Sydämen polku

Mun My. Reipas tyttö joka ei paljon ulkopuolisia vaaroja pelkää. Rakastaa istua tuolin reunalla, niin reunalla että koko ajan vatsaa nipistää jännitys. Milloin tippuu. Seikkailee rohkeasti missä vain,  menee vieraiden ihmisten syliin istumaan, avaa sydämensä kaikille ja vain rakastaa. Myllä on ensimmäinen ystävä, pikkuinen Kia joka pelkää herkästi ihan kaikkea. Pärähtää itkuun hämmentyneenä kovista äänistä ja yllättävistä tapahtumista. My on ottanut elämäntehtäväkseen rohkaista Kiaa. Paukuttaa vieressä kovaa, vie lelut kädestä, saattaa tönäistä. Aikuiset vierellä yrittävät puuttua peliin ja komentaa ei saa olla tuhma. Pieni ihminen katselee maailmaa niin erilaisin silmin. Rohkeampi yrittää rohkaista herkempää joskus rajullakin käytöksellä. Ketään ei saa satuttaa se on selvä sääntö. Kun Kiia itkee Myylle tulee hätä, tarve lohduttaa. Pienen pää ymmärryksellä keinot saavat pikku tytön huutamaan entistä kovempaa. My yrittää maata itkevän ystävänsä päällä, pukea tälle vaatteita. Ihmettelee kun yrittää kaikkensa ja mikään ei auta. Rohkaisemme yhdessä tanssien Kiiaa ulos kuorestaan. Aikuiset ja lapset hyppivät fröbelin palikoiden tahdissa ja kannustamme pikku tyttöjä taputtamalla ja kehumalla. Pienet silmät loistavat ja neitojen vauhdikkaat tanssiliikkeet hurmaavat. Siinä samalla totean että elämän suurimmat ilot ovat ilmaisia. Iloinen tuike lapsen tai jonkun muun rakkaan silmissä, nauru, leikki. Täysin ilmaista ja meidän kaikkien saatavilla koko ajan. Milloin viimeksi muistit leikkiä ja nauraa, tanssia ja laulaa. Mennä lapsen omaiseen kepeyteen ja vain pitää hauskaa. Tänään on hyvä päivä juuri siihen. Jokainen päivä on sopiva näille asioille.

Ompelin kuvan essut näille hurmaaville pikkuisille neidoille. Puin Myn essun pikkuisen päälle ja hämmästyin. Tyttö sai suorastaan hysteerisen kohtauksen parkui ja kiskoi essua päältään. Taisin löytää Myn syvimmän pelon ja trauman. Pukeutuminen esiliinaan. Kyllähän se nyt järkyttää rohkeimpaakin seikkailijaa ;)