keskiviikkona



Jos ei mummikaan oo ihan normaali ei oo kyllä tää pikku vintiökään. Ihan uskomaton ilveilijä ja hauskuuttaja tää meidän pieni My. Aurinko paistaa tän lapsen touhuja katsellessa, tyttö ei osaa vielä kävelläkkään kunnolla mutta tansii ja hyppii mummin kanssa ja vain musiikkia jossa on kunnon meininkiä.




Ja koska prinsessat rakastavat kaikkea vaaleanpunaista vessapaperia myöten...haluavat ne myös olla vähäkarvaisia...tai niin kuvittelin. Sain kuningasidean (siis prinsessa) kokeilla itse poistaa säärikarvani vahalla...
Tuskan huudot kiirivät pitkin pihapiiriä (naapureille tiedoksi se olin minä)
mietin tätä hulluutta tehdessäni että ei ihme että miehet haluavat olla karvaisia, aivan järjetöntä puuhaa. Innostuin tahmeasta mönjästä ja laitoin sitä reilusti kinttuuni,,,ja haah...kiskaisin karvoja irti. Jälkeenpäin katselin lopputulosta...toinen jalkani rupesi kuumentumaan ja turpoamaan täynnä sinisenpunaisia näppylöitä. Juoksin hädissäni pitkin pihamaata ja mietin kuumeisesti mitä vanha kansa tekisi tässä tilanteessa, nappasin ratamonlehtiä, laitoin vähän kookosrasvaa alle ja rukoilin että pliis parantakaa mun jalka. Että mä en koskaan enää tee mitään näin typerää jos autatte. Hetken päästä otin lehdet pois ja riemuitsin Helpotti!

Ilmoitin itseni eilen autokouluun ajamaan nyt sitten sitä prätkäkorttia josta olen aina haaveillut. Pelottaa niin vietävästi, jos mä kaadun tai ajan kolarin tai kuolen. Tän karvaepisodin mua ei pelota enää ollenkaan. Mä tiedän nyt että voi olla kamalampiakin tapoja kuolla! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti