matkalaukun...tän voisi vaikka ottaa käsimatkalaukuksi ja tehdä syys reissun Pariisiin..toisaalta keväällä se vois olla vielä upeampi :) Koska rakastan arvoituksia jaan yhden...mitä on matkalaukussa? Viittaan ihanaan ballaadiin jossa pyydetään viemään kotiin...

Herää todellisuuteen, lakkaa uneksimasta ei elämä ole kuin satua kuulet ympäriltäsi lakkaamatta. Käperryt yhä enemmän yksin sisällesi ja elät satumaailmassa salaa hiljaa itseksesi. Yrität ajatella kuin muut olla kuin muut ja elää kuin muut. Muiden mielestä sinun tehtäväsi on herätä todellisuuteen, mutta mitäs jos kyse onkin siitä että muiden tehtävä on herätä satuun. Ymmärtää että kaikki muu ympärillä on valhetta, katala juoni jonka avulla meidät tehdään onnettomiksi.
 Painajainen joka on jatkunut läpi ihmiskunnan jossa meille on uskoteltu ettemme voi olla onnellisia ja vapaita kuin lapset ymmärtää että kaikki on mahdollista kunhan vain heräämme muistamaan keitä me olemme. Heräsin "henkisestä" unestani ja aloin uskomaan satuhin...siihen etten olekaan mikään tavallinen tyttö vaan prinsessa joka on laitettu pitkään uneen odottamaan prinssiään sitä yhtä ainoaa oikeaa joka suudelmallaan herättää sadun henkiin. Sadun jossa kaikki on mahdollista...jossa prinsessa saa prinssin ja puoli valtakuntaa (tämä on nyky-ajan tasa arvoa...) prinssi on viisas upea olento joka ei halua omistaa tai hallita prinsessaansa vaan elää tämän kanssa saman-arvoisena, elämä yhdessä on suuri seikkailu ja muutkin ympärillä alkavat herätä ja uskoa satuihin.
 Heräävät muistamaan etteivät olekaan keitä tahansa vaan löytävät sisäisen tuhkimon, lumikin, prinsessan, prinssin....todellisuus onkin mielikuvituksen luoma kirous joka on helposti purettavissa uudella suuntauksella. Ihmiset näkevät maailman uusin silmin ja alkavat luomaan omaan satuaan, käsikirjoittamaan omaa elämäänsä...kuten minä...kirjoitan satuuni onnellisen lopun jossa prinssi ja prinsessa ovat valmiita suudelmaansa.
 Jostain syystä nykyaikaisessa sadussa olisi kovin itsekästä kirjoittaa yksin onnellinen loppu, olisi paljon upeampaa jos kaksi ihmistä joita se koskee kirjoittaisivat sen yhdessä..ikäänkuin maalaisivat yhteisen taulun jossa kaikki unelmat käyvät toteen ja kaikki on mahdollista...kun vain uskoo

keskiviikkona


Sain ispiraation alkaa tekemään ylimääräisistä pikku tilkuista kukkasia...hakaneulalla vaan kiinni esim. laukkuun tai vaatteeseen tai ihan mihin mielikuvitus riittää...tulee hyödynettyä eripari napitkin...omellessani näitä somia pikkuisia mietin miten kaikesta roskasta ja jämästä saa tehtyä vaikka mitä kun vain viitsii ideoida. Nykymaailman kertäkäyttö tuhlaus kulttuurissa se tuntuu usein turhalta vaivalta kun kaikki paikat pursuavat halpa-tuotanto tavaraa ja mikään ei maksa juurikaan mitään. Välinpitämättömällä tuhlaus kulttuurilla kulutamme luonnonvaroja ja elämme ihan käsittämättömällä velalla koko ajan. Samoin on ihan kaikessa arjessa muutenkin...käydessäni eräänä päivänä kaupassa törmäsin nimittäin uskomattomaan ilmiöön...oli sähkökatkos ja kaupan henkilökunta tyhjensi kauppaa kiireellä kun hienoissa uusissa kassajärjestelmissä on sellainen jännittävä juttu että sähköjen mennessä liian pitkäksi aikaa kytkeytyy automaattisesti  turvasysteemit päälle, niin että kaupasta ei varmaan pääse uloskaan ilman sähköjä...ihmiset juoksivat ihan hysteerisinä ja yrittivät kerätä nopeasti ostoksensa. Seurasin sivusta hämmästellen miettien mielessäni että ajatelkaa kun iskee joku todellinen katastrofi niin mitä me sitten tehdään? Ihminen joka on järkyttynyt tajutessaan että mikroaaltouuni ei toimi ja ihmettelee miten saa syödyksi joutuisi keskelle tilannetta jossa ei ole saatavilla puhdasta vettä ei sähköä...kaupat olisivat kiinni ja yhteys ulkomaailmaan poikki.  Olemme kasvaneet niin eroon elämän perusasioista että hyvin nopeasti nääntyisimme nälkään ja janoon. Hienoja laitteita ja titteleitä on pilvin pimein mutta emme selviäsi yksinkertaisista alkukantaisista asioista mitenkään....
Tää ei nyt liity mitenkään mun ompeluun kunhan vaan huijasin teidät miettimään vähän näitä asioita...


