keskiviikkona


Ei mikään pyhimys ....

Vaikka olen luonteeltani peruspositiivinen suht iloinen ja yritän kasvaa ihmisenä se ei tarkoita että olisin joka päivä kuin hangonkeksi tai että näkisin kaikki asiat valoisina. Välillä on päiviä kun tekisi mieli kuristaa joku tai itkeä pillittää koko päivä. Mä oon kehittänyt tehokkaita menetelmiä selvitäkseni voittajana noista hetkistä. Ihan parasta on painella kunnon metsälenkille istua kivelle ja parkua suureen ääneen maailman epäoikeudenmukaisuutta ja sisäistä tuskaansa...helpottaa hyvin nopeasti! Toinen on sarkasmi jota minä ja siskoni harjoitamme ahkerasti...kunnon pottuilu puolin ja toisin on välillä niin piristävää. Ollaankin saatu jostain kumman syystä feministi-siskosten maine jota usein kummastelemme yhdessä...mekö muka vähättelisimme miehiä? Ei pidä paikkaansa...enemmin mä kutsuisin sitä realismiksi...eihän se oo meidän syytä jos häikäisevä älymme välillä ylittää vastakkaisen sukupuolen ymmärryksen? Vai onko?(heh)
Vanhin siskoni täytti kunnioitettavat 40vuotta ja päätettiin kahden muun siskoni kanssa tehdä perinteinen synttäriräppi sankarille. Mietittiin kun riimiteltiin että pitäisköhän harkita alan vaihtoa? Sen verran sutjakasti sujui biisin teko...vähän lähti kyllä lapasesta...tässä kesyimmästä päästä pari riviä...ala vaan ryppyvoidetta mättää muuten sun naama sut jättää etkä voi enää netissä chättää...muuten teksti oli sellaista sisäpiiri vi..pottuilua ettei siitä kukaan muu ymmärrä kuin me neljä...(: 
Viimeaikoina mä oon kiehunut muutamasta pikkuasiasta kun tuntuu kuin järki olisi jäänyt tän maailman touhuista aika kauas...menin yksi päivä paikalliseen pankkiin laittamaan tilille rahaa...virkailija istuu kypsän näköisenä tiskin takana ja toteaa että voi voi kun kello on kolme ja meillä saa tiliasioita hoidettua vain kello yhteen saakka (Meinas lipsahtaa että mitä helvettiä sä sitten siellä istut) mutta tyydyin toteamaan että just...näin nykymaailmassa. Ihan sama kuin kuin ruokakauppa olisi auki menisit ostoksille ja sanottaisiin että voi voi kun me emme myy ruokaa enää tähän aikaan. Että tää vaan on kolme tuntia auki vielä mutta ei me mitään asiakkaita palvella. No joo pikkuasioita mutta välillä mä ihmettelen missä on maalaisjärki?
Mutta nyt saa riittää valitus nimittäin katsellessa ikkunasta ulos suu vetäytyy leveään hymyyn! Kevät! Kohta on se hetki käsillä kun maailmaan pullahtaa jotain ihan käsittämättömän ihanaa! Pieni vauveli joka saa mummokseen ehkä maailman onnellisimman ja seköpäisimmän pikku-mummelin!Kypsyydestä en mene vannomaan enkä viisaista neuvoista mutta huumoria ja hauskuutta mä lupaan lapsenlapselleni opettaa ja sitä että aikuisetkin voi olla hulvattoman hauskoja ja silti vastuuntuntoisia...kuten minä ja pikkusiskoni eilen lapsilaumalle todistimme...esittämällä Jennifer Lopez tanssia muhkeilla tyynylisätäytteillä ja herkullisilla tanssiliikkeillä...uskalletaan kaivaa sisäiset lapsemme esiin nauraa laskea leikkiä ja pitää hauskaa musta tuntuu että se on tärkeintä elämässä (:

8 kommenttia:

  1. Saa sitä olla ihminen! Aina ei tarvitse jaksaa olla positiivinen ja kyllä välillä saa kiehuttaakin. Ja pitääkin.

    Mä tänään just mietin, että mun lapsilla on ollut vähän huono säkä mummojen ja pappojen suhteen oikeastaan yhtä mummoa lukuunottamatta. Hirveästi ei nuo tunnu lapsenlapsistaan välittävän eikä noita lapsia enää ne ihmiset kiinnosta. Pistän kädet ristiin ja toivon, ettei mulla koskaan ole lapsenlapsiini tuollaisia välejä. Tahdon olla hyvä mummo, jos sellainen onni kun mummous mulle joskus suodaan.

    No, nyt on kevät! Nautitaan siitä.

    Sari

    VastaaPoista
  2. Sitä pitääkin olla sopivasti vähän hullu... ;D

    Mä olen muuten todennut, että sen "...mitä helvettiä sä sitten siellä istut..." tyyppisten kommenttien oikeasti ääneen sanominen on aika vapauttavaa. Ehkä välillä vähän asiallisemmalla sävyllä mutta useimmiten se ääneen kommentointi on ihan aiheesta...

    VastaaPoista
  3. Noi kuvitteelliset lipsahdukset voisi tosiaan olla aika terapeuttisia.....mun vaan tekis mieli lipsautella välillä asikkaille :)
    ....ja sitähän EI voi tehdä...

    VastaaPoista
  4. Kyl munkin tekis vaikka heti mieli mennä metsälenkille kivelle parkumaan, mutta täällä lähimetsissä on aina ruuhkaa lenkkelijoista, joten..hmm.. ei vissi ihan hyvä idea.. en viittis putkaan päättyä :D

    VastaaPoista
  5. Sama juttu vakuutusyhtiöiden kanssa. Käveltiin miehen kanssa pitkästä aikaa tekemään vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiöön kuitit kourassa jne. virkailija osoitti huoneen nurkassa olevaa puhelinta, että vahinkoilmoituksen voi tehdä tuossa ja ne sitten kertoo minne tositteet postitetaan, että näin!

    Sulla on muuten ihania postauksia, kiitos! :)

    VastaaPoista
  6. Sari niimpä! Isovanhemmuus on vaikea hommeli miten olla mukana niin ettei tuppaudu liikaa ja antaa nuorten tehdä itse valinnat...toikin tuntuu hyvin yleiseltä kokemukselta että isovanhempia ei kiinnosta...tosi surullista!
    Koo juu mutta rajansa hulluudellakin (;
    Pepi niin...siinä vasta onkin vaikeaa pitää suunsa kiinni (;
    Maanvaiva niin...kyllä mäkin välillä kurkin näkeekö kukaan (;
    Anniina ihanaa itsepalvelua (; Kiitos itsellesi kommentista LÄMMITTÄÄ (:

    VastaaPoista
  7. Onnea tulevan Tapauksen johdosta! On ihan huippua päästä mummon Virkaan. terv. yksi hulvaton ja usein täysin asiattomasti käyttäytyvä 2 v. prinsessan mummeli. :)

    VastaaPoista
  8. Muutolintu KIITOS! Ihan huippua, mä alan nyt vasta jotenkin ymmärtämään että se todella tapahtuu! :) Eläköön hulvattomat mummelit!

    VastaaPoista