Kiitos siitä että uskallan kuunnella hulluimpiakin tuntemuksiani ja ideoitani. Kiitos siitä että saan kohdata juuri ne ihmiset jotka näkevät asioita kuten minä, eivätkä sovi käsitykseen siitä minkälaisia meidän tulisi olla. Nämä ovet minua huomattavasti nuorempia, niitä joita sormella osoitetaan ja kutsutaan hankaliksi syrjäytyneiksi nuoriksi. Niitä joiden on vaikea uskoa että minä olen hyvä ja voimakas. Olento jolla on ihmeellisiä kykyjä ja suuri tarkoitus. Muuttaa maailmaa, herätellä ihmisiä siihen miten kauas olemme eksyneet sielustamme ja siitä keitä me oikeasti olemme. Näiden kanssa jatkamme suklaata ja suukkoja sarjan tekoa. Juuri heitä varten rakensin kummallisen nukkekotini. Jotta niiden kanta ja näkemykset ja unelmat pääsevät esiin joita ei kukaan kuuntele. Ideoimme eilen nuorten kanssa seuraavaa jaksoa. Tyttö joka sanoi ettei omista mielikuvitusta ja että voi olla mukana vaan teknisesti , löytyikin innoikkampana suunnittelemasta kuvausta. Kuittasin sivusta että etkö sä ollut se kellä ei ollut mielikuvitusta ;) Teimme nuorten kanssa unelmakarttoja, joiden tekstit ovat todella herätteleviä...kuten...mitäköhän olisin ajatellut lapsena elämästäni jos olisin elänyt tämän päivän aikakoneessa? Ei nää oo mitenkään sekaisin nämä nuoret, muu maailma on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti