lauantaina

Seison keskellä surevaa nuorisojoukkoa. Vuorotellen nuoret käyvät sytyttämässä kynttilän ystävänsä muistoksi. Kyyneleet valuvat nuorten kasvoilla, kuulen tarinoita sivukorvalla. Tää oli mun kolmas tai viides ystävä joka kuoli. Miksi elämä on tälläistä. Pidän Joonaksen äitiä kädestä kiinni, hämmästellen tätä rohkeaa valtavan voimakasta naista joka on juuri menettänyt lapsensa. Miten tämä kohtaa nämä nuoret katsoo syvälle silmiin, halaa ja kuuntelee. Ymmärtää nuorten tuskaa, ei paheksu pulloa joka komeilee useimman kädessä. Vain on ja rakastaa. Ei syytä ketään. Monet jatkavat päihdeputkeaan vaikka ystävä sivusta kuolee. On myös niitä jotka heräävät, muuttavat elämänsä ja tajuavat miten vetsenterällä ovat eläneet. Puhumme nuorille siitä että pitäisivät parempaa huolta itsestään. Kiinnitämme erityisesti huomiota nuoreen tyttöön joka itkee kynttilämeren vierellä istuen. Otamme tytön halaukseen. Yritämme löytää sanoja tälle kaikelle. Kysyn kuinka vanha hän on...viisitoista vastaa tyttö ja kertoo palasen omaa elämäntarinaansa joka on todella järkyttävä. Otan tytön viereeni istumaan ja kerron oman tarinani, että mäkin olin todella tuskainen ja eksynyt ihan sirpaleina. Että sä voit valita toisin ei tää ole oikeaa elämää. Kerron että olen näkijä  ja parantaja...joo on aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Että tytöstä säteilee ihan uskomattoman kaunista valoa ja energiaa. Ihana hymy valaisee tämän mustatukkaisen enkelin kasvot, minusta? Ihan oikeasti? Lähteekö musta jotain hyvää? Vaihdamme puhelin numeroita ja lupaan tulla uudestaan tapaamaan tyttöä, auttaa.
Nuoret käyvät joukoittain halaamassa ystävänsä äitiä, kertomassa kuinka pahoillaan ovat. Sovimme tapaavamme heitä uudestaan. Kymmenen aikaan lähden kotimatkalle. Kuljen Helsingin katuja joissa railakkaat ihmiset aloittelevat viikonlopun viettoaan. Vastaan kävelee hiprakassa olevia ihmisiä ja mä mietin että tätäkö on elämä. Arjet työtä, viikonloppua odottaen. Viikonloppuna sitten voi relata ja juoda viiniä ystävien kanssa. Monet aika reilustikkin. Ihmetellen mistä nuoriso juomakulttuurinsa oppii. Kauhistellen otsikoita että taas kuoli yksi nuori. Varmaan huonosta kodista ja huonosti kasvatettu ja huumehörhö. Useimmat lapsista tulevat täysin "normaaleista" oloista. Vanhemmat ovat taistelleet ja tehneet kaikkensa, antaneet koko elämänsä lapsensa pelastamiselle. Jokaisen otsikon takana on ihminen, tärkeä monille. Jonkun lapsi. Yhtähyvin se voi olla sinun lapsesi. Tehdään jotain yhdessä, ei levitellä käsiä voimattomina. Aletaan puhumaan asioista oikeilla nimillä. Palautetaan oikeat arvot tähän yhteiskuntaan kaikki yhdessä. Rakkaus itseämme ja toisia kohtaan on avainsana.

4 kommenttia:

  1. Maria, sä olet ihana enkeli! Olen NIIN onnellinen, että olemme kohdanneet tässä maailmassa <3 Juuri näin, tämä kirjoitus on asiaa isolla A:lla! Olet rakas <3

    VastaaPoista
  2. Voimia teille kaikille, joita menetys kosketti! <3 Maria, kuulostaa kuvausta tarvitsevalta tytöltä, kuten ehkä moni muistotilaisuudessa tapaamistasi nuorista. Tulla nähdyksi itsenä, kokonaisena ja joku katsoo ja näkee. Joku muukin, kuin vain itse. Hali! <3

    VastaaPoista
  3. <3
    pahimpia pelkoja äitinä, sijaisäitinä..vaikka kuinka tukisin, rakastaisin, kantaisin..aina voi tulla vastaan jotain sellaista mihin ei ole varautunut...
    kaikkea hyvää sinulle ja äidille, näille nuorille <3 <3

    VastaaPoista
  4. Katri, taidat itse olla yksi.Kiitos samoin :) sinä ihana laululintunen!
    Alina no niinpä! Meidän työ on erittäin tarpeelista ja tärkeää! Hali hali hali ja puss!
    Jaana kiitos! Halaus sulle!

    VastaaPoista