lauantaina




Jaahas...tää on pitkä ja outo tarina mutta yritän jotenkin saada se niputettua kasaan teille rakkaille...
Uskon että meillä ihan jokaisella on salaisia haaveita ja unelmia, sellaisia mitä sisällään kantaa koko elämänsä, niitä pitää niin epätodellisina että ei kerro kenellekkään koska ne ovat niin pöhköjä ettei niitä uskalla paljastaa edes itselleen saati uskoa niihin... usein ne liittyvät jonkin luovuuden kanavoimiseen itsessään, voimakkaaseen tarpeeseen tuoda itsestään jotain esiin.
Mä oon tullut siihen pisteeseen jossa olen päättänyt jotenkin, jollain tavalla kohdata suurimman haaveeni ja pelkoni. Mun suurin unelmani liittyy musiikkiin, laulamiseen ja soittamiseen....hulluinta on se että en koe olevani lainkaan musikaalinen en ole koskaan soittanut enkä laulanut. Silti sisälläni on aina kytenyt ihan käsittämätön liekki musiikkiin. Ainoa mikä on estänyt toteuttamasta tätä haavetta on se että poden ihan järjetöntä esiintymiskammoa, enkä usko itseeni...yksin kyllä hoilottelen päivät pitkät mutta annas olla kun joku muu kuulee...koska olen hullu päätin sitten kohdata unelmani ja ottaa selvää mikä on sen todellinen merkitys itselleni...okei aloitin laulukurssin...ja uskomatonta mutta totta ostin itselleni kitaran. En ole koskaan soittanut mitään ja ihmettin tätä hinkua kitaraan....no tuumasta toimeen...ensin vain hiivin musiikki-kaupan ikkunan ohi ja huokailin nähdessäni kitara rivistön...seuraavana päivänä uskalsin jo sisäänkin. Voin kuvitella että tästä kummallisesta asiakkaasta keskusteltiin kaupassa vielä jälkikäteen...;) Nainen jonka ainoa toive kitaran suhteen on se että se on musta. Sedällä vähän kulmakarvat kohosi kun mä selitän että se olis tärkeetä että se on oikean värinen...noh ei tullu mustaa tuli ruskea, ostin sitten myös kaiken muun mahdollisen, virittimestä laukkuun...setä piirtää mulle kuvan miten mä hahmotan kielet ja mä lähden onnellisena kitara kainalossa kotiin. Samalla reissulla löydän second hand kaupasta itselleni upean esiintymisasun... kuvittelen että kohtahan mä osaan tän homman ja lähden keikalle ;) Kotona yritän opetella netin avulla soittamaan kitaraa...hitto ei olekaan ihan niin helppoa kuin kuvittelin tyydyn rämpyttämään sitä jotenkin omaksi ilokseni ja naapureiden järkytykseksi...löydän itsestäni intohimoisen virittäjän joka jatkuvasti virittää kitaraansa hienolla mittarillaan tuloksella : Yksi kieli poikki? Nauran päälle ja ajattelen että niinhän todelliset rokkarit tekevät? Hajoittavat kitaransa? (toki eivät ehkä virittämällä?) Olis ollu paljon tyylikkäämpää hakata se rikki?
Tän omituisen kertomuksen pointti taitaa olla se että mikä meitä estää toteuttamasta niitä asioita mistä unelmoimme? Annammeko pelkojemme ja rajouksiemme seistä asioiden edellä jotka saattavat olle meille elämämme suurimpia! Mitäs jos meissä jokaisessa asuu pieni muusikko tai mikä tahansa joka vain odottaa sitä että uskomme itseemme ja siihen että pystymme halutessamme ihan mihin vain? On aika uskaltaa kuunnella sisintään ja elää unelmat todeksi! Olispa kiva kuulla mikä on sun unelma?

9 kommenttia:

  1. Minä unelmoin omasta tuotemerkistä, vaatteita, sisustustekstiilejä yms. Ja verkkokaupasta, jossa niitä myyn.

    Esiintymishaaveita oli minullakin nuorempana, nykyään opettajana tavallaan esiinnyn koko ajan. Eli siitä katosi hohto jo vuosia sitten.

