torstaina




KESÄLOMA

Ihanaa alkoi hartaasti odotettu 4viikkoa jolloin mä saan keskittyä asioihin jotka
ovat mulle maailman tärkeimpiä. Ensimmäisellä sijalla on ehdottomasti LAPSET!
Eilen mummolan pihapiirissä vilisti siskon Onni (1,5v.) Lenni (kohta 3v.) ja serkut Kasper (N.2v.)
ja Iida (N. 3,5v.) Musta on ihan mahtavaa seurata näitä pieniä viattomia joita
ei vielä maailman turhat hömpötykset vois vähempää kiinnostaa. Suuria ihmetyksen aiheita
oli muunmuuassa voikukan hahtuvapallot joita puhalleltiin niin että tätiä rupes jo pyörryttämään,
postilaatikko josta jokainen sai ottaa itse yhden postin. Valtavat kertäkäyttömukit joista juotiin
mehua joka oli kuulemma niin hyvää. Sydämmen muotoiset makaroonit. Meidän olohuoneesta
löytynyt ötökkä joka pyydystettiin lasipurkkiin...tanssittiin ja laulettiin yhdessä...
Sääli että kun omat lapseni olivat pieniä mulla ei ollut "lahjaa" vielä ymmärtää miten ainutlaatuisia
ja ihmeellisiä pikku-olentoja me ihmiset ollaan tänne maailmaan tullessamme-
Kun kasvetaan ympäristö alkaa pikkuhiljaa opettamaan miten täällä kuuluu elää. Pitää hillitä tunteitaan
olla vakava ja osata käyttäytyä. Mä oon tosi onnellinen etten mä koskaan oppinut näitä vaikka mua
kovalla kädellä yritettiin siihen opettaa. Mä en koskaan oppinut että tunteista tai ongelmistaan ei saa puhua
julkisesti, saati ettei niistä saisi avoimesti kysyä myös muilta. Mä vihaan kulissien pystyttämistä
ja kehumista että miten hyvin menee vaikka kaikki olisi päin mäntyä.

Nuorimmainen lapsemme
meinasi pahimassa murkkukuohumisessaan viedä järjen vanhemmiltaan, mä en silloinkaan
osannut esittää että kaikki on hienosti vaan vastasin rehellisesti esim. jonkun samanikäisen vanhempien
kysyessä miten menee, että ihan päin prinkkalaa. Mä en nuku enää öisin kun mä vahdin ettei meidän murkku
livistä ovesta meidän nukkuessa. Yleensä vastassa oli hämmentynyt hiljaisuus jonka jälkeen saattoi tulla
kommenttia että ei meilläkään mene ihan putkeen omamme kanssa. Ajatelkaa kun kaikki uskaltaisivat
oikeasti puhua ääneen iloistaan ja suruistaan miten paljon helpompaa tää elämä olisi, kasvatettaisiin
lapsiakin "yhdessä" toinen toistamme tukien. Usein sortuu siihen että tuomitsee toisen oli sitten kyseessä
uhma-tai murkkuikäinen ajattelemalla että vanhemmat ovat jotenkin pilanneet kyseisen yksilön
väärällä kasvatuksella. Mä uskon että meissä jokaisessa on olemassa omat omituisuutemme jo tänne
maailmaan tulessamme, toki ympäristökin muokkaa meitä vielä. Ihmettelen muiden neuvomista vierestä esim.
kun vauva syntyy että älä nyt sitten totuta sitä liikaa syliin tai juokse joka inahdukseen muuten lapsi oppii
heti pompotattamaan sua...jos toi olis tae että tästä yksilöstä kasvaa itsenäinen tasapainoinen yksilö minkä
ihmeen takia vauva ei oisaisi itse lämmittää maitonsa mikrossa ja juoda sen? Ehkä luoja on luonut tietyt
asiat juuri siksi että me saataisiin heti maailmaan tullessamme tärkeintä maailmassa.: Rakkautta
ja turvaa, jos liiallisella rakkaudella voisi vahingoittaa toista miksi sitä olisi olemassakaan.
Toki kaikki tarvitsevat rajoja ja opastusta mutta asioita voi tehdä niin monin eri tavoin.
Kunnioitetaan toinen toisiamme ja rakastetaan kaikkia lapsia kuin omiamme.

                    Että tälläistä pohdintaa tällä kertaa toki miehenkasvatus on sitten ihan oma
                    lajinsa siihen mä otan mielelläni neuvoja vastaan...Tai jos jollain olisi ylimääräistä
                    käyttöohjetta mulle voi lähettää... (;

10 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa taas ☺
    Rakkautta ja rajoja! Kummasti nyt mummuna itsekin tiedostaa asioita uudella ja toivottavasti paremmalla tavalla.

