sunnuntaina


 Henkinen jalanjälki...

                            (kuvasarja ekompaajalla käynnistä)



Olen miettinyt paljon kulutusta, ekologisuutta, terveysasioita, uskontoja, henkisyyttä, lasten kasvatusta,  ylipäätään kaikkea mikä saa ihmisten tunteet kuumenemaan netin keskustelupalstoilla ja oikeassa elämässä.
Päivän sana taitaa olla syyllistäminen. Äiti joka käy työssä ja vie lapsensa hoitoon saa kotiäidit raivostumaan palstat täyttyvät vihaisista agressiivista lynkkaavista mielipiteistä. On himo kierrättäjä joka kuivattaa vieraiden teepussit pyykkinarulla ei koskaan osta mitään uutta ja turhaa ja paasaa kaikille muille.On uskonnollinen ihminen joka saarnaa synnistä ja pelottelee muita tuomiopäivällä. Yhtä kaikki, mikä tarve meillä on pyhistellä omalla suuntauksellamme ja nähdä kaikki muuta vääränlaisina. Mikä tarve on huudella omaa totuutta rumien vihaisten argumenttien säestämänä. Mikä tarve on tehdä asioista niin mustavalkoisia ja negatiivisia. Me jätämme paljon jalanjälkiä tähän kauniiseen maapalloon. Tähän astisen kokemukseni/ omituisten polkujen ja mutkien kautta olen tullut siihen lopputulokseen (ja tämä on nyt minun mielipiteeni) Että tärkein on henkinen jalanjälki jonka jätämme. Viljelemmekö negatiivisuutta, onko meillä tarve olla aina oikeassa, kettuilla mahdollisimman monelle. Kohdella toisia ala-arvoisempana tai huononpana esim. seksuaalisen/ uskonnollisen suuntauksen takia. Jättää seuraaville sukupolville ahtaita käsityksiä ja mielipiteitä. Jatkaa ikuista sotaa ihmisten välillä mikä on totta ja oikein. Mitä jos me kaikki mahtuisimme sulassa sovussa tänne omituisten juttujemme kanssa, mitä jos me kaikki olisimme väärässä tai oikeassa.
Mun elämäni suurin esikuva on ollut edesmennyt isoisäni, luterilainen pappi joka herätti seikkailullaan hämmennystä muissa ihmisissä. Päätti vielä vanhoilla päivillä erota kirkosta ja vaihtaa seurakuntaa, meni 86-vuotiaana naimisiin, kertoi härskejä vitsejä ja pelleili vakavissa seurakunnan toimituksissa. Kyseenlaisti ja oli sitä mitä oli, muiden pahennuksesta huolimatta. Muistan vieläkin kirjeenvaihtoilmoituksen jolla tavoitti rakkauden vielä vanhoilla päivillään,,,hirnuin ihan hirveästi tekstille ja nimimerkille...köyhät alkää vaivautuko.


3 kommenttia:

  1. Vautsikka mikä pappa sulla on ollut! Isoisä kuule katselee maireana sua henkimaailmasta ja paukuttelee henkseleitään kun on saanut tuollaista jälkikasvua!

    VastaaPoista
  2. Sait mut ajattelemaan <3 Kommentista tulisi kamalan pitkä, niin jatkan blogini puolella. Tunnustan, että aluksi tämä teksti suututti minua. Sitten kaivoin itsestäni esiin sen, että mikä siinä sitten suututtaa, niin ei se olekaan tämä teksti, vaan se, että minusta itsestäni tuntuu siltä kuin se kalahtaisi juuri minua nilkkaan. Mutta ootkin ihan oikeassa, ainakin tässä ja ainakin minun mielestäni, ja kun luen tekstin uudelleen, tajuan, ettet ole kirjoittanut sitä minusta, vaan se olen minä itse, joka otan asian itseeni, koska tajuan olevani vain väärässä :)

    VastaaPoista
  3. Taika sinä hurmaava leidi <3 Mulla on usein tunne että isoisäni on yksi "oppaistani" ja lietsoo hullujua juttujani ;) hihii
    Elise upeaa, en toivokkaan muuta kuin että jokainen osaisi ottaa asiat juuri noin vastaan, mäkin harjoittelen samaa päivittäin <3

    VastaaPoista