Vietipä ihan parhaista parhaan päivän pikkuisen My-tytön kanssa.
On ihana katsella tätä pientä taaperoista mitä huimaa vauhtia pieni lapsi kehittyykään ja miten ihmeellisiä kaikki pienetkin asiat ovat pikkuisen näkövinkkelistä. Mietin miten kaipaankaan aikaa pienen lapsen äitinä joka on monen mielestä ihan outoa, nythän elämä on taas "helppoa" kun lapset ovat isoja. Ja kukkua sanon minä, mitä enemmän ihmisellä on aikaa itsekseen sen enemmän on aikaa huomata miten tyhjää elämä on ilman lapsia. Vaikka olisi kaikki maailman vapaus ja raha ja hauskuus ei mikään korvaa sitä tunnetta kun pieni käsi tarttuu kaulaan ja kutsuu äidiksi tai isäksi. Väitän ettei vanhemmuus itsessään ole niin rankkaa, vaan se kaikki muu mistä pitää vanhemmuuden lisäksi suoriutua. Mun mielestä äidit ovat kuningattaria joiden ei pitäsi revetä mihinkään muuhun kuin lapsen rakastamiseen ja hoitamiseen, ja isät kuninkaita joiden tehtävä on vain rakastaa puolisoaan ja lapsiaan ihan hirveästi. Ajatelkaa miten ihanaa elämä olisi kun ei tarvitsisi muuta kuin nauttia perheestään. Uskon että maailma tarvitsee arvojärjestyksen muutosta, lapset ja perheet ja rakkaus tärkeimmäksi kaikki muu on toisarvoista. Niih ja hauskaa pitää olla. Siinä ne päivän tärkeimmät ;) JA ASUNTO ON MYYTY! Juhuu!
Kauniisti ja viisaasti sanottu! Arvojärjestys elämässä tuntuu monella olevan hukassa! Perhe, lapset, rakkaus, koti. Ne ovat minulle ne tärkeimmät. Onnea asunnon myynnistä!
VastaaPoistaOlen kyllä eri mieltä asiasta. Elämä ilman lapsiakin on hyvää ja elämisarvoista, ei ne lapset ole elämän mielekkyyden mittari. Toisille lapsettomuus ei ole oma valinta ja silloinkin pitää kyetä elämään täysipainoista elämää. Ja sitten lapsettomuus voi olla ihan vapaaehtoinen valinta. Minua jotenkin riepoo tuo "äitiyden ylistys" mihin törmää niiiin useasti. Äidit nostetaan jalustalle ja lapsettomia pidetään itsekkäinä tai heitä säälitellään. Hui, hai...elämä on ihanaa ja arvokasta vaikka kukkaruukunn seurassa!!
VastaaPoistaMinäkin haluaisin vielä joskus lapsia mutta kaikki ne odotukset joita äitiin ja lapsensaamiseen lätkitään ja se koko hirveä hössötys tuntuu niin ahdistavalta.
VastaaPoistaEn pidä siitä yhtään ja olen luullut joskus etten lapsia haluakaan koska se tuntuu olevan niin mahdottoman vaikea projekti josta kukaan ihminen ei selvin järjin voi mitenkään suoriutua mutta olen viimevuosina vasta alkanut tajuta, että ei ole pakko lähteä mukaan siihen hössötys-sekoilu-kärsimyspyörteeseen vaan voi hoitaa tämänkin asian omalla tavalla.
Jotenkin tuntuu hassulta että kun tekee kaikki muutkin asiat omalla tavallaan ja eri tavalla kuin valtaväestö, niin miksi minä sitten tässä asiassa ajautuisin samaan hössötykseen kuin muutkin kun en tee niin muissakaan asioissa. On tainnut olla turhaa pelkoa mutta sittenhän sen toivottavasti joskus näen. Ja onhan mulla jo nyt noita eläinlapsia :)
Henkkumaaria :) kiitos
VastaaPoistaAnonyymi puhun nyt omasta tunteestani ja siitä että kun olen elänyt niin kauan lasten ympäröimää elämää huomaan ettei yksinoleminen ole minulle mikään onni ja autuus, ei ole tarkoitus puhua kenenkään muun suulla :) Ymmärrän hyvin että jokainen valitsee itse, ei kaikkia ole varmasti äideiksi tarkoitettukaan ja elämä on arvokasta juuri niin kuin itselle on hyvä :)
Taika mäkään en pidä hössötys/kärsimys ajattelusta vaan juuri tuosta kuningatar-äitiysmallista ;) kiusasin lapsiani heidän ollessa pikku riiviöitä että olen tilannut teidät postimyynnistä ja teillä on palautusoikeus. Kaksikko oli ihan ihmeissään että voiko lapsia tilata ja palauttaa..hahaaa.