maanantaina


Mummolaan on muuttanut mekkotehdas...näkisitte tän pienen kämpän kun mä levittäydyn ompelemaan...joka paikka täynnä sotkua...musa täysillä ja mä hyppelen onnesta siellä seassa...sain hirveän innostuksen ryhtyä tekemään vintage-henkisiä vaatteita jotka mukailee mun rakastamaa 50-60 lukua...ja sitten mä onnistun vielä ujuttamaan siihen retro-kankaat. Kiitos siskolle joka luopui monista upeista verhoistaan. Materiaalia on moneen mekkoon :)

Ja koska tässä pieni budjettisessa tehtaassa on henkilökunta vähissä olen päättänyt olla suunnittelija...ompelija...markkinointivastaava...materiaalihankintapäällikkö...ja näköjään myös malli...voi apua...en tiedä mikä tarve mulle tuli nyt vielä sotkea sekin tähän mukaan...


Päätin tehdä yhden myös tästä vanhasta lakanasta...jos on kiva kulkea vanhassa verhossa uskon että sitä on myös lakanassa :)
Päivän motto: Musta on tullu...mekkohullu...

8 kommenttia:

  1. IIIIKKK; Ihania mekkoja...mä haluun myös! Koska alat ottaa vastaan tilauksia? Sulla on kyllä hyvä asenne elää täysillä :)

    VastaaPoista
  2. Sä olet aivan huippu!!! <3 <3 <3
    Nuo sun tekemät mekot on aivan upeita ja todellakin ois surullista, jos ne ei ois omaleimaisia ja itsetehdyn näköisiä! Mä niiiin kadehdin (positiivisesti) sun taitoa tehdä vanhasta verhosta ihana retromekko!
    Ja sitten vielä sanottava, että mulla ollut samoja ajatuksia noiden viherkasvejen suhteen...ajattelin itsekin kerran, että mä varmaan tapan ne omalla skeptisyydelläni... Sitten, kun ostin viimeisen kodinonneni, mikä nyt oli jo ajatuksena hullu, koska miten mä, jolla ei ole edes vihreän häivää peukuissa, voisin saada kodinonnen pysymään hengissä... Mutta se elää vieläkin, ei kituuttele vaan kukoistaa ja kasvaa ja on rehevä ja kaikkea! Mutta mä päätinkin sen kotiin tuodessani silloin jokunen kuukausi sitten, että sinähän et kuole, mä pidän susta huolta ja vaikka tukahdutan huolenpidollani ja rakkaudellani, mutta en hylkää ;)

    Kai meillä kaikilla on välillä noita jumikausia...mutta onneksi ne sitten menee ohikin. Siihen vaan tarvii aina jonkun pienen potkun persauksille, jotain mikä taas aktivoi ja innostaa :) Onneksi sä löysit omasi mekoista :))

    VastaaPoista
  3. Irmastiina Kiitos :) Olin itsekin aika tyytyväinen!
    Anonyymi...jaa tiedä häntä mihin mun ura suuntautuu jos se tuntuu hyvältä ja oikealta ommella muille lupaan siinä vaiheessa ottaa tilauksia vastaan...niin asenne ratkaisee aika montakin juttua :)
    Liisa ihanainen sulla on myös hyvä asenne :) Ehkä ompelemiseen voi soveltaa tota samaa asennetta että tekee päättäiväisesti rakkaudella ja uskoo kykyihinsä ja luottaa hyvään lopputulokseen :)

    VastaaPoista
  4. Tää blogi on niin hyvä, voimaannuttaa kummasti kun käy täällä, kiitokset sulle!

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana! Oot tosi taitava.
    Terkuin Kaisa

    VastaaPoista
  6. Anonyymi kiitokset vaan sulle kauniista sanoista :)
    Suvi ite oot :)
    Kaisa kiitos :)

    VastaaPoista