lauantaina

Pakko ihan pikkuisen vielä palata matkaan...(koittakaa kestää)
Tiedättekö minkälaista on matkustaa nuorison kanssa joiden asenne kaikkeen
on pikkasen huolettomampi kuin meillä vanhemmilla.... (olimme siis kaksin
20v. tyttäreni kanssa) saapuessamme Ranskaan illansuussa neito ilmoitti mulle tyynesti
että ainiin, mä unohdin sanoa että meidän pitää hengailla jossain ehkä yhteen (siis yöllä!)
ennenkuin emäntämme pääsee töistä ja tulee meitä hakemaan...mulla nousi tukka pystyyn että ei
oo totta, missä hemmetissä me notkutaan yöllä matkalaukkujemme kanssa...ja mun pitää päästä ajoissa
nukkumaan ettei rytmi mene sekaisin...no selvisimme hienosti ja neito pääsikin onneksi aikaisemmin töistä
ja tuli hakemaan meidät...musta tuntuu että mun matka oli paras mitä olen ikinä tehnyt.
Mä jouduin viikon aikana luopumaan omista tarkoista systeemesteistäni ja heittäytymään
elämään kakskymppisten näkökulmasta...ihan sama milloin menee nukkumaan ja milloin herää, syö
mitä sattuu ja aika harvakseltaan. Tärkeintä on että mistään ei oteta paineita ja että on kivaa.
Mihin me hukataan tää rentous aikuistuassamme? Ei näitä kiinnosta milloin viimeksi on tiskattu tai siivottu
tai onko kämppä täydellisesti sisustettu. Aina on aikaa istuskella rauhassa ja seurustella kavereiden kanssa
niin ja viikon kohokohta on mennä yökerhoon ja hillua siellä kuuteen aamulla (tästä mä jäin suosiolla pois)
Jäin kiltisti nukkumaan...tai no odotin neitoja sydän syrjällään kun havahduin joskus aamuyöllä
etteivät ole tulleet...kun viimein sitten neidot saapuivat tyttäreni ystävä ihmetteli miksi sun äiti nukkuu valot
päällä? (no siksi kun olin yksin pelottavassa vieraassa paikassa ja on paljon kivempi jos joku mörkö tulee että
mä nään sen..)ihmettelivät myös että miksi valvoin odottamassa...huh huh tietäisivät vaan
minkälaista on olla äiti ja aikuinen kun on sata asiaa mistä pitää olla huolissaan ja peloissaan...











Mä en tiedä mitä ihmiset sitten yleensä ostavat matkoiltaan kotiinviemisiksi kun emäntämme kuittasi mulle
ostaessani innoissani omia viemisiäni että oot sä aika erikoinen! Mä en oo koskaan nähnyt että joku
ostaa muistoksi kasvisliemikuutioita...
Posted by Picasa

3 kommenttia:

  1. Haluaisin, myös säilyttää tuon asenteen, mikä nuorilla ihmisillä on...tiettyyn pisteeseen.
    Miksi ei voisi elää tätä hetkeä, eikä aina olla murehtimassa.... tuota olen yrittänyt opetella... elää tässä ja nyt...☺

    t. Irmastiina.

    En sitten vieläkään pääse kommentoimaan, kuin näin nimettömänä.

    VastaaPoista
  2. Elämä on tässä ja nyt!!! monta kertaa kun iskee pään seinään ja jarpaat kiviin, alkaa oppia ☺
    Ja itseasiassa kakrujen kanssa alkaa helpottaa tuos kolmenkympin korvilla -jollei ne sikseen ole oppineet oleen ihmisiks, niin set ne ei opikaan! Tai sit ne vaan on saanut ihan vääräät geenit ☺☺☺

    Näin se on, tässä pitäis elää, mut orota ny perkules sitten jonkun hitaamman päätöksiä...kun mä haluaisin jo olla mökkiä maalaamassa!(siis sitä mitä mulla ei vielä edelleenkään ole)
    Heti nyt enkä huomenna!! ..kele..☺

    VastaaPoista
  3. Irmastiina niin mäkin mutta vaan siihen tiettyyn pisteeseen...Pepi lohduttavaa enää siis kymmenen vuotta? Hahaaa näillä geeneillä ei hyvää lupaa..
    mitä vieläkinkö ne jahkaavat sen päätöksen kanssa? Ei pysty ymmärtämään kun itse tekee aikas nopeeasti päätöksensä (; Koita kestää

    VastaaPoista