    Haaveita ja tavoitteita pitää olla ja sinä päivänä, kun ne loppuvat, on syytä huoleen! Nyt siis nauti täysillä ja elä unelmissasi.

    VastaaPoista
  2. Onnea haaveesi toteuttamiseen ♥ Pitäis itsekin rohkaistua ...

    VastaaPoista
  3. Mun haaveeni olis muuttaa tuonne kauas itä-rajalle pikkukylään, pikku mökkiin ja katsoa sitten, mitä sitä alkaisi puuhata henkensä pitimiksi. Olen ei-sosiaalinen otus, joka jostakin kumman syystä on ajautunut sosiaaliseen työhön ja nyt parinkymmenen vuoden jälkeen kipuilen : HALUAN HILJAISUUTTA YMPÄRILLENI!

    VastaaPoista
  4. Henkkumaaria vau toihan olis ihan mahtava idea toteuttaa ei muuta kuin tuumasta toimeen :)
    Riitta mikä meitä estää toteuttamasta niitä? Tuntuu että se on loppujen lopuksi vain oma mieli joka väittää ettei pysty kykene ja voi ehdotan että hukataan moinen tylsimys ja eletään sydämellä :)
    Anonyymi mussa asuu myös erakko joka rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa...kuvittelin muuttaessani takaisin "sivistyksen" pariin olevani onnellisempi, mutta täällä mä nökötän itsekseni kotona. Loppujen lopuksi ei edes tarvitse puuhata ihan kauheasti elääkseen jos ei vaadi kovin kummoisia asioita...pudottaa vain kaiken turhan kuluttamisen ja nauttii asioista jotka eivät maksa mitään, kuten luonto :)
    Ei muuta kuin menoksi ja kaikki järjestyy kuin itsestään!

    VastaaPoista
  5. Kiitos rohkaisusta! Tuolla kaukana asuu eräs mukava täti-ihminen, joka totesi kerran tuon saman asian: "Ei täällä paljon kuluta."

    VastaaPoista
  6. Hei mä olen kanssa aina halunnut soittaa kitaraa! Ja laulaa! Eikä mulla ole kaunis ääni, enkä varmaan pysy nuotissakaan =) mutta silti olis aivan ihanaa soittaa kadulla, tai hämyisessä pienessä pubissa. Niin monta kertaa olen sieluni silmin nähnyt itseni niin tekevän =)

    Toinen mitä usein näen itseni tekevän, on heittävän voltteja, kärrynpyöriä sun muuta. Enkä oikeasti yhtään osaa. Vanhempi poika (9v) harrastaa capoeiraa, ja sen temppuja katson ihailevasti. (ja luulen kanssa että osaan itekin)

    VastaaPoista
  7. Vera ei muuta kun lähetään katumuusikoiksi....hattu viereen ja katotaan päästäänkö kenties maailman kirjoihin muusikkoina jotka eivät osaa laulaa ja soittaa. Musta olis ihan mahtavaa esiintyä ihan pokkana ja kuulijat pitelisivät korviaan ;) välillä vois heittää parit "kärrynpyörät"...

    VastaaPoista
  8. Ei vitsi =D Toi ois kyllä niin huippua!! Meillä vielä taitaa olla vanhemmalla pojalla kitarakin, en tiiä onko siinä kaikkia kieliä. Mutta eihän se haittaa kun en kuitenkaan osaa sitä soittaa ;)

    VastaaPoista
  9. Vera ja Maria! Varaa teidät la 1.12 eli teillä katumuusikkokeikka Nikkilässä!! Maria voisi samalla myydä vähän niitä juttuja mitä ompelet! Järjestän siis Nikkilään (iso kylätielle) joulukadun avajaiset 1.12 klo 10-14. Olettehan mukana?!?!?!? Terv Carola (carola.juselius@sipoo.fi)

    VastaaPoista