Sydämen polku

Oon ollut pitkään siis viime maaliskuusta jolloin muutin ilman sohvapöytää...perjantaina raahasin eteisessä olleen pikkupöydän sohvan eteen ja päätin että kyllä sohvapöytä voi olla korkeakin. Että missä sääntökirjassa sanotaan mikä korkuinen sen tulee olla? Sitäpaitsi  on paljon mielenkiintoisempaa esim. tarjota kahvia vieraille ja katsella miten joutuu nousemaan sangen matalalta sohvalta ylös ylettyäkseen kahvikuppiin. Ja samalla saa hyödyllistä liikuntaakin.

En myöskään tiennyt minne ripustaisin hyvien uutisten joulupallot kun en aio (ehkä) hankkia kuusta tänne pieneen asuntooni... päädyin laittamaan ne tähän koriin...
koska kaikki perinteet on tehty rikottavaksi ja kuuntelen kauhulla ihmisten joulustressiä ja vihaa, myös tuon joulun-vietto perinteen voisi helposti rikkoa. Vietätkin joulua jo marraskuussa säästyäksesi muiden tohotukselta...ajatelkaa minkälaisia ilmeitä saisi aikaiseksi esim. sukulaisten naamalta kun kieltäytyisit kohteliaasti vastaanottamasta jouluvieraita  tai juoksemalla sadassa paikassa sanoen...että sori vietimme joulua jo marraskuussa ja jouluaatona olemmekin jo ihan muissa puuhissa ;)

Mun logiikalla silloin jouluna jo viettäisiin uutta vuotta ja saisit taas viettää sitä ihan omalla tyylillä ja rauhassa...räiskisit naapureiden iloksi pihalla raketteja kun muut ovat hartaissa joulutunnelmissa...hahaa

Taka-ajatuksena näillä provosoivilla ajatuksillani on se että tee ne asiat omalla tavallasi, älä niinkuin on tapana jos se ahdistaa. Me ihmiset luomme nämä tavat ja säännöt joista stressaannumme...sitäpaitsi joulun kaunis ajatus jeesus lapsen sytymäpäivänä ja koko maailman rakkausjuhlana on aika kaukana tämän päivän tohotuksesta.

Loppuun kuvatodiste...mun viherkasvii on edelleen elossa...aika harvan näköinen mutta sitäkin rakkaampi. Ehkä mä annan joululahjaksi tälle kullanmurulle vähän vettä kun olen unohtanut sitä syksyllä kastella...