lauantaina










Yritän elää välillä "normaalia" elämää ettei mun nukkekoti vie ihan mennessään. Ihana päivä. Rakkaita, naurua, laulua, pihakirppistä, lastenmehukioskia.  Välillä ruokailtiin ja pistettiin lapsi boheemisti syömään lattialle, sanomalehtiä alle ja voi sitä itse tekemisen riemua. Kuinka usein teemmekään asioita lasten kanssa liian vaikeasti, liian kaavamaisesti. Suurin juttu kaiken touhulandieoiden ja tekemisen keksimisen keskellä voi olla tehdä jotain erilailla kun normaalisti.  Mummilla on täällä pieni yökyläilijä ja voi sitä riemua kun kontattiin yhdessä pitkin lattioita ja tansittiin ja laulettiin. Mä lauloin siltaa yli synkän virran ja My ainoaa sanaa jota hokee koko ajan. Äiitiii, äiitiii, tuli kyyneleet silmiin. Äiti on maailman kaunein sana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti