maanantaina



Leena blogissaan (37tuntia vuorokaudessa) kertoi rohkeasti omasta
tuskastaan ja tavoitteestaan...en voi muuta kuin ihailla..on helppoa laskea näihin
blogeihin liirumlaarumia...mutta oikeista elämän kipeistä asioista uskaltaa vain harva.
Päätin siis minäkin kertoa hieman omaa tarinaani vaikka pelkääkin että leimaudun vieläkin
"hörhömmäksi" ja tyhjennän blogini näiden tunnustusten myötä mutta riskillähän tässä
muutenkin eletään... Oon aina ollut tosi "kiltti" ja herkkä, vaistonnut asioita joita ei
ääneen puhuta kokenut olevani jotenkin tosi erilainen. Ikääkuin olisin jotenkin eksynyt liian
kovaan ja raakaan maailmaan jossa pärjää vain ne jotka kulkevat "piikit pystyssä"
Vuosikausiksi hukkasin itseni johonkin kummalliseen tyytymättömään elämään jossa en
osannut nauttia enkä rauhoittua mistään. Sama tyhjyys kumisi aina kun uskalsin sen kohdata
Vihasin kehoani ja ruoskin sitä ankarasti koskaan en ollut tyytyväinen peilikuvaani. kaappi
oli täpötäynnä vaatteita mutta koskaan ei ollut sopivia koska sisältö ei tuntunut hyvältä
Haalin upeita tavaroita ostin hienon auton ...mikään ei tuonut pidempiaikaista tyydytystä..
olen käynyt useita vuosia erilaisissa kehon-
hoidoissa ihan alunperin rentoutusmielessä. Ihailin aina näitä ihmisiä sitä miten he tuntuivat
niin seesteisiltä...yksi kohtaamistani hoitajista kolahti minuun erityisesti. Ihan uskomaton
rauha ja tyytyväisyys joka hänestä huokui taloudellisesta niukkuudesta ja elämän-koettelemuksista
huolimatta...muistan kuinka hän hymyili vienosti ja tokaisi ajaessani uudella maasturillani hänen
pihaansa..että sä oot vielä tossa vaiheessa? Sain häneltä muutamia kirjoja ja oppaita lainaksi ja
keskustelimme paljon asioista...pikkuhiljaa alkoi tuntua kuin verho olisi vedetty syrjään silmieni
edestä...mikä tunne askel ja sisimpäni keveni kerta kerralta niin että olisin voinut halata jokaista
vastaantulijaa. Samalla aloin jotenkin käsittelemään maailmaa ja kokemuksiani eritavalla...matka
on pitkä ja kivikkoinen mutta jotenkin helpompi kun oivaltaa että elämä on täynnä pieniä ihmeitä
ja salaisuuksia . Sinun tarvitsee "vain" avata sydämmesi ja ymmärtää että muutos lähtee sisimmästä
ei mistään ulkoisista tekijöistä. Joka ilta nukkumaan mennessäni kiitän mielessäni päivän asioista:
hyvistä ja huonoista yritän ottaa negatiivisetkin asiat kiitollisuudella vastaan. Minä tarvitsen
kaikkia kokemuksiani, ilman niitä en osaisi arvostaa hyviä asioita.



Posted by Picasa

7 kommenttia:

  1. Kerro lisää!!! Et ainakaan mua karkottanut vaan tahdon tietää lisää. Mitä kirjoja? Mitä oppaita?

    VastaaPoista
  2. ensimmäinenen kirja tais olla secret, kaikenlaisia elämäntaidonoppaita, dalai lamaa, äiti teresasta ja ammasta...olen varmasti lukenut kirjastosta kaikkimahdolliset...keskustellut erilaisten ihmisten kanssa, opetellut meditoimaan, hakenut netistä tietoa, kuunnellut musiikkia käynyt reikissä, saan siitä valtavasti energiaa ja rauhoitun. Löytänyt oman "sitoutumattoman" uskoni

    VastaaPoista
  3. Ahaa,ok. Mun juttuni ei ehkä ole kaikki tuo mutta osaksi kyllä. Ystäväni tekee reikihoitoja mutta kertaakaan en ole ollut vielä siinä. Sitä aikaa kun täytyisi löytää jostain. Yhtään en tiedä mitä siltä odottaa mutta sittenpä sen näkee kun pääsee kokeilemaan joskus. Palaillaan...

    VastaaPoista
  4. sehän se varmasti onkin että jokainen tarvitsee "omansa"

    VastaaPoista
  5. Niinhän se on. Mua kyllä kiinnostaa kaikki vaihtoehtoiset hoitomuodot ja luontaistuotteet jne mutta koen vieraana ajatuksen alkaa meditoimaan tmv.

    VastaaPoista
  6. mun meditoiminen tarkoittaa lähinnä sitä että yritän muutaman kerran päivässä istua alas tyhjentää mieleni ja hiljentyä ja pysähtyä ei mitään voodoota (; pakko rauhoittua kun käyn niin ylikierroksilla etten saa nukuttua...

    VastaaPoista