torstaina


Menin sitten avaamaan suuni miehelle joka makasi tylsistyneen
näköisenä televion edessä tossa iltasella, että mentäiskö vähän pihahommiin
mä haluasin raahata niitä kiviä sieltä navetan alta ja suunnitella mitä niistä vois tehdä...
En saanut innostunutta vastaanottoa on kuulemma niin flunssanen olo. Sitten mies keksi että
sun auton vois kyllä pestä...käytiin sitten tyhjentämässä autosta vähän romua ja matkalla mies kysyi
että myydäänkö kaikki mitä meillä on? Mä mietin hetken ja vastasin että joo....myydään vaan
ja hei sukulaiset ottakaa ihan iisisti EI TALOA! Mutta kaikki muu... loppu-ilta hinkattiin kolmea autoa (myös unelmien
kesäjenkkiä) ja moottoripyörää...flunssasta ei ollut tietoakaan ja mä anoin jo armoa että lopetetaan
jo mä en jaksa enää. On niin vapauttava ajatus luopua asioista....mä kuvittelin aikanaan kun ostin
hienon mustan jeepin ja ajelin sillä leveänä kotiin että se oli makea tunne mutta ei. Tunne että mä
luovun siitä ja ostan tilalle vaikka rättisitikan on paljon upeampi! Mä hinkkasin mun autoa ja hihittelin
mielessäni että nyt tähän ansaan lankeaa joku muu joka kuvittelee että onni tulee tavaroista.





Tässä vilaus mun kukkapenkki-projektista joa on kesken niin kuin kaikki muukin...
Nappasin myös muutaman kuvan tästä ihanasta vihreydestä...







Ja kuvan meidän katosta joka onkin ainoa vanha asia talossa joka on säilynyt...
Mies uhkaili että se pitäisi vaihtaa ja mä uhkasin köyttää itseni kiinni siihen
koska sitä ei vaihdeta! Tuokaa mulle sitten evästä jos joudun pitkääkin siellä viettämään...
Posted by Picasa

5 kommenttia:

  1. Hieno vanha tiilikatto, jos se ei vuoda niin miksi vaihtamaan?!
    Nythän noita katonpesufirmoja mainostaa vähän joka nurkassa. Pesee sammaleet pois ja maalia perään, että saa katon sävy sävyyn piipun kanssa ja avot, kuin uusi. Ja taatusti halvemmalla, kuin kokonaan vaihto...

    Täytyy vuorostaan vihertää kateudesta. ;)
    On kuin lottovoitto saada ympärilleen tilaa ja rauhaa, ilman ikkunoista sisään tuijottavia naapureita. (No, ei ne meilläkään ihan ikkunasta sisään näe...)

    VastaaPoista
  2. Mä haluaisin kans luopua kokonaan autoista!Niihin menee vaan älyttömästi rahaa ja kyllähän ne mukavasti saastuttaakin tätä meidän ympäristöä. Vaan enpä ole niin hippi, että siihen pystyisin. Kyllä täältä maalta on ajoittain päästävä pois. Tosin kai sitä hevosellakin pääsis?
    Mä lupaan tuoda eväsleivät ja mehut jos jäät pidemmäksi aikaa tonne katolle :)

    VastaaPoista
  3. Meillä ei koskaan olla autolla mitenkään pröystäilty... tällä hetkellä on yksi auto ja yksi skodu.. no onhan ne molemmat aikas uusia..:)

    aravaa vaan mitä olen koko armaan päivän tehnyt... ensin haettiin sellaisia mukulakiviä ja sitten olet kaivanut niitä kukkapenkkien ympärille... selkään sattuu ja käsiin sattuu, mutta penkit on kauniit..:D

    VastaaPoista
  4. Koo joo ei muuten mutta yksi kulma tiilikaton alta on aika romuna ja tiilet pitää purkaa yksitellen että pääsee alarakenteisiin käsiksi..
    mä lupasin tehdä sen vaikka itse onneksi en tajua mitä lupasin (: Mä rakastan tätä tilaa hengittää.
    Sanna toi hevonenhan olis kätevä kulkupeli...hmmm
    Kiitti eväistä (;
    Irmastiina me juntit ollaan kyllä vähän pröystäilty kun kumpikin rakastaa amerikan-autoja ja moottoripyöriä..eikä siinä mitääbn pahaa jos lompakko kestää (; Mun ei enää halua pistää niin paljon rahaa bensaan. Ihanaa kukkia ja kiviä! Mä harkitsen kivien ryöstöretkeä johonkin soramontulle tai vastaavalle...

    VastaaPoista
  5. Aivan loistavaa tuo teidän molempien asenne, ME LIKES : )ja toi rätticitikka kuulostaa aivan mahtavalta idealta : )

    VastaaPoista