lauantaina

Mä oon aika ovela sisustusbloggaaja...rakastan kaikkea kaunista ja on ihana
laittaa kuvia tänne blogiin...mua vaan ei kiinnosta kirjoittaa niistä nimittäin
mun sisin pohtii kiihtyvällä tahdilla paljon syvällisempiä asioita...tänään
mä oon funtsaillu koulusysteemiä jota vastaan mä oon aina kapinoinut. Onko nimittäin
tehokkaampaa tapaa tappaa lapsen ja nuoren luovuus ja usko omaan itseensä kuin peruskoulu.
Olin itse aika mahdoton koulussa koska asiat joita siellä opetettiin meni multa ohi aika
lahjakkaasti...ihan sama mitä opettaja paasasi luokan edessä mä olin jossain ihan muualla. Koin itseni aina
tosi tyhmäksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi kun matikka, kielioppi ja muut ei kertakaikkiaan menneet
mun päähäni. Yritin peittää hämmenystäni ja tuskaa jota kannoin sisälläni häiriköimällä
jotta muut eivät huomaisi että mä olin ihan hukassa. Yleensä vastassa oli aikuisia "kypsiä" ihmisiä
joiden ego ei kestänyt että lapset hyppivät silmille. Mä leimauduin hankalaksi toivottomaksi tapaukseksi josta ei
varmasti tule yhtään mitään tässä elämässä. Myös vanhempani ajattelivat asioista samalla tavalla.
Nyt Kun katselen ympärilläni samanlaisia lapsia ja nuoria joita leimataan hankaliksi toivottomiksi epäonnistujiksi
mua suututtaa ihan suunnattomasti. Jos jokainen joka heitä ohjaa elämän varrella olisi itse henkisesti
sisäistänyt elämän tärkeimmät asiat oikealla tavalla vältyttäisiin monilta turhilta ristiriidoilta. Silloin vastakkain ei
olisi aikuisen ego ja lapsi vaan kaksi yksilöä joista toinen on henkisesti kypsempi ohjaamaan toista
tärkeissä asoissa. Joita mun mielestä sori vaan ovat ihan muut asiat kuin kertotaulun pänttääminen. Mun unelma
koulussa opetettaisiin että jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on, jokaisen tietoja ja etenkin taitoja punnittaisiin
yksilötasolla ja luovuutta korostettaisiin. Edelleenkin eletään yhteiskunnassa jossa tärkein kysymys on
ammatinvalinta, kunhan saat hyviä numeroita ja kouluttaudut korkeasti saat elämässä jotain. Joku on
opiskellut 20v. ja väitellyt tohtoriksi mutta sisältä henkisesti läpimätä...mäkin innostuin opiskelusta sitten
aikanaan ja hankin itselleni ammatin ja olen pärjännyt yrittäjänä hienosti yli kymmenen vuotta. Sain sitä
aineellista menestystä ja arvostusta mitä jokaisen tulisi janota...tyydyttääkö se mua henkisesti? Ei sitten pätkääkään
mua tyydyttää että elämä on kovalla kädellä koulinut musta empaattisen omilla aivoillani ajattelevan yksilön
jolla on arvojärjestys kohdillaan. Mä koen että mun tehtävä on myös olla unohtamatta millaista on olla syrjäytynyt
lapsi ja nuori ja auttaa muita samanlaisia mukaanlukien oman tyttäreni. Tärkein koulu on oma sisäinen kasvu
muuten ei mikään asia tässä elämässä riitä tai tuo sisäistä rauhaa.









Posted by Picasa

11 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa joka sana!! Olen niin samoilla linjoilla sun kanssa..
    ja tiedän mistä puhun, koska olen kuuden hyvin eritasoisen lapsen sijaisäiti ja siinä jos missä saa olla selvittämässä lapsen "ongelmia" koulussa yms.
    Funtsiminen on hyvä juttu!
    t. jaana

    VastaaPoista
  2. Jaana mä oonkin lueskellut sun blogia ja pohtinut millaista arkea elää sijaisäiti kun se on mun haaveeni tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  3. totta joka sana -vähän niinkuin se, että rakkautta tarvitsevat eniten ne, jotka sitä näyttävät ansaitsevan...kova on maailma...

    jatka funtsimista vaan, näitä on kiva lueskella♥

    VastaaPoista
  4. Pepi maailma on oikeasti liian kova, se on surullista. Juu tietäisit vaan mitä kaikkea mä pienessä päässäni pohdinkaan (;

