Keijunelämää...saippuakuplia naurua, ihanien pienten äänien laulua. Naapurinlapset keijukerhoilemassa! Kerhossa on uusi mahtava jäsen, Selina-kuvaaja keiju. Tyyppi joka taitaa maskeerauksen ja kuvauksen, omistaa neljämetrisiä käärmeitä ja muita outoja lemmikkejä. Unelma-tuotanto yhtiön tiimi kasvaa ja juuri oikeat ihmiset tupsahtavat kynnykselleni. Pyöränkorin sisältö liittyy eiliseen "työpäiväämme"
Kuljimme keiju tamineissa pyörää ja kuvauskalustoa raahaten puiston halki. Paikallinen nuoriso tinttasi juomaa nurmikolla istuen ja huuteli ohimennessä että mitä ihmettä ( oikeasti sana oli paljon rumempi mutta suljimme sivistyneet korvamme siltä) ? Huudettiin vaan että älkää juoko enempää että tehän näätte harhoja. Otimme upeita kuvia, nauroimme niin että poskiin sattuu vieläkin. Välillä mä nipistän itseäni ja kysyn että oonko mä oikeasti hereillä, vai seikkailenko unessani satumaassa jossa tapahtuu todella uskomattomia asioita.
Sitten muistan että ainiin mähän oon käsikirjoittanut oman elämäni ja enhän mä nyt mitään tavallista tylsää itselleni olis kirjoittanut. Vaan sateenkaaria, rakkautta, seikkailua ja naurua.
Nyt en ehtinyt oikein keskittyy tekstiin,tarvii palata asiaan myöhemmin. Mutta katse naulittui heti hienoihin kuviin, ihania vintage tyylisiä kuvia! Kuvista välittyy jotenkin sellanen ajan pysähtyminen, on tallennettu yksi hetki ja se on tärkeä. Mulle tuli mieleen joku 40-50-lukujen pikkukaupunki-idylli, jossa lapsilla (menet kuvassa ihan lapsesta ;) ) on ihan oma maailmansa puutalojen ja pölyisten katujen seassa. Ne touhuu omia seikkailujaan, tutkivat maailmaa ja kokevat huimia seikkailjua, sellaisia joista nykyajan aikuiset varoittelis ja kieltäis, ettei vaan sattuis mitään. Voi vitsi, noista kuvista voi melkein haistaa pölyn ja lämpöisen kesäpäivän tuoksun. Onnellisia ja elämälle uteliaita, jokaisessa hetkessä seikkailun mahdollisuuden näkevät lapset. Nyt mä sain kiinni mikä tuli mieleen: PIKKU PIETARIN PIHA!!
VastaaPoistaTuo piha on täydellisesti Pikku Pietarin Piha ja nuo lapset todellisia vanhanaikaisia, mielikuvitusrikkaita, ei tv:llä ja peleillä pilattuja ihmeitä! On suuri kunnia saada viettää aikaa aina silloin tällöin heidän seurassaan ja palata omaankin lapsuuteen ja ihastella heidän mielikuvituksen rajattomuutta. Samalla tulee taas venytettyä omiaan, jotka välillä tuppaavat kangistumaan arkitohinoissa. :-)
VastaaPoistaKiitos ihanalle, tyttöiselle Aurinkokeijulle huikeista hetkistä! <3 Itsekin nipistelen itseäni, että oliko kaikki unta vai onko elämäni näin satumaista?! On se! Jeeeee! Pian uudestaan!
Rakkaudella,
Selena Kuvaajakeiju
Anonyymi, haluaisin niin palata ajassa taaksepäin ja elää yksinkertaisemmin juuri siinä hetkessä. Ihmetellä rauhassa lapsen silmin maailmaa ja sen ihmeitä. Onneksi ympärillä on näitä ihmeelissiä olentoja jotka ravistelevat aikuisten maailmaa ja kauhtuneita näkemyksiä. Pikku Pietarin piha, miten mä en oo lukenut tai nähnyt mitään sellaista. Ihan jumalaton aukko sivistykessä, pitää paikata PIAN :)
VastaaPoistaSelena upea keijunen, pian leikitään taas! Mitähän sitä seuraavaksi keksis. Mä oon aina halunnut leikkiä intiaania, että ehkä jotain sen suuntaista voitais kehitellä. Mutta skalpeeraamaan en rupea, enkä metsästämään. Ehkä nää on hippi-inkkareita jotka haluavat vain rauhaa ja rakkautta. Puss sinä ihana!
"Vain sydämellään näkee parhaiten." -niin se vain on, se tuli taas tänään todettua. Voi miten olen ONNELLINEN, että uskalsin viimeinkin kuunnella sydäntäni. Minuu ahdisti, siis tunsin ihan fyysistä ahdistusta ja tärisin ollessani "vanhassa", mutta vaan vähän aikaa ja sitten tulee konkreettinen MUUTOS!
VastaaPoistaAnonyymi lausista parhain tuo! Ehdottomasti! Aikamontaa ahdistaa fyysisesti, usein tuo tulkitaan masennusoireeksi ja lääkäri lyö pilleripurkin kouraan. Mahtavaa että oivalsit kuunnella :)
VastaaPoista