keskiviikkona







Elämän tähtihetkiä. Päivä ystävän kanssa tämän kauniissa ja harmonisessa kodissa. Ympärillä hiljaisuus ja upea maalaismaisema. Samalla kun iloitsee toisen kodista oma sydän miettii elämää. Valintoja joita on itselleen rakentanut. Sydämen äänen kuuntelu on haastavaa koska sen äärelle pitää hiljentyä jokaisena päivänä, hengittää hiljaa ja tarkkailla. Mihin suuntaan se ohjaa minua menemään, mikä on totuus minulle tänään. Eilispäivä on jo mennyt ja huomista en vielä tiedä. Vaikeeta vaikeeta.
Haastavinta ihmiselämämässä on erotella sydämen ääni mielen ja egon johdatuksesta. Usein se valinta joka saa sinut kaikkein onnellisimmaksi on juuri tuo sydämen valinta. Harjoittelen tätä, jokaikisenä päivänä. Etenen kuin raketti Unelmatuotantoni kanssa. Tutustun kuuluisiin ihmisiin jotka syttyvät ideoistani, olen hämmentynyt kaikesta mitä alkaa tapahtua. Puhumme tv- tuotannosta, isoista kuvioista. Egoni riemuitsee. Hähää. Minä joka en koskaan kuvitellut olevani yhtään mitään olen kohta joka paikassa, näytän maailmalle miten unelmat toteutuvat. Samalla yöunet häiriintyvät ahdistus nostaa päätään. Mietin kuumeisesti mikä ei resonoi. Tutkin hapuilen. Kunnes eräänä päivänä meditoidessani ennen tärkeää palaveria lamppu syttyy sydämeeni. En minä kaipaa roolia jossa luulen olevani tärkeä. En kaipaa menestystä tai huomiota.  Haluan tehdä tulevaisuudessa sitä mitä tulin tänne tekemään. Sydämen auttamistyötä, vapaa-ehtoisena. Haastamaan itseni ja muut näkemään ettei millään muulla ole merkitystä kuin puhtaalla rakkaudella. Löydän taas sen polun jolta minun kuuluikin eksyä ymmärtääkseni tärkeitä asioita. Menen palaveriin ja kerron että vetäydyn hankeen "johtajuudesta" etten synnyttänyt Unelmatuotantoa itselleni vaan maailmalle. Sovimme että toinen ihminen alkaa johtamaan projektia. Tunnen kutsun seuraavaan tehtävään joka alkoi näyttäytyä minulle heti kun uskalsin laskea edellisen "lapseni" maailmalle. Irtipäästäminen on päivän sana. Vain siten voi seuraava polunmutka näyttäytyä. Olen vapaa ja valmis kasvamaan taas tuuman verran lisää...

kuvat ovat ystäväni kauniista kodista. Marie jolla on taito loihtia ihan uskomatonta harmoniaa ihmisten koteihin tässä linkki Marien kotisivuille Celeo

2 kommenttia:

  1. Kyllä on oikeasti vaikea miettiä sitä omaa polkuaan. Niin helposti sitä lähtee väärille poluille, kun se on tie olisi oikeasti muualla. Itse tahtoisin erästä asiaa ja se voisi jossain määrin olla minulle mahdollista, mutta koko ajan vaan estän itseäni...

    Sari R-E

    VastaaPoista
  2. Niin mä mietin usein onko vääriä polkuja vai onko vain oppeja joita meidän pitääkin saada jotta kehitymme ja kasvamme ihmisinä :) Mä ainakin läjäytän itseni usein päin seinää ja sit tajuan mitä mulle yritettiin opettaa...älä estä päin puuta vaan :)

    VastaaPoista