    Tosin, aina olen ollut sitä mieltä, että seuraava sukupolvi on vanhempiaan viisaampi -tarkoitan vanhempina!- mitä monien (iso)vanhempien on vaikea myöntää. Mä myönnän heti lennosta ☺

    Kaikki me tahdään omat virheemme, mutta fiksu oppii tositen virheistä -ja varsinkin omien vanhempiensa....

    Naatinnollista lomaa!!!!

    VastaaPoista
  2. Kun omat lapset ovat pieniä, elämme elämämme kiireisintä aikaa... on työt ja asunto- ja opintolainat.
    Näinhän ei tarvitsisi olla, mutta kovin on harvassa ne perheet, jotka eivät tulevaisuuttaan näin suunnittele.

    Mutta yksi asia lohduttaa, saamme aina toisen kierroksen, on lapsenlapset...:))

    VastaaPoista
  3. Pepi! Se on totta että nykyajan vanhemmat on oikeasti viisaita ja siksi mä ihmettelen miksi monet saavat jatkuvasti niitä kommentteja ihan kaikesta mitä tekevät-
    Irmastiina toikin on totta...harmillista että se on niin. Voi mä odotan niin kovasti päivää jolloin musta tulee mummmo. Onneksi näitä siskojen lapsia piisaa siihen asti (:

    VastaaPoista
  4. ja sitten löytyy vielä tällainen hörhl jonka 2 vanhempaa lasta ovat sun lastesi ikäisiä JA sitten on vielä kohta 7v ja 3 vuotta täyttävä täällä kotona. Ja täytyy myöntää että vassta NYT näitten pienten kanssa on oppinut arvostamaan ihan OIKEASTI miten ihania ne lapsukaiset ovat..Kun isot tytöt olivat pieniä oli itse vielä "nuori" (25) ja ei ehtinyt/hoksannut oikein tajuta tilannetta että näistä pienistä kasvaa vielä aikuisia. Nyt täitten kahden pienten kanssa on jo tajunnut sen ja täytyy myöntää että nautin ihan hirveesti vaikka aina niitä ärräpäitäkin täällä vielä lentää :)T. Carola

    VastaaPoista
  5. Carola sen kyllä näkee susta. On ihana nähdä miten seesteinen ja rauhallinen sä oot noitten pahnanpohjimmaisten kanssa ja Jusun...(;
    Saat 10+ ja papukaijamerkin multa (:

    VastaaPoista
  6. Joo täytyisi muistaa et kaikki kasvattaa omalla tavallaan. Vinkkejä voi hyvin mielestäni antaa mutta ei saisi tuomita. Harvoin se auttaa.. Hyvää Lomaa vielä kerran!!

    VastaaPoista
  7. Suvi niin just ne on kaksi niin eri asiaa. (: Kiitos

    VastaaPoista
  8. kiitos :) Luulen toisaalta että miehen rauhallisuus on vähän ohjautunut minuunkin.. :o Ja jokainen taplaa tyylillään ja niin se on oltavakin. En minä kyllä ikinä menisi antamaan vinkkejä muille mutta tykkään keskustella ja kuunnella miten muut ovat ratkaisseet omat ongelmansa. Pienet lapset pieniä ongelmia ja isot lapset, isot ongelmat pitää kyllä paikkaansa. Itse en ole koskaan lakaissut amton alla kun meillä mennyt huonosti. Olenkin aina sanonut että jos valehtelee tai kertoaa muuten omia niin pitää olla tosi tosi hyvä muisti että pysyy omassa storyssa. Minulla onneksi niin huono muisti että jäisin heti kiinni valheesta ;) Carola

    VastaaPoista
  9. Kirjoitat TAAS kerran täyttä asiaa...Sä olet vielä nuori ja olet jo asian ytimessä...ja mä olen jo tän ikänen ja olen vasta opettelu vaiheessa siinä 'kuulumisjutussa'...Hienoa Maria <3

    VastaaPoista
  10. Oi miten ihana huomata, etten ole ainoa joka luulee että asioista saa ja voi puhua niiden oikeilla nimillä! Mun tänhetkinen duunihuolikin johtuu siitä, että luulen asioiden paranevan puhumalla ja pohtimalla. Ja turpaanhan siinä tulee. Ja silti haluaisin uskoa että puhumisesta on hyötyä. Jo täysi-ikäisiä lapsiani katsoessani ja kuunnellessani uskonkin siihen :)

    VastaaPoista