Mun mummi täytti tänään 91 vuotta. Se on huimaa. Mummi asuu palvelukodissa ja kun mentiin onnittelemaan kysyi multa kukas sinä olet. Muistisairaus on armoton. Ei muista enää mitään muuta kuin sen ettei halua mennä pesulle, siitä ei keskustella. EI EI! Muistamattomuus on myös positiivista, löydät samat asiat uudestaan ja uudestaan ja riemuitset joka kerran yhtä paljon. Niinkuin nallesta. Mistä tää on tullut, onpa kaunis. Kattokaa miten se hymyilee ja katsoo silmiin, mä otan tän viereen nukkumaan. Mummi syö marianne karkkeja ja heiluttelee jalkojaan kuin pikku lapsi. Ei oo huolta huomisesta eikä joulustressiä kun ei edes muista mitä tänään on tehnyt tai kuinka vanha on. Ainoa minkä muistaa on se että ihan pian lähtee kotiin että täällä on vaan käymässä.
Niinkuin me kaikki, ollaan täällä vain silmänräpäys jona ehditään stressata, surra, huolehtia ihan turhista. Muistella vääriä valintoja, riidellä turhista, velloa synkissä vesissä. Seuraavassa hetkessä oot jo vanha etkä muista enä edes omia lapsiasi saati lapsenlapsia. Ei murehdita turhia, juosta niin kovaa kyytiä. Nautitaan siitä että joulu tulee ja opettaa meille hiljentymistä, kuuntelemista, läsnäoloa. Tärkeintä ei ole hukkua lahjavuoriin, syödä itseään hengiltä. Tärkeintä on rakastaa. Antaa anteeksi hyväksyä toinen toisemme. Hyvää joulua kaikille teille siellä jossain. Kiitos että kuljette mukanani.
Kiitos kauniista ajatuksista. Matka blogiseurassasi on ollut hyvä ja toivon, että saan jatkaa sitä myös tulevana vuotena. Rauhallista joulua sinulle.
VastaaPoistaKiitos sulle! Ensi vuonna sitten uudet kujeet, saa nähdä minne ne kuljettaa. Hyvää joulua myös sulle :)
VastaaPoista