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. noniin tämä joka kyseenalaistaa kaiken, jäi miettimään sun sanoja:)Tuo on sinäänsä kyllä ihana ajatus mutta miten olisi käytännössä toteutus?On totta joo, et kaikki ei voi olla mitään hikareita ja on välillä älytöntä et kaikki laitetaan väkisin samaan muottiin.Mut miten tollasta koulusysteemiä vois käytännössä toteuttaa? Onhan nyt jo stainerkoulut johon voi viedä jos haluaa panostaa enemmän luovuuteen. Opettajia on nyt jo liian vähän resurssit eivät varmaan tuohon riittäisi?Mietin vaan sellasta et aika harvaa nuorista, kiinnostaa matikka tai historia, mut kun sitä tarpeeksi päntätään niin aika moni sen kuitenkin oppii. Voiko nuoret itse etukäteen tietää kenenstä on lääkäriksi ja kenestä ei?Munkin mielestä olisi hyvä et luovuuteen panostettaisiin enemmän, mutta missä määrin?Mä pikkasen kuitenkin oon ehkä vanhan aikainen mut välillä tuntuu et kun pitää olla niin yksilö ja saa ja kommentoida opettajille suunnilleen mitä vaan kun kaikkien pitää olla yksilöitä niin mietin onko se juuri tällä uudella kasvatus menetelmällä kun nuorilta häviää kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan? Joka on mielestäni ihan älyttömän tärkeä asia. Voihan sitä sit aikuis iällä suuntautua vaikka miksi vaikka olisi käynyt perus koulun?Kiinnostava aihe joka pistää miettimään.Varmasti nykyisessä peruskoulussa on paljon parannettavaa, mut miten käytännössä? Muokkaa tätä osoitettaOnko ongelmana ennemmin nykyään se että nuorilla on paha olo? ja eivät siksi jaksa keskittyä mutta se onkin sit jo asia ihan erikseen?

    VastaaPoista
  7. sori mun tietokone flippaa sanat heittelee.mut toivottavasti tost sai jotain selvää...

    VastaaPoista
  8. Suvi mä en missään nimessä kannata kasvatusta jossa lapset "räkii" aikuisia naamaan vaan molemminpuolista kunnioitusta. Luovuus ja omien vahvuuksien tukeminen ei tarkoita että lapset saisivat "vallan" vaan oppimiseen tulisi ihan toisenlainen motivaatio. Mä väitän että maailma on muuttunut aikalailla ja lapset ja nuoret voivat pahoin koska arvomaailmat ovat ihan pielessä,se on muuttunut aika nopeassa tahdissa siitä kun itse oltiin lapsia. Mä näen sen myös itse opetustyössä että perinteinen auktoriteetti-opetus ei enää toimi nyky lasten ja nuorten kanssa. Mä oon tälläinen kyseenalaistaja myös (:

    VastaaPoista
  9. Totta kai pitää kunnioittaa niin lapsia kun aikuisia. Mut mun mielestä just mennään metsään kun aletaan liikaa neuvottelemaan lasten kanssa. Mutta näinpä. Mielipiteitä on monia. Mutta en toisaalta ole vielä kasvattanut koululaisia. Jutellaan sit uudelleen ehkä mulla on sit erinäkökulma asiaan, nyt olen tätä mieltä mut katotaan muuttuuko vai vahvistuuko matkanvarrella:)

    VastaaPoista
  10. Voi Maci, ihan samoilla linjoilla sun kanssa! Mua on pitkään kypsyttäny koululaisten tasapäistäminen kaikenmaailman mittarein, tasotestein jne jne..AINA on ollut koulussa niitä ns. heikompia oppilaita, jotka on pärjännyt elämässä valtavan hyvin. Nyt tuntuu, et jos et samaa tahtia opi tai jaksa keskittyä kuin muut, aletaan etsiä lapselle jotain diagnoosia..Vaikka lapsi ehkä vain tarvitsee hieman enemmän aikaa, tukea ja ohjausta, ja myös niitä selkeitä rajoja, oppiakseen..Mulla myös tällainen erilainen oppija, vilkas poitsu, joka kyllä oppii, kun pysäyttää ja "opetellaan yhdessä.. t. Nina

    VastaaPoista
  11. Nina ja toi alkaa jo neuvolassa, jos lapsi on vähänkin erilainen persoona aletaan hti antamaan diagnoosia. Mä ymmärräm täysin opettajien työtaakan ja riittämättömyyden joka mun mielestä johtuu siitä että joutuvat tekemään niin paljon ihan jounninjoutavaa paperisotaa opetuksen lisäksi. Siksi mun mielestä koko systeemi pitäisi uudistaa (:

    VastaaPoista