Vietin tässä muutaman päivän erittäin haastavassa seurassa. Pojan 12v. kanssa joka on ilmeisesti syntynyt maailmaan kyseen-alaistamaan ihan kaiken ja herättämään meitä aikuisia. Tälläisen yksilön kanssa kasvatus keinojen täytyy olla erittäin viisaita, mitään lässynläätavaraa on turha yrittää. Niinpä olin ovela enkä huomauttanut tavallisia reittejä paheksuvani tietokoneella pelaamista, shipsejä ja limua vaan piirsin herättelevän piirroksen. Hihitin hiljaa itsekseni että siitäs sai kun poika katseli piirustustani ja näin että perille meni. Se mitä en osannut odottaa näkyy seuraavassa kuvassa...tuli myös lapsen näkemys sitten hyvin selväksi...
 |
Haastoimme toisiamme omien mukavuusrajojemme ulkopuolelle ja yritin muistaa hetkellä jolloin meinasin pimahtaa...kultaisen säännön. Mitä tämä ihminen on tullut minulle opettamaan, mihin osuu sisälläni se ettei tämä poika kunnioita näkemyksiäni. Egoon vastaa sisäinen viisaani, sydämeni kyllä ymmärtää tämän voimakkaan oman tiensä kulkijan. Olenhan itse ihan samanlainen kapinallinen. Egoni jonka voisin jo kuopata tarpeettomana huutaa että katseletko sä että pikku jätkä hyppii sun nenille ja on monessa asiassa jopa viisaampi kuin sinä...
Niinpä mä hörpin tyynenä kahvia tästä hienosta mukista ja yritin näyttää arvokkaalta.
Seuraavaksi sain kaverikseni karvaisen lapsenlapseni...tässä on se hyvä puoli että se ei puhu. Saa nähdä ymmärränkö silti mitä se on tullut minulle opettamaan?
Haa...näin ihan silmissäni ton tilanteen, hyvin osas heppu ilmaista itseään. Hekottelin, kun katselin tota piirustusta. Ja ton karvasen lapsenlapsen minäkin huolisin, lutunen olento!
VastaaPoista:) Hehe...mäkin nauroin vedet silmissä tälle neropatille! Joo ihana koira, pelottavaa että tekee mieli ehdottaa että eikö se vois jäädä mummolaan asumaan...
VastaaPoistaOmg, tässä kello on kuus aamulla ja nauraa röhähdin niin että marsutkin heräsivät ja katselivat että mitäs tapahtuu? :D
VastaaPoistaNyt kyllä tämä nuori miesseuralaisesi laittoi aika pahan vastuksen... Jos minä saisin tuollaisen piirroksen se menisi kehyksiin seinälle heti! :D Senkin hippi! :D
Hei, tuli noista kuvista mieleen eräs kirja ja kirjasta taas se, että sinä voisit ehkä olla kiinnostunut tästä kirjasta...tulipa asia ilmaistua harvinaisen selvästi ;)
VastaaPoistaKirja on nimeltään "Puuttuva napanuora" ja tekijä on Merja Metsänen, kustantaja Haihatus. Hankin kirjan pride-kurssin kautta ja kirja kertookin persoonallisin piirustuksin ja lyhyin tekstein sijaisvanhemmuudesta ja lasten/nuorten ajatuksista. Kirjan tyyli on omanlaisensa ja osuu ainakin minuun. Vaikka aiheena onkin sijaisvanhemmuus, kirja sopii silti ihan muutenkin lasten/nuorten maailmasta kiinnostuneille ja herättää ajatuksia. Jotenkin mulle tuli kesken hiustenpesun mieleen toi kirja ja sun blogisi ja sellanen fiilis, että sulle pitää mainita tosta.
Taika voi pikku marsuparat toivottavasti ei tullut traumoja, Tää tyyppi todella keksii! Hahaa
VastaaPoistaAnonyymi lämmin kiitos vinkistä, täytyypä lukaista.minäkin kävin kuuntelemassa infoa joskus sijaisvanhemmuudesta mutta aika ei silloin ollut oikea...ihana nimi kustantajalla ;)