Vuosi 2014. Se on täällä. Uskomaton ilo ja keveys hiipi sen myötä. Oon tehnyt kaksi uudenvuodenlupausta. Paljastan toisen. Päätin etten enää syö mitään missä on valkoista sokeria. En mitenkään hirveästi aikaisemminkaan syönyt lukuunottamatta silloin tällöin ilmenneitä hirveitä karkinahmis kohtauksia. Haastan itseni kehittämään uusia kakku ja herkkureseptejä joissa ei sokeria kuten muutakaan täysin turhaa raaka-ainetta esiinny. Aloitin jo viime vuoden puolella tällä raakakakulla. Hifistelin koko päivän keittiössä kokaten. Liihottelin ompelemani kukka essu päällä pikku lasten ja vähän isompien pyöriessä jaloissa. Ihmetellen outoa zen tilaa johon olen kuin sattuman kaupalla solahtanut. Aikaisemmin pää olisi räjähtänyt liiasta ihmismäärästä keittiössäni, tahmaisista pikku tassuista jotka roikkuvat jalassa kiinni ja vaativat jatkuvaa sylittelyä tekemisen lomassa.
Kerroin tyttärelleni löytäneeni mielenrauhan ja kysyin johtuukohan se noudattamastani ayerveda ruokavaliosta? Tytär tuhahti rohkaisevasti, ai en mä oo mitään huomannut. Jatkoin tyytyväisenä olotilaani ja ajattelin että ehkä se on ihan sama huomaako kukaan muu. Zen ei tarkoita sitä että istut lootusasennossa päivät pitkät tekemättä yhtään mitään vaan sitä että olet täysin läsnä siinä mitä teet. Tajuat juuri sen hetken merkityksen etkä hulluna huolehdi tulevasta illasta talo täynnä vieraita tai huomisen väsymystä ja sotkua. Zen on sitä että halkeat onnesta istuessasi vieraidesi kanssa yhteisessä meditaatioringissä pitäen toinen toista kädestä kiinni, kertoen noin viidennentoista kerran miten kiitollinen olet jokaisesta. Zen on räjähtävä nauru pienimmästä vajaa kaksi vuotiaasta "meditoijasta" joka kailottaa sanaa kakka muiden ollessa hartaalla hiljaisella hetkellä. Zen on ymmärrys siitä että on tehnyt pitkän matkan kun täysin vapaasti tanssii samanhenkisten ihmisten kanssa hulluja tansseja olohuoneessaan yhden hakatessa shamaanirumpua. Rumpalin kuittaus siitä että jos tämän tekee selvinpäin on jo pitkällä laukaisee vielä syvemmän onnentunteen. Zen on olla vapaa, hengittää ilman kiristävää kahletta rintakehällä, tarvetta esittää mitään muuta kuin on. Etsin sinua kuin riivattu vuosia. Kuljin pitkiä matkoja kolkuttelin monia ovia. Olitkin siinä koko ajan, omien pelkojeni takana. En koskaan enää halua menettää sinua. Kiitos vuoden viimeisestä upeasta päivästä. Huomenna kerron tämän kaiken toimittajalle, hymilen kuvaajalle ja koko maailmalle.
laitan kakkureseptin esille jos innostutte kokeilemaan. Oli todella herkkua! Kehittely lähti siitä että juhliini piti tuoda jokaisen jotain joka alkaa omalla etukirjaimella. Olipa hauskaa kuulla ihmisten keksintöjä.
Pohja. 4dl luomumanteleita
4dl tuoreita taateleita
3 rkl luomukookosöljyä
4 rkl kookosjauhoa
2 rkl carob jauhetta
1,5 rkl lucumaa
3 tl kanelia
sekota blenderissä. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele seos vuoan pohjalle. Valmista täyte.
200g mustikoita (jos käytät jäisiä laita blenderiin vähän vettä kookoskerman ja mustikkamassan joukkoon)
1 pieni purkki kookoskermaa
2rkl intiaani sokeria
sekoita ja kaada massa pohjan päälle.
Valmista raakasuklaa
laitoin n. 1dl raakakao voita. Muutaman palan raakakaakaomassaa ja vähän kookosöjlyä. Sulata massa kuumassa vesihauteessa. Sekaan maun mukaan inkkarisokeria tai hunajaa. Kaada suklaa kakun päälle. Laita kakku muutamaksi tunniksi pakkaseen. Ota ajoissa sulamaan ennen tarjoilua. Varoitan, voi olla että sokeri vehnäjauho mössöt eivät enää maistu miltään tämän jälkeen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti