Kyllä elämä on ihmeellistä. Syntymä on sen suurin mysteeri. Miten jännittävä näytelmä ihmisen maailmaan tulo onkaan. Etenkin lapsen joka on lapsesi lapsi. Miten mun pieni, joka just kaivoi hiekkalaatikolla hiekkaa kuumana kesäpäivänä hanskat kädessä voi olla nyt äiti. Aikuinen nainen joka on juuri kohdannut kauneimman kaikista.
Miten minä joka juuri leikin metsässä intiaania (joo ja siitä ei edes ole montaa päivää) olen nyt kahden lapsen mummi. Viisas roolimalli seuraaville sukupolville. Nyt tulee hirveitä paineita. Miten olla tätä kaikkea kuitenkin olemalla juuri se joka olet. Mummi jonka henkinen ikä on usein n. viisitoista. Jolle elämä on suurta satua ja seikkailua. Jonka mielestä aikuisuus tappaa meissä jotain, sammuttaa liekin sisällämme...
Päätän olla juuri sellainen mummi kuin olen. Näyttää näille lapsukaisille että elämä ei ole vain hauskaa vaan se on superhauskaa. Juuri sellaista millaiseksi sen päätämme itse luoda.
tässä muutamia kuvia mummin inkkarileikeistä...
kunhan hauskuutettiin itseämme ja ihmisiä pitkin kaupunkia. Harjoiteltiin samalla muutamia juttuja...kuten sitä miten pokka pitää kun menet intiaaniksi pukeutuneena huoltoasemalle ja tyyppi tiskin takana kysyy että mistäs sä oot karannut? En mistään vastaan pokkana, tulin pesemään autoni...ei kyllä koskaan ollut niin jännää ja hauskaa olla huoltoasemalla...heh
NIIN ihania kuvia!♡
VastaaPoista