Sydämen polku

                                                        
 metodisti kirkko
                

                                         
  Paikallinen yrtti-ja rohto kauppa

                          
 ihan pieniä pipoja...pullon lämmikeeksi tai tosi pienille ystäville....
                                              

Usein intuitio yllyttää rikkomaan rajoja ja kohtaamaan pelkoja joita mieli tiellemme asettaa. Se tartummeko haasteeseen ja kohtaammeko rohkeasti rajoitteemme on täysin vapaa valinta. Voit jäädä siihen pisteeseen jossa olet haastamatta itseäsi henkisesti tai voit mennä pelkoosi kohdata sen ja huomata ettet kuollutkaan siihen. Nähdä että mielen asettamat esteet onkin helposti purettavissa...
Tästä aasinsilta omiin pelkoihini. Olen kuvitellut etten koskaan uskaltaisi matkustaa yksin, puutteellisen kielitaitoni, omituisten sattumien kerääntymis geenini ja tietynlaisen jännittämisen takia.
Sitten saan voimakkaan herätyksen luettuani kirjan autuaiden Saari (kirjoittaja Andrei Pajanne) ihan mieletön lukukokemus muuten! Herätyksen, äänen sisälläni joka kehoittaa minua matkustamaan Englantiin, Glastonburyyn johon liittetään kuningas Arthurin lisäksi Avalonin tarut ja paljon muuta kiehtovaa. Paikka täynnä mystiikkaa ja pyhiinvaelluskohteita joissa olen pitkään halunnut käydä. Hetken pohdittuani ja taisteltuani järjen (tuo pieni inhottava inisijä) kanssa tilaan matkan ja lähden. YKSIN. Selviän matkasta upeasti, eksyn useita kertoja ja kysyn rohkeasti apua ihmisiltä. Matkustan säkkipimeässä bussilla vajaat neljä tuntia Lontoosta Glastonburyyn ja nielen matkapahoinvointia. Ensimmäisenä aamuna kiipeän korkealle kukkulalle, hengitän nummilta tulevaa raikasta ilmaa ja vuodatan kyyneleen.
Minä uskalsin. Voitin pelkoni ja koin jotain aivan uskomatonta. Ei ole mitään mistä en selviäisi.
Kävellessäni takaisin kylään tulen ikivanhan kivirakennelman luo. Näen avoimesta ovesta luolan joka on täynnä kynttilöitä, pieniä vesiputouksia ja kukkia. Kaunis meditaativinen musiikki houkuttelee sisään. Paikka on suljettu mutta kuultuaan että olen Suomesta sisällä oleva nainen päästää minut sisään. Istun hetkeksi hengitän ja tunnustelen tätä ihmeellistä energiaa. Ymmärrän että olen tullut jonnekkin johon olen aina ikävöinyt. Henkiseen yhteisöön jossa on ihan sama mihin uskontokuntaan tai aatteisiin perustat elämäsi. Kaikkia paikalla olevia yhdistää rakkaus. Käsittämätön sisaruuden ja veljeyden tunne. Lämpimät hymyt ja tervehdykset joka puolella.
Ihmisten välinen rakkaus on kauneinta maaimassa. En tiedä sen korkeampaa henkisyyden muotoa.