Mitä on rakkaus. Mitä on elämä. Se on kuin kukka jonka terälehdet aukeavat yksi kerrallaan. Sen pitää saada paljon ravintoa ja valoa, hoivaa jotta se on valmis aukeamaan täysin. Sitä ei voi jouduttaa tai katkaista kesken kasvukauden. Se toimii synmbioosissa luonnon kiertokulun kanssa ja sitä täytyy kunnioittaa. Olen kohdannut viime viikoina moni ihmisiä jotka ovat saaneet mut ajattelemaan tätä kaikkea, taas jotenkin uudella tavalla. On niin mielenkiintoista pohtia elämän syvintä tarkoitusta ja oppia ja ymmärtää lisää. Itsestään ja muista. Näen monia joiden sydän on niin palasina, niitä joiden on vaikea uskoa mihinkään hyvään. Kerron jokaiselle ettei elämä ole niin vakava asia. Että voisimmeko leikkiä ja nauraa enemmän. Päästää irti monista asioista. Lakata pelkäämästä. Useimmat meistä etsivät rakkautta, kuumeisesti lakkaamatta. Itselleni on tehnyt hyvin kipeää oivaltaa ettei rakkaus tule luoksesi pakottamalla, epätoivoisella etsinnällä. Se tulee vasta kun kukka on avannut jokaisen terälehtensä, täysin auki ja luottavainen. Uskoo ettei elämä satuta vaikka uskaltaisit olla täysin oma itsesi. Pelkäämättä mitä muut sinusta ajettelevat. Tietäen että se oikea ihminen ei juokse karkuun vikojasi, heikkouksiasi. Vaan rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Rummutan rummullani ikiaikaista kutsua. Rakkaudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti