lauantaina












Takana ensimmäiset raakakakku ja vaatekutsut. Talo täynnä iloisia nauravia lapsia, naisia jopa yksi rohkea mieskin. Muutama mekko löysi oikean omistajan ja mä huokailin onnesta. Hirveän ompelujakson jälkimainingeissa palaudun meditoimalla, kävelemällä metsässä. Hengittelemällä hiljaa.
 Mun voimapaikka lähimetsä on kokenut viime ainoina aikamoista myllerrystä ja tuntuu että  elän jokaisella hengenvedolla mukana. Ensin  suren sitä että puita on kaadettu. Pyytelen anteeksi metsältä. Sitten menen vapun jälkeen sinne ja näen miten joka paikka on täynnä roskaa...serpentiiniä, tölkkejä, röökin stumppeja. Suutun. Todella! Teen niin harvoin mutta silloin kun joku osuu mut kannattaa kiertää kaukaa. Tuli ja leimaus on silloin toinen nimeni. Sisimmästä kumpuaa suuttumus itseasiassa ihan jokaista kohtaan. Oon niin lopen kyllästynyt siihen että ihmiset ovat niin sanotusti "hereillä" mutteivat tee mitään. Kohtaavat asioita joita haluaisivat muuttaa mutteivat näe sen olevan mahdollista. Ensin jumittavat omassa elämässään, eivät uskalla muuttaa sitä. Parjaavat hallitusta, taloutta, teollisuutta ihan kaikkea mutta eivät tee mitään. Ovat huolissaan luonnosta, lapsista nuorista ihan kaikesta mutteivat tee mitään.
Meillä on jokaisella täällä jokin erityinen tehtävä. Enkä usko että se on työnteko tai shoppailu. Se on jotain erityistä, näkemystä, kykyä tuoda sisältään tietoa tai taitoa jolla muuttaa maailmaa. Sen käyttöönotto vaatii rohkeutta, täydellisen luopumisen ainoastaan oman edun tavoittelusta. Se ei perustu rahaan tai menestykseen siksi se lähtee käyntiin kuin raketti kun ymmärrät tehtävän laadun. Olen sanattoman kiitollinen siitä että hullu energiani rysäytti mut takapuoli edellä puuhun niin monta kertaa kunnes löysin omani. Kuulen ympäriltäni usein kommentteja siitä miten mahtavaa työtä teen. Sanoja siitä miten haluaisi itsekin tehdä jotain muttei ole mahdollisuutta. Ihmettelen joka kerran kommenttia. En ymmärrä miksei meillä jokaisella olisi sama mahdollisuus/ velvollisuus muuttaa maailmaa. Ottaa tuo tehtävä vastaan. Ehkä yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa mutta monta voi. Luokseni hakeutuu nyt todella monia nuoria, viisaita kehittyneitä yksilöitä jotka ovat valmiita muuttamaan maailmaa. Aamulla metsässä surun jälkeen  teen päätöksen. En aio enää kulkea noiden roskien ohi ajatellen etten voi tehdä mitään kun en ole niitä sinne heittänytkään. Päätän kerätä ryhmäni kasaan, nämä ihmiset joita olen auttanut. Haastamaan metsän siivoustalkoisiin. Koska jos kävelen ohi tekemättä mitään olen yhtä syyllinen kuin nekin jotka sotkivat. Koska jos suljen silmäni niin tekevät kaikki muutkin ja mä en tullut tänne oman itseni takia. Tulin siksi että meidän pitää huolta tästä kauniista pallosta jolla asumme. Tulin välittämään ja rakastamaan. Sitä. Yhtä ainoaa oikeaa joka vois pikku hiljaa ruveta heräilemään...

3 kommenttia:

  1. Tunnistan itseni kirjoituksestasi. Myös minä suren sitä, kuinka ihminen kohtelee luontoa: suren avohakkuita, silittelen puidenrunkoja ja pyytelen niiltä anteeksi tätä ihmisen itsekkyyttä ja tyhmyyttä. Luonto on niin paljon viisaampi kuin me ihmiset ja siltä voisimme oppia niin paljon, jos vain ymmärtäisimme pysähtyä kuuntelemaan, katselemaan ja kokemaan. Ikävää, että niin usein luonto nähdään vain tuotantovälineenä, mietitään kuinka siitä saataisiin mahdollisimman paljon taloudellista hyötyä, mikä olisi tehokkainta. Ja sitten tuo roskaaminen...aivan upeaa, että olet koonnut joukkosi siistimään ympäristöä! Jokainen kun keräisi vastaantulevia roskia, tai edes olisi heittämättä luontoon niitä omia roskia...Aurinkoa elämääsi!

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Unohdin mainita miten nuo hevoset liittyivät tekstiini...surin ensin hakkuita mutta sitten näin nämä hevoset metsässä. Lohdutti paljon että puita kaadetaan perinteisin menetelmin. Kyllä luonto vastaa samalla energialla, turha ihmetellä luonnonmullistuksia ja katastrofeja jos unohdamme kunnioittaa sitä. Aurinkoa myös sun elämään. Kiitos kommentista :)

    VastaaPoista
  3. You really make iit seem so easy with your presentation but
    I find this matter to be actually something that I think I
    would never understand. It seems too complex and extremely broad for me.
    I am looking fodward for your next post, I'll try
    to get the hang of it!

    My site war thunder gameplay tank ()

    VastaaPoista