maanantaina
On mun uusi lisänimeni...on mieletön tunne kun huomaa vapautuvansa peloistaan...
Olen ollut hirveä murehtija ja huolehtija aina. Muistan kun sikainfluenssa kohu nousi
olin ihan järjiltäni kun pelkäsin että kuollaan kaikki. Omien oivallusten
myötä sisäinen turvallisuuden tunne alkaa olla aika erilainen. On oikeasti tunne että
jopa kuolemakin joka ennen pelotti mua ihan hirveästi ei olekaan enää pimeä peikko, mä
olen valmis lähtemään täältä vaikka samoin tein. Mies sanoi eilen olevansa huolissaan Gaddafin
kaasuvarastoista ja että meinaakohan tuo listiä koko maailman. Minä vastasin että äh pankoon
tulemaan ei se meihin pysty. Ja koska olen aika pimeä ja sarkastinen lauloin perään popedan
kaasua...komisaario pepponen...vastapuoli oli sen näköinen että ehkä olisi halunnut suositella
mielentilatutkimusta.
Koska uskallan elää vaarallisesti käytän täällä liimapaketin varoitustekstien perusteella myrkkyä
joka pitäisi lailla kieltää....kaksikomponenttiliimaa joka vaikuttaa olevan aikas tuhtia tavaraa.
Mietin kyllä hetken varoituksia lukiessani että ehkä mun onnettomuusalttius-geeneillä
ei pitäisi käsitellä moisia aineita....näin jo mielessäni itseni ensiavussa liimaantuneena tekemääni
kukkaroon (toisaalta silloin se ei koskaan olisi hukassa, aina kädensaatavilla...?)
Varoitustekstissä kehoitettiin käyttämään suojakäsineitä ja peloiteltiin että liimaa todella tehokkaasti
kiinittäen jopa 100kg neliölle. Oli ihan pakko kokeilla sormenpäällä jääkö kiinni...
silkkaa satua en mä mihinkään liimantuunut...tai ainakaan vielä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jotenkin tuli mieleen lause "hommat hanskassa ja hanskat hukassa" -auttaiskohan tuo ☺☺☺
VastaaPoistaHah, hah ja hah :) Jutussasi oli paljon hauskaa tekstiä. Nuo pelkojutut ovat minulle tuttuja juttuja,itse olen opetellut päästämään irti niistä moninaisista peloistani ja suht hyvin olen onnistunutkin.
VastaaPoistaVoi kun itsekkin joku päivä osaisi päästää irti ja lopettaa murehtiminen ja vapautuisi omista peloista. Se vie niin paljon kallisarvoista energiaa!
VastaaPoistaAivan ihana kukkaro! Taidan pistää tilauksen heti vireille :)
Täälläkin aina muerhditaan...jos ei syytä ole keksitään....mutta kovasti siitä itsekkin olen opetellut irti pääsemään...☺
VastaaPoistaPepi tai tässä tapauksessa ei koskaan hukassa (;
VastaaPoistaMarika ihanaa! Hus pois vaan kaikki epämiellyttävä tervetuloa vapaus (:
Sanna kyllä se siitä, toki ensin pitää kasvattaa parit lapset että oppii (; matkaa ei voi oikoa se tulee vain kantapään kautta. Hmmm vai tilaus tuli...(; Kirjoita joulupukille!
Irmastiina sitähän kaikki varmasti tekevät...etenkin me naiset...pienin askelin muutokseen eikä siitäkään paineita (:
VastaaPoistaHassu teksti! Hyvällätavalla meinaan. :)
VastaaPoistaNii-in, maailma kun ei murehtimisella parane, vai mitenkäs sitä sanottiinkaan. Siinä on itselläkin vielä petrattavaa... mutta viimeksi tänään huomasin jo pieniä "kasvun merkkejä" sen suhteen.. ;)
Iloa viikkoon!
Ainiin,on muuten ihana kukkaro!
-Milla-
Kyllä se on tosi tehokasta tuo liima. Et kantsii varoa. nimimerkillä, omat hampaansa liimannut yhteen kun liimasin tekokynsiä ja avasin purkin suullani;)
VastaaPoistaMilla pienistä on hyvä alkaa (: Tykkäsin itsekin kovasti kukkarosta ja otin sen heti käyttöön.
VastaaPoistaSuvi hahaa kyllä sullekkin sattuu ja tapahtuu (:
Kakskomponenttiliima on kyllä tehokasta, varo nyt jatkossa kuitenkin...!
VastaaPoistaJos iholla on likaa ja rasvaa, niin ei välttämättä tartu kunnolla mutta tuon tavaran vetolujuus voi olla 100kg neliöSENTILLÄ!!
Niin ja kukkarosta tuli hieno!! =D
VastaaPoistaKoo tais mennä mitat sekaisin entisellä blondilla (hihii) juu toki olin varovainen kunhan vähän provosoin (:
VastaaPoistaMilloinkas avaat sen kahvila-putiikin? Mielelläni tulisin jo kupilliselle teetä ja suklaakakkua ja ostaisin esiliinan ja kukkaronkin!
VastaaPoistaMie tääl taas!
VastaaPoistaMenes käymään mun blogissani!!
Riikka enpäs tiedä vielä...Teetä ja kakkua voin tarjota joskus muutenkin jos haluat tulla kurkkimaan "tiluksia"
VastaaPoistaKappas mullakin olisi blogissani jotain sulle. =D
VastaaPoista