Sydämen polku

No ni...mä oon palannut siihen mitä normaalielämäksi kutsutaan.
Kävin erittäin pitkällä ja haastavalla reissulla, matkalla jossa oivalsin itsestäni ja elämästä yleensä ihan käsittämättömän paljon. Yli vuosi siihen meni, olin jossain kaukana tutkimusmatkalla ja tein valtavan paljon töitä itseni kanssa. Kunnes eräänä aamuna, hups! Tipahdin takaisin kehooni ja siihen että mähän olen ihminen, en mikään henkiolento. Uskomatonta että pitää nähdä kaikki puolet, tehdä kaikki ylilyönnit päästäkseen uuteen itseensä, ymmärtääkseen että tasapaino on kaiken salaisuus. Miten olla uuden ajan tiedostava ihminen mutta pysyä ihan tässä normaalielämässä kiinni siinä on haastetta. Liideltyäni retkilläni, tyhjennettyäni kaiken vanhan näen selkeästi mitä haluan ja kuka olen.
Riemuitsen siitä että olenkin se ihan sama Maria, se joka haluaa kauniin kodin, sisustaa, ommella, kirjoittaa elää satumaista arkea. Piti vain mennä kauas nähdäkseen lähelle, luopua kaikesta aloittaakseen ihan alusta.
Palaan unelmieni lähtökuopille ja näyttää kuin taikavoimani toimisivat nyt oikeasti niin että saan kaiken mistä olen unelmoinut.
Paljastan lisää heti kun saan varmistuksia muutamiin juttuihin. Haluan vain kertoa teille ihanat rakkaat ihmiset että on mahtavaa olla elossa, tässä hetkessä en keksi mitään niin upeaa kuin katsella tätä kaikkea ja tajuta että emme syntyneet tänne turhan takia, että jokainen kokemus on arvokas joka vie meitä lähemmäksi todellista olemustamme.
Matka sinne on pelottava mutta sen arvoinen.