torstaina






Seikkailuelämää ja kaikkea kummaa osa....

Jos mun elämästä kirjoittaisi kirjan tai näytelmän voisin taata että tarina olisi niin hullu ettei mielikuvitus riittäisi keksimään mitä kaikkea voi pienelle ihmiselle sattua ja tapahtua.
Lähipiiri joko vaihtoehtoisesti naureskelee ja tai kauhistelee tätä kaikkea.
Usein kuulen varoituksen sanoja...joo ei toi hauskuus kauaa kestä varo vaan, kohta menee pieleen tai että ehkä sun pitäis olla vähän harkitsevampi tai järkevämpi.
MIKSI? Onko ihmisen elämäntehtävä tosiaan olla tylsä järkityyppi joka pohtii kaiken tekemänsä sillä perusteella että onko se turvallista ja viisasta ja kypsää.
Seikkailijan elämässä on se hauskuus että alat väistämättä vetämään puoleesi samankaltaisia ihmisiä...
Kohtaan lempipaikallani rautatie-asemalla samanhenkisen vanhan herrasmiehen...ystävystymme sekunnissa ja keskusteluun uppoaa helposti puolitoista tuntia. Pohdimme mikä nykymaailmassa mättää ja miksi ihmiset ovat niin tylsiä kaiken hienouden keskellä. Mihin hukkasimme vallattomat sisäiset lapsemme jotka syövät aamupalaksi jäätelöä koska se on kivaa? Kohtaaminen päättyy lämpimään halaukseen ja vaihdamme puhelinumeroita. Kerron lähimmille kohtaamisesta... osalla kulmakarvat muuttuvat varoittavaan asentoon...just et sitten ainakaan mene sen miehen kotiin ties mikä tyyppi ja että ei saa luottaa tolla lailla vieraisiin ihmisiin. Mun intuitio kertoo ihan muuta, tunnen voimakkaan sieluntoveruuden kohtaamani vanhan herran kanssa ja tiedän että meistä tulee ystäviä. Sovin uuden ystäväni kanssa treffit Suomenlinnaan jossa mies asustaa...päivä on ihan käsittämätön naurun täytteinen kahden samanhenkisen hullun kohtaaminen, kaiken huippu on että "varastamme" vahingossa polkupyörän ja se on muuten hauska tarina. Uusi ystäväni kuittaa että ei millään pahalla mutta sinun seurassasi tapahtuu kyllä todella kummia asioita.
 Nauramme mahat kippurassa hulluja juttuja ja tietenkin menen kylään miehen kotiin, kuuntelemme musiikkia ,syömme karjalanpiirakoita, juomme kahvia ja paranamme maailmaa. Tiedän että löysin itselleni ystävän jonka kanssa tulemme varmasti kokemaan hauskoja hetkiä yhdessä, kummallakin on polttava tarve auttaa lapsia ja nuoria ja löydämme yhteisen projektin joka on vain odottanut kohtaamistamme. On mahtavaa löytää polulleen uusia ihmisiä joiden kanssa on niin helppo olla koska ajatus-ja arvomaailma ovat samaa.
Iälläkään ei ole mitään väliä kun sisäiset lapsemme ovat samaa lajia...
Jään pohtimaan uuden ystäväni lausetta: Ilman unelmia ihminen ei ole mitään...

11 kommenttia:

  1. Niinpä! Jäi mun historiankirjaan ja opiksi matkalle :)

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana kohtaaminen <3 tollasta se elämän pitääkin olla =) mä söin tänään aamupalaksi suklaata, syön muuten ehkä iltapalaksi myös =)

    VastaaPoista
  3. Ha haa Toi on kyllä jännä asenne ihmisillä:D ja myönnetään itsekkin syyllistyy siihen välillä. Että lähtökohtaisesti ihmiset ajattelee että jos ihminen jota et tunne juttelee sulle niin sen TÄYTYY olla psykopaatti tai vähintäänkin outo:D Mitä meitä suomalaisia vaivaa?

    VastaaPoista
  4. Vera oot ihana :)
    Suvi en mä tajua miksi me ollaan niin estyneitä? Ei ihme kun mä olen paljon enemmän kotona jossain hullussa maassa jossa ihmiset kutsuvat ventovieraita kotiinsa ja ovat paljon avoimempia :)

    VastaaPoista
  5. Tuollaiset yllättävät kohtaamiset on kivoja. Äitini paheksui syvästi juuri tuollaista käytöstäni. Mutta ilman niitä kohtaamisia elämä olisi tylsää.

    Minä olen viettänyt erään elämäni hauskimpia päiviä tyhjällä lentokentällä maailmaa parantaen nuoren pojan kanssa. Lentokentän ainut työntekijä kutsui meidät henkilökunnan tiloihin kahvillekin.

    Mukavaa ja hauskaa päivää!

    Sari R- E

    VastaaPoista
  6. Sari joo uskon että sulle ei tuota ongelmia tutustua tuosta vain! :)
    Jessica no ei oo!!! Vähän vain sulkeutuneita ehkä meidän tehtävä on herätellä muita siihen ettei tää oo niin vakavaa ;)

    VastaaPoista
  7. Ihana juttu!! <3 Siis mahtavaa!

    On muuten todella tärkeä potkia itsessään spontaaniutta liikkeelle. Olen itse niin herkkä erilaisille muiden ihmisten energioille jotka oikein imen itseeni että useimmiten kuljen itseni suojaten ja usein myös kontakteja vältellen ihmisten keskellä ja silloin tällöin kun joku mielenkiintoinen ihminen haluaa ottaa kontaktia, torjun. Ja myöhemmin harmittaa todella paljon kun tajuaa että kyse olisi ollut samanhenkisestä seurasta.

    Eivät tuollaiset tapaamiset ihan vahinkoja taida olla ;)

    VastaaPoista
  8. Taika minäkin sieppailen ja aistin muiden energioita ja opettelin voimakkaat suojausmekanismit joiden myötä ahdistuin ja sulkeuduin täysin. Kuvittelin että olen turvassa kun en näytä miten herkkä olen. Olen opetellu metodia "takki auki" kuljen täysin intuitioni varassa sydän ja mieli apposen ammollaan ja kas... totesin sen olevan kaikkein paras keino.Jopa vihaiset huonoissa energioissa olevat ihmiset ottavat vastaan vilipitöntä täysin avointa rakkaus energiaa jota heille mielessäni lähetän. Eipä tarvitse vältellä enää kontakteja kun on niin auki ettei toisten energiat enää hämmennä. Päinvastoin saat olla enemmän rauhassa koska monet eivät kestä kohdata tätä energiaa..hahaa. Vahinkoja ei taida olla olemassakaan... uskon että elämän käsikirjoitus on niin taitavasti laadittu että jos et itse älyä omaa polkuasi, tulee iso "nuija" joka täräyttää sinut oikeaan suuntaan :)

    VastaaPoista
  9. Mä niin tahtoisin olla tollanen kans. :D

    VastaaPoista