Kauneinta maailmassa, ihmeistä kaikkein suurin. Se että olen äiti. Se että minä joka rimpuilen ja hapuilen moneen suuntaan kyseenalaistan ja muutan mieltäni, olen yhdestä asiasta täysin varma. Siitä että rakastan kaikkia lapsia, omia, muiden. Voisin hyvin vielä kasvattaa näitä pikku kapinallisia, niin paljon niistä pidän. Siitä miten aitoja ja puhtaita nuo ovat, siitä rohkeudesta etteivät välttämättä käyttäydy niin kuin aikuiset haluaisivat. Vaan ovat juuri sellaisia kuin haluavat olla. Riemuitsen tuikkivista silmistä joita kohtaan, ehkä lapset tunnistavat henkisen lapsen sisälläni ja aistivat olevani kanssani samalla tasolla ;)
Jumitin yksi päivä seisoessani kassa jonossa, haaveilin enkä huomannut jonon liikkuvan, pyysin anteeksi takana olevalta perheeltä hitauttani. Perheen pikku tyttö tarkkaili mua kovasti ja kysyi sitten äidiltään että kuka tuo on? Äiti muuttui vaivautuneen näköiseksi ja hyssytteli. Sen kummemmin miettimättä vastasin pikkuiselle:
mä oon peppi-pitkätossu ja hymyilin :)
Lähdin sisäisen lapseni kanssa tanssahdellen etiäpäin ja tunsin miten muut seurasivat katseellaan hämmentyneinä.
Kiitos kaikille lapsille siitä että olette olemassa ja näytätte meille aikuisille että on olemassa jotain mitä ei saa muokattua mielensä mukaiseksi vaikka päällä istuisi. Kiitos äitiydestä.
Aurinkoista Äitienpäivää - toivoo Pikku Myy;)
VastaaPoistaSamoin ihana pikky Myy :)
VastaaPoistaKiva, että joku äitienpäivänä kirjoitti omasta äitiydestään ja silleen vähän eri lailla. Itse olen kapinoinut äitimyyttiä vastaan, kun en sen ahtaisiin raameihin meinaa aina mahtua. Äitinä on kuitenkin ihana olla ja voisin minäkin olla useammankin lapsen äiti. Äitiys on oikeastaan asenne.
VastaaPoistaSari R-E
Sari en taida minäkään mahtua normi äiti-muottiin, mun mielestä kaikki ahtaat käsitykset voisi purkaa ja jokainen tekee asioita omalla tyylillään :) erilaisuus on rikkautta :)
VastaaPoista