No niin nyt on sitten uusi asunto ja muutto perjantaina, mitä sitä turhia odottelemaan. Unelmat kävivät toteen tsuppaduppa vaan ja saimme mielettömän UPEAN vuokrakämpän läheltä keskustaa ja POREALTAAN. Nyt kyllä suu on aika leveässä hymyssä, onneksi on korvat ettei naama halkea...tavaraa on niin vähän että muutto sujuu pikku autollani ja olo on aikas villi. Kuljimme tulevia kotiseutuja ystäväni kanssa riemuiten kuin pikkulapset, kato mitä kauppoja, ravintoloita, ihan käsittämätöntä tälläisille maalaistyttösille. Ehkä kaupunkilaisiltakin alkaa hymyjä tai repeilyjä irtoamaan meidän toilailuja seuratessa. Kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja tutkimassa seutua , kauhea nälkä ja ostimme pahinpaan hätään banaanit. Niitä siinä sitten mutustelimme näyteikkunan edessä jossa luki loisteputkia ja valaisimia. Ystäväni jonka hulluus ja spontaanius häikäisee jopa minutkin keksi että pyydetään että joku ottaa kuvan meistä. Yritin estellä Ei varmaan jos nyt ei kuitenkaan. Tietysti ohi käveli kaksi miestä ja ystäväni toteutti ehdotuksensa. On nyt sitten sekin hieno hetki ikuistettu...lähtiäisiksi toinen miehistä huikkasi vielä että nähdään! Että mehän tutustutaan ihmisiin ihan salamavauhtia ;)
Riemuitsen myös siitä että pikkuinen My muuttaa myös lähelle ja saan pitää palleroisen lähelläni. Voidaan sitten yhdessä kuljeskella kaupungilla.
Suosittelen lämpimästi kaikille niille jotka ovat kyllästyneitä elämään elämää totutun kaavan mukaisesti laittamaan ranttaliksi, on muute hauskaa!
Huh,mikä vauhti! Tuntuu ihan uskomattomalta, kun muistelee ajatuksiasi muuttaessasi maalle ja suunnitelmiasi/unelmiasi silloin...hitaampi ei pysy kyydissä!
VastaaPoistaAnonyymi mun sielu on sellainen kulkuri joka rakastaa mennä ja tehdä, jos pakotan itseni elämään vastoin itseäni olo on kuin vankilassa. Syyllistin itseäni siitä pitkään ja kuulen aina siitä että miksi et voi olla tyytyväinen paikoillasi. Tein pitkän kipeän matkan itseeni ja vasta silloin ymmärsin syvällisemmin minkälainen olen ja annoin itselleni luvan olla sitä mitä olen. Olen koko ikäni yrittänyt muuttua sellseksi kuin "kuuluisi" ja on mieletön fiilis ymmärtää että meillä on kaikilla erilaiset polkumme ja tapamme. Ehkä sitten seuraavaksi muutan taas maalle ja olen siitä ihan yhtä riemuissani, olen ehkä kopio edesmenneetä isoisästäni joka 86vuotiaana pakkasi vaatteet ja tietokoneen ja muutti toiselle puolelle Suomea, tokaisi vain sukulaisille mennessään että pitäkää loput tavarat ;)
VastaaPoistaTervetuloa Helsinkiin! :) Vauhdikasta on näköjään meno! Ja poreamme, uijuijui! Oolalaa! :D
VastaaPoistaOletpa rohkea! Kadehdin sitä ominaisuutta, sillä itse olen niin turvallisuushakuinen, ettei minusta ikinä olisi tuollaista elämänmuutosta tekemään! Ihailen sitä, että joku uskaltaa! Onnea uuteen kotiisi!
VastaaPoistaTaika lämmin kiitos...mä oon niin innoissani tästä kaikesta,ajattelin kylpeä itseni rusinaksi se on varma! Ja syödä samalla suklaata,,,saas nähdä miten tämä yhtälö toimii tuleeko suklaakylpy? Henkkumaaria mitä sitä turhia elämää pelkäämään pahinta mitä voit menettää on maine ja onko sillä niin välilä, heh :)
VastaaPoistaHöh, nyt oon kyllä pettynyt, ettet meille sitä banaanikuvaa paljastanut! ;D
VastaaPoistaMä ihailen tuota teidän repäisevää tyyliä ja rohkeutta! Pitäkää hauskaa ja nauttikaa elämästä!