Kasseja alkaa olla vino pino...toisaalta katastrofi-tilanteessa näistä saattaa olla se hyöty että voi nääntyä nälkään tai janoon tyylikkäänä...päivä motto: AJATTELE

lauantaina




Jaahas...tää on pitkä ja outo tarina mutta yritän jotenkin saada se niputettua kasaan teille rakkaille...
Uskon että meillä ihan jokaisella on salaisia haaveita ja unelmia, sellaisia mitä sisällään kantaa koko elämänsä, niitä pitää niin epätodellisina että ei kerro kenellekkään koska ne ovat niin pöhköjä ettei niitä uskalla paljastaa edes itselleen saati uskoa niihin... usein ne liittyvät jonkin luovuuden kanavoimiseen itsessään, voimakkaaseen tarpeeseen tuoda itsestään jotain esiin.
Mä oon tullut siihen pisteeseen jossa olen päättänyt jotenkin, jollain tavalla kohdata suurimman haaveeni ja pelkoni. Mun suurin unelmani liittyy musiikkiin, laulamiseen ja soittamiseen....hulluinta on se että en koe olevani lainkaan musikaalinen en ole koskaan soittanut enkä laulanut. Silti sisälläni on aina kytenyt ihan käsittämätön liekki musiikkiin. Ainoa mikä on estänyt toteuttamasta tätä haavetta on se että poden ihan järjetöntä esiintymiskammoa, enkä usko itseeni...yksin kyllä hoilottelen päivät pitkät mutta annas olla kun joku muu kuulee...koska olen hullu päätin sitten kohdata unelmani ja ottaa selvää mikä on sen todellinen merkitys itselleni...okei aloitin laulukurssin...ja uskomatonta mutta totta ostin itselleni kitaran. En ole koskaan soittanut mitään ja ihmettin tätä hinkua kitaraan....no tuumasta toimeen...ensin vain hiivin musiikki-kaupan ikkunan ohi ja huokailin nähdessäni kitara rivistön...seuraavana päivänä uskalsin jo sisäänkin. Voin kuvitella että tästä kummallisesta asiakkaasta keskusteltiin kaupassa vielä jälkikäteen...;) Nainen jonka ainoa toive kitaran suhteen on se että se on musta. Sedällä vähän kulmakarvat kohosi kun mä selitän että se olis tärkeetä että se on oikean värinen...noh ei tullu mustaa tuli ruskea, ostin sitten myös kaiken muun mahdollisen, virittimestä laukkuun...setä piirtää mulle kuvan miten mä hahmotan kielet ja mä lähden onnellisena kitara kainalossa kotiin. Samalla reissulla löydän second hand kaupasta itselleni upean esiintymisasun... kuvittelen että kohtahan mä osaan tän homman ja lähden keikalle ;) Kotona yritän opetella netin avulla soittamaan kitaraa...hitto ei olekaan ihan niin helppoa kuin kuvittelin tyydyn rämpyttämään sitä jotenkin omaksi ilokseni ja naapureiden järkytykseksi...löydän itsestäni intohimoisen virittäjän joka jatkuvasti virittää kitaraansa hienolla mittarillaan tuloksella : Yksi kieli poikki? Nauran päälle ja ajattelen että niinhän todelliset rokkarit tekevät? Hajoittavat kitaransa? (toki eivät ehkä virittämällä?) Olis ollu paljon tyylikkäämpää hakata se rikki?
Tän omituisen kertomuksen pointti taitaa olla se että mikä meitä estää toteuttamasta niitä asioita mistä unelmoimme? Annammeko pelkojemme ja rajouksiemme seistä asioiden edellä jotka saattavat olle meille elämämme suurimpia! Mitäs jos meissä jokaisessa asuu pieni muusikko tai mikä tahansa joka vain odottaa sitä että uskomme itseemme ja siihen että pystymme halutessamme ihan mihin vain? On aika uskaltaa kuunnella sisintään ja elää unelmat todeksi! Olispa kiva kuulla mikä on sun